Hypermobiilia elämää

Yli kuukausi on kulunut uusien selkäkipujeni kanssa. Minulta on poissuljettu reumaa verikokein ja olen tavannut reumatologin. En ikinä uskonutkaan tai olettanut kipujen olevan reumaa. Suvussa kuitenkin on nivelreumaa niin ymmärrettävästi se haluttiin taas kerran tarkistaa ja poissulkea. Reumatologi tutki ja totesi minun olevat erittäin liikkuva. Selkärankareuma on epätodennäköistä, kun liikeradat ovat niin laajat. Selkäkipujen syyksi hän totesi hypermobiliteettioireyhtymän sekä nivelrikon selässäni. Mukanani oli vanhat magneettikuvalausuntoni, joissa nivelrikkomuutoksista oli jo maininta kuuden ja puolen vuoden takaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän lääkärit hämmästyvät liikeradoistani. Tietysti se on luonnollista, sillä normaalisti ihmiset jäykistyvät vanhetessaan. Ikävää tässä on, että asialle ei oikein voi tehdä mitään. Kuten lääkärikin mainitsi, sidekudoksen rakenteelle ei mahda mitään eikä nivelrikkoakaan voi parantaa. Hoito on oireen mukaista, mutta ei hänelläkään oikein oll...

Minulle on ilmestynyt ranneongelmia vasempaan ranteeseen. No, ainahan noita ranneongelmia on ollut, mutta lähinnä joko heikkouden tai rasitusvammojen muodossa. Nyt uutena on tullut se, että vasen ranne menee paikoiltaan.  En satavarmasti toki tiedä, mitä siellä tapahtuu, mutta oletettavasti jonkinlainen subluksaatio tai dislokaatio siellä on, sillä ranne poksahtaa tai vääntyy, kipeytyy ja siihen tulee jatkuva särky. Lisäksi sormiin nipistelee ja niihin tulee puutunut tunne. Ensimmäisen kerran (ainakaan miesmuistiin) se napsahti oikein kunnolla. Minulla oli pahvilaatikko, jossa oli villapaitoja. Ei ollenkaan painava, sillä villapaidathan nyt vievät ihan tuhottomasti tilaa painoonsa nähden. Aloin nostaa sitä kaapin ylähyllylle ja siinä oli pakko korjata otetta, ettei sormet jääneet kaapin ja laatikon väliin. Siinäpä sitten kuului kovalla äänellä poks-poks ja ranteeseen sattui oikein kunnolla. Sain kuitenkin työnnettyä laatikon kaappiin. Nämä ongelmat tuppaavat minulla tulemaan ja men...

Kaaduin puolitoista viikkoa sitten täysin suoralla tiellä. Lieneekö siinä ollut pieni kuoppa vai antoiko nilkka itsekseen periksi. Kuka tietää. Lopputulema oli, että sukelsin asfalttiin polvilleni ja vasemman kyynärpään varaan. Vasempaan polveen ilmestyi heti turvotus ja mustelma ja oikeaan mustelma seuraavana päivänä. Oikeasta kyynärpäästä kuori vähän ihoa, muttei tullut edes kunnon naarmua. Vaatteetkin säilyivät ehjinä. Oikea nilkka vähän vääntyi ja oikea kenkä lähti kaatuessa irti. Isoin ja ainoa kipu tuli vasempaan kainaloon. Seuraavaan päivään mennessä se oli muuttunut olkapää- ja kylkikivuksi. Epäilen venähdystä kylkienvälilihaksissa. Käsi nousee, joten ac-nivel on paikallaan. Ikävä kyllä tämä osui nyt juuri sille puolelle, jossa on ac-nivelen paikoillaanpysymisen kanssa ongelmia ja lihakset kramppaavat helposti. Olen hoidellut olkaa ja kylkeä kylmäpakkauksella ja kipugeelillä normaalien tulehduskipulääkkeitteni lisäksi. Sitten eilen noustessani istumasta seisomaan, sano...

Kun vajaa viisi vuotta sitten sain hypermobiliteettisyndroomadiagnoosin en osannut edes kuvitella, missä olen nyt. Olin silloin pahassa kiputilanteessa selkäni takia ja hms-diagnoosi tuli yllättäen ja odottamatta. Olin lääkärissä erityisesti käsikipujeni takia ja mielestäni selkäni oli kipeä, jäykkä ja liikkumaton. Viisi vuotta on opettanut minulle, että vaivoja ja kipuja tulee ja menee. Niiden kanssa on parasta vaan osata elää. Kun yksi ongelma saadaan setvittyä, tulee uusi. Aika on myös opettanut, että ongelmat ovat harvoin kovin vakavia ja ne saadaan korjattua. Nivelet saadaan paikoilleen, lihas- ja kalvojumit niiden ympärillä saadaan rentoutettua - uudestaan ja uudestaan. Vuotava välilevy lakkaa vuotamasta, kun se on tyhjä ja kipukin väistyy aikanaan. Rikkoutunut rusto hioutuu aikanaan sileäksi. Näiden vaivojen kanssa oppii elämään. Suurimman osan aikaa. Se, mikä on eniten muuttunut elämässäni on tuet.Minulla on ollut tukia tai niihin verrastettavissa olevia sidoksia käsissäni ...

Kävin viikko sitten perjantaina kaupungin toimintaterapiassa. Vihdoinkin organisaatiomuutos on sielläkin takana ja he olivat saaneet sinne lisää myönnettäviä tukia, joten ihan kaikkea ei enää tarvitse anoa lääkinnälliseltä kuntoutukselta. Olimme puhelimessa etukäteen jutelleen peukalollisten rannetukien mahdollisuudesta ja niiden testaamisesta. Olin käynyt itsekin jo etukäteen apuvälineliikkeessä ja netissä sellaisia katselemassa, mutten ollut oikein löytänyt sellaista, mikä sallii peukalon liikkeen, mutta tukee sitä oikeasta kohdin. Halusin myös odottaa toimintaterapeutin tapaamisen ja katsoa, mitä hänellä on sanottavaa. Tapaamisessa oli mukana myös vasta valmistunut toimintaterapeutti oppimassa lisää hypermobiileista potilaista. Kun minulta kysyttiin, saako hänkin olla mukana, sanoin tottakai. Minusta on aina hyvä, mitä useampi oppii tuntemaan hypermobiliteettisyndroomaa tai muita yliliikkuvuussairauksia sairastavien ongelmia sekä näkee mahdollisia ratkaisuja. Mielestäni se hyödy...

Viime aikoina käsilläni on ollut paljon huonoja päiviä. Erityisesti peukaloiden osalta kivut ovat jatkuneet. Olen kokeillut niihin kaikenlaisia virityksiä kotona, jotta pystyisin kirjoittamaan paremmin. Kun peukaloiden kivut pahenevat, muuttuu käsialani todella huonoksi enkä pysty pitämään kynää kunnolla kädessä. Monien mielestä tässä ei ole ongelmaa, sillä "kuka kirjoittaa enää käsin mitään". Minä kirjoitan ja paljon. Lisäksi peukalot ovat oleellisessa osassa kännykän käytössä, asioista kiinni pitämisessä jne. Kun särky on kova, ovat käteni melko pitkälti pois pelistä eikä niillä tehdä paljon mitään. Minulla peukaloiden särky johtuu niiden yliojentumisesta. Se taasen johtuu samasta kuin muutkin kehoni yliliikkuvuusongelmat eli huonosta sidekudoksesta ja hypermobiliteettisyndroomasta. Sitä ei normaalissa elämässä edes ymmärrä,mihin kaikkeen peukaloita ja käsiä oikeastaan käyttää. Lukiessa pitää pitää kirjasta kiinni tai vähintään kääntää sivuja välillä. Peukaloita tarvita...

Kuuntelin EDS Awarenessin webinaarin The Consequences and Resolution of Joint Instabilities in Hypermobile Ehlers-Danlos Syndrom nauhoitteena, Webinaarin piti lääkäri Ross A. Hauser, joka on erikoistunut kroonisen kivun hoitoon. Webinaaria oli hieman epämiellyttävä kuunnella, sillä se oli melko paha myyntispiikki proloterapialle. Webinaarissa oli kuitenkin erittäin hyvin selitetty nivelten epävakauta ja siitä johtuvia ongelmia, joten päätin poimia näitä asioita webinaarista blogiini. Jätin proloterapia-asiat pois, koska sitä googletellessa näytti, että sitä ei oikein Suomessa tehdä tai en osannut löytää asiasta tietoa suomeksi.  Googletin asiaa lisää hypermobilitettiin liittyen ja löysin siitä varovaisia lausuntoja Ehlers-Danlos Societyn sivuilta, että se on kiistanalainen hoitotapa ja Marco Castorin tutkimuspaperista maininnan, että siitä on nähty hyötyä kivunhoidossa, kun kipu johtuu purentaelimistön toimintahäiriön aiheuttaman paineesta. Terapian idea on, että epävakaaseen ...

En olisi viisi vuotta sitten uskonut, kuinka iloinen ja onnellinen sitä voi olla erilaisista tuista ja apuvälineistä. En myöskään olisi uskonut, kuinka paljon  minulle niitä on kertynyt. Tänään ilon aiheena on uudenuutukaiset hopeiset sormituet sekä jämäkät lepolastat. Minullahan on ollut muoviset sormituet sormissani noin puolitoista vuotta, ja kuten olen aiemmin kirjoitellut, kaupunki myönsi minulle metalliset tuet muovisten alkaessa tulla käyttöikänsä päähän. Sormituet siis estävät hypermobiileja dip-niveliäni yliojentumasta. Yliojennus aiheuttaa minulle kipua ja vaikeuttaa asioiden tekemistä. Uudet sormitukeni. Olen tänään testannut uusia sormitukiani erilaisissa toimissa, ja ne tuntuvat todella luontevilta sormissa ja niillä on hyvä tehdä erilaisia asioita. Olen laittanut itselleni iltapalaa, neulonut vähän ja nyt olen tietokoneella. Muoviset tuet ulottuvat sormissa selkeästi pidemmälle kuin metalliset, ja ne tarttuvat helposti kiinni askareita tehdessä ja jo näin muut...

Nyt on reilu viikko kulunut olkaan laitetusta kortisonipistoksesta. Se vapautti kaulan alueen lihaksia, mutta ei vaikuttanut käden liikerataan. Vasen käsi ei edelleenkään noussut sivulta yli 90 asteen. Fysioterapeutin kanssa kävimme kättä vielä läpi perjantaina, ja hän tarkkaili liikeratojani. Katseltuaan liikkeitäni, hän sanoi, että nyt tarkistetaan vielä nivelten liikkuvuus. Kävi ilmi, että olkapään AC-nivel oli vielä jumissa ja deltoideus anterior -lihas pinteessä. Kun nämä saatiin vapautettua ja liikkeeseen, pystyi fysioterapeutti nostamaan käteni normaalisti. Tämän jälkeen tarvitsin toistoja ja harjoittelua, jotta sain käskyt menemään perille lihakseen ja nostamaan itse käteni. Sain kotijumpaksi jatkaa käden nostamista sivulta, jotta käsi saadaan taas tottumaan liikkeeseen. Olkapää pitää edelleen ääntä, kun kättä nostaa ylös. Olen kuitenkin todella iloinen, että käsi saatiin liikkeelle ja kipu poistumaan. Kivutonta elämää kestikin peräti perjantai-iltapäivästä lauantaiaamuu...

Ei päivää ilman ongelmia pitää paikkansa, kun elät hypermobiliteettioireyhtymän kanssa. Olen paremman osan tätä vuotta taistellut olkavarren ja olkapään kipujen kanssa. Ne jatkuvat edelleen, mutta onneksi lievempinä. Uutena - ainakin hetkeen uutena - ongelmana on vasen polvi. Polvi kenkkuilee Viime lauantaina polveeni tuli välillä astuessa kipu, kuin olisi puukolla siihen isketty. Terävä, kivulias tuikkaus, joka meni ohi. Polveen jäi kuitenkin sellainen tunne, ettei kaikki ole ihan ok eikä siihen oikein uskaltanut luottaa, sillä se tuntui kuin se pettäisi. Illalla kotiin tullessani jäin tienristeykseen juttelemaan ja siinä keskustellessani otin askeleen taakspäin pieneen ylämäkeen. Polveen iski hetkeksi järkyttävän kova kipu. Sen jälkeen polvi tuntui taas tukevalta. Minulla monesti löysät polvet subluksaavat, mutta menevät itsestään paikalleen, kun jalkaa ravistelee, potkii ja hieroo. Tämä tunne ei ollut ihan samanlainen, mutta pistin sen kuitenkin mun löysien polvien ja subluk...

Välillä minulla on olo, että näitä minun ongelmiani ja sairauksiani ei enää usko kukaan, kun koko ajan kropasta hajoaa uusi paikka. Itseäkin joskus nolottaa mennä pilatestunnille, jossa viime viikolla pystyin tekemään jotain, tällä viikolla en, mutta ehkä se onnistuu taas ensi viikolla. Ongelmakohdat kropassa vaihtelevat ja aina on eri paikassa ongelmia. Ne, jotka sairauden tuntevat tai sitä ymmärtävät, tajuavat kyllä oireitteni vaihtelun. Eikä pitäisi muiden mielipiteistä välittääkään. Hypemobiliteettisyndrooma on oireitteni pohjasyy eikä se muille kuulu, miksi kroppani hajoaa. Yritän olla "mainostamatta" ongelmiani, mutta välillä tulee tilanteita, joissa on pakko sanoa, etten jotain pysty tekemään. Välillä hävettää, että joudun tuomaan ongelmiani esille ja olemaan niiden takia huomion keskipisteenä. Ne kuitenkin tulevat  aina joskus esille ja hallitsevat keskustelua. Kun tapaan ihmisiä töiden ja harrastusten merkeissä, haluaisin häivyttää niitä taustalle. En halua kerät...

Kolmisen viikkoa sitten aloitin taas syksyn pilatestunnit. Käyn kerran viikossa PhysioPilateksessa ja kerran viikossa tavallisella pilates-tunnilla. Tavallisella tunnilla otan joissain liikkeissä yleensä rennommin ja yritän aina varoa asentojani ja tekemisiäni. Pilatesohjaajalle olen kertonut, että saatan tehdä asioita eri tavoin, sillä en aina pysty tekemään kaikkia asioita. Syksyn ensimmäisellä tunnilla oli ohjaajana sijainen, joka veti hyvän tunnin. En vaan itse osannut olla tarpeeksi varovainen. Keskityin seuraamaan uuden ohjaajan hieman erilaista ohjausta ja liikkeiden eri nimiä ynnä muuta. Seuraavana aamuna tajusin, että selässä on nikama pois paikaltaan. Selkärangassa oli möykky ulospäin, ja selällä ei voinut nojata mitään vasten, sillä se sattui. Yleensä fysioterapeuttini aina laittaa ne paikalleen, mutta tällä kertaa seuraava aikani oli vasta yli kahden viikon päästä eikä oma aikatauluni antanut periksi yrittää muuttaa sitä kuntoutusviikon takia. Minulla oli kuitenkin muut...

Sain tänään itselleni toimintaterapian loppulausunnon. Luin paperin moneen kertaan, sillä vaikka kaikki asiat siinä olivat totta ja tuttuja, tuntui oudolta nähdä kaikki kirjoitettuna. Kun luin tekstejä, tuntui kuin olisin lukenut asioita jostakusta toisesta henkilöstä. Henkilöstä, jolla on vaikea suoriutua päivittäisistä asioista ja normaaleista toiminnoista. Kuitenkin asiat oli kirjoitettu minusta ja tunnistin ne tosiksi. Kun kaikki ongelmani, testitulokseni ja arviot oli koottu yhdeksi kokonaisuudeksi, oli hieman häiritsevää tai jopa pelottavaa katsoa kokonaisuutta. Käsieni toimintaa ei ole koskaan arvioitu näin tarkkaan, testattu ja seurattu. Outoa oli lukea, että coping-taidot ovat osa minun arkeani ja säätelen itse jaksamistani. Kyllä, saatan välillä laskea hiustenkuivaajan alas ja nostaa sitten taas uudelleen ylös kuivatessani hiuksia. Teen asioita pätkissä ja nopeasti jaksaakseni ne paremmin. En vaan ole koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta. Pidän toimintaani täysin norm...

Olen ollut tämän viikon lomalla ja nauttinut lomapäivistä täysin siemauksin. Vapaapäivät ovat siitä parhaita, kun silloin voi tehdä mitä haluaa. Käydä vaikka museossa tai kirjastossa. Tavata kavereita. Myöskään aamuisin ei ole kiireistä aikataulua, joten aamut venyvät ja vanuvat kahvikupin äärellä kirjoja lukiessa tai kirjoitellessa. Maanantaina tempaisin, ja ostin itselleni potkulaudan! Tämä täti huristelee nyt pitkin raitteja potkulaudalla. Se on maailman hauskin kapistus. Ei siitä minulle pitkän matkan kulkemiseen ole, mutta lyhyitä matkoja (muutamaa kilometriä) sillä menee nopeammin. Okei, myönnän ihan suoraan, että se on lelu. Ei mikään vakavasti otettava kulkuväline, mutta se on hauska ja sillä kulkee matkoja kävelyä nopeammin. Potkulautani. Asfaltilta pitää yrittää valita tasaisimmat kohdat, niin ei täristä liikaa käsissä. Hiekalla tällä minun välineelläni ei voi kulkea ollenkaan, siihen pitäisi olla järeämpi väline. Eniten potkimisesta väsyvät takapuolen sivulihakset...

Olen vuosia tiennyt, että käteni ovat huonot. Viimeisten puolentoista vuoden aikana olen kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota, kun muutenkin terveysasioihini on tullut uutta valoa, olen saanut diagnooseja ja hoitoa. Olen oppinut asioita itsestäni ja kehostani. Oikeastaan vasta ihan viimeisten kuukausien aikana olen oikeasti ymmärtänyt kuinka huonot käteni ovat. Olen alkanut katsoa asioita, joita muut pystyvät tekemään ja alkanut kiinnittää huomiota siihen, kuinka helpotan tekemisiäni melkein alitajuisesti. Olen aiemmissa kirjoituksissani kertonut, kuinka vessan napin painaminen sattuu sormiin, jos en muista koukistaa sormenpäitä kunnolla ennen painamista. Olen kertonut, kuinka sormenpääni saattavat mennä virheasentoihin ihan huomaamatta ja kuinka minulla on vaikeuksia parvekkeen oven lukon kanssa. 1,2 Viime aikoina olen huomannut, että minulla on vaikeuksia vetää pistoke pois pistorasiasta. Joskus täytyy ottaa kiinni jopa molemmilla käsillä tai toisella kädellä seinästä tukea...

Minulla on liian luinen takapuoli. Tämä kävi ilmi tänään fysioterapiassa. Juttelin siitä, kuinka minun on vaikeaa pilateksessa päästä pyöreällä selällä ylös lattialta. Tai oikeammin suoristaa selkä sen jälkeen, kun olen noussut makuulta istumaan pyöreällä selällä. Pitää ikään kuin erikseen ravistella palaset paikoilleen. Olen ajatellut, että vika on alaselkäni nikamissa, mutta ei. Vikana on persaus. Lantio eivät pääse kääntymään oikeaan asentoon, kun istuinkyhmyt ovat "tiellä" ja estävät liikkeen. Kuulemma, jos olisi enempi fylliä takamuksessa, ei olisi tätä ongelmaa. Viime viikolla olin tavallisella pilates-tunnilla, jossa teimme juuri tuota kyseistä liikettä ja sen jälkeen alaselkääni alkoi poltella. Sitä polttelee noin yleensä, kun joku nikama on väärässä asennossa. Yritin vanhoja kikkoja nikamien takaisin laittamiseksi, mutta mikään niistä ei auttanut. Vasta kun olin kaksi päivää rentouttanut alaselän lihaksia piikkimatolla, ruksahtivat lantion nikamat (L4-5, lantio ...

Omituinen kroppani kenkkuillee jälleen. Oikea lonkkani - se missä on se trochanterin alueen insertiitti kroonisena - on ollut kipeä reilun viikon. Ehkä oikeammin sanottuna, se on rasittunut ja kipeytyy siksi todella helposti. Ihmettelin viime viikolla asiaa, koska en mielestäni ole tehnyt mitään kovin kummoista, vaikka ehkä näin kesälomalla tulee tehtyä hieman erilaisia asioita kuin normaalisti töissä ollessa. Kun mietin asiaa tarkemmin, koko oikea puoleni on ollut omituinen, kylki ja oikea käsi puutuvat helposti. Eräänä päivänä kauppakassia kantaessani satuin vilkaisemaan alaspäin ja huomasin, kuinka oikea nilkkani ikäänkuin lässähtää sivulle (sisään päin), kun sen päälle tulee paino. Siinä samassa tajusin, että tämän takia minulla tietysti kipeytyy lonkka, selkä ja puutuu koko oikea puoli. Nilkkaan tulee virheasento, joka heijastuu koko oikealle puolelle. Kävin apteekissa hankkimassa nilkkatuen, joka tukee myös oikean jalan jalkapohjan kaarta ja jossa on kovikkeet sivuilla. Sen a...

Kuuntelin taas erittäin hyvän luennon, joka on pidetty vuonna 2015 fysioterapeuttisista harjoitteista hypermobiilisyndrooman tai EDS:n hypermobililin muodon kanssa eläville. Olen keräillyt tähän jotain pääpointteja, tai ainakin itselleni tärkeitä asioita. Suosittelen myös kuuntelemaan koko luennon, jos vaan jaksat. Luento on linkitetty alle. Se on englanniksi ja kestää tunti seitsemän minuuttia. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että liikunta ja liikkuminen on lääkettä keholle. Samoin siitä, että olemme kaikki yksilöitä ja oikeanlainen liikunta ja oikeanlaiset harjoitteet ovat meille kaikille erilaisia. Ideaalista olisi, jos meillä kaikilla olisi hyvä fysioterapeutti tai vastaava, jonka kanssa voisimme tehdä töitä. Itse olen sellaisen löytänyt, ja olen edennyt hänen kanssaan paljon (terkkuja, jos satut lukemaan!). Kathryn Lister painottaa luennossaan, että harjoitteiden tulee olla hienovaraisia ja helliä keholle/nivelille. Kun puhutaan voiman lisäämisestä kehoon, harjoitteiden tuli...

Tänään tuli taas opittua uutta omasta kropasta. Fysioterapeutin luona otin puheeksi oikean olkapään, joka tuntuu nousevan korviin ihan joka asiassa: kahvikuppia kantaessa, kynällä kirjoittaessa ja jopa nyt, kun kirjoitan tietokoneella. Olen oikeastaan huomannut tämänkin vasta viime aikoina. Oikeaa kylkeäni sekä hartiaani on korjailtu elokuusta lähtien, mutta ne vaan menevät jumiin uudestaan ja uudestaan. Yhtäkkiä tajusin, että nostelen olkapäätäni korviin, ja mietin josko näillä asioilla olisi yhteys. Tällä kertaa ei ollut muita akuutteja ongelmia, ja kerroin fysioterapeutille korviin nousevasta olkapäästäni. Hän laittoi minut testaamaan käden nostamista suorana etukautta ylöspäin. No, olkapää nousee korviin. Sitten ihan tahallaan yritin pitää sitä alhaalla eikä käsi enää noussut ylös juuri ollenkaan. Hetken asiaa treenattuamme, alkoi se jo onnistua vähän paremmin. Käsi jo nousi ylös eikä enää lähtenyt sivusuuntaan tai juuttunut keskelle liikettä.  Fyssari oli sitä mieltä...

Kuten aiemmin kirjoittelin, olen ollut lääkärin tutkimuksissa adrenaliinihyökyjeni takia. On otettu verikokeita ja ultrattu sisäelimiä. Olin jo etukäteenkin täysin varma, ettei sieltä mitään löydy kuitenkaan. Torstaina sain tulokset ja verikokeet olivat suorastaan loistavat. Kolesterolikin vain 3.6. Onneksi ultrakaan ei näyttänyt kasvaimia tai muuta, mutta siis mitään selvää syytä näille adrenaliiniongelmille ei löytynyt. Lääkärille näytin Alan Pocinkin artikkelia  Joint hypermobility and joint hypermobility syndrome  ja sieltä kohtaa adrenaliinisyöksyistä. Lääkäri oli samaa mieltä, että tuo on varmaankin juuri se, mistä ongelmani johtuvat. Sain kotiin hyvin lievää beta-salpaajaa, jota voin kokeilla syöksyjen aikana. Testataan siis, auttaako se. Ainoa minua vähän huolettava asia on, että syön kalsiumkanavan salpaajaa Raynaud'iin ja nämä kaksi kumoavat toistensa vaikutusta. Toivon myös, ettei sillä ole huonoa vaikustusta Raynaud'iin. Mutta testaamallahan sen näkee eikä t...