Tuettuna ja puristuksissa

Olen ollut tämän viikon lomalla ja nauttinut lomapäivistä täysin siemauksin. Vapaapäivät ovat siitä parhaita, kun silloin voi tehdä mitä haluaa. Käydä vaikka museossa tai kirjastossa. Tavata kavereita. Myöskään aamuisin ei ole kiireistä aikataulua, joten aamut venyvät ja vanuvat kahvikupin äärellä kirjoja lukiessa tai kirjoitellessa.

Maanantaina tempaisin, ja ostin itselleni potkulaudan! Tämä täti huristelee nyt pitkin raitteja potkulaudalla. Se on maailman hauskin kapistus. Ei siitä minulle pitkän matkan kulkemiseen ole, mutta lyhyitä matkoja (muutamaa kilometriä) sillä menee nopeammin. Okei, myönnän ihan suoraan, että se on lelu. Ei mikään vakavasti otettava kulkuväline, mutta se on hauska ja sillä kulkee matkoja kävelyä nopeammin.

Potkulautani.

Asfaltilta pitää yrittää valita tasaisimmat kohdat, niin ei täristä liikaa käsissä. Hiekalla tällä minun välineelläni ei voi kulkea ollenkaan, siihen pitäisi olla järeämpi väline. Eniten potkimisesta väsyvät takapuolen sivulihakset ja kyynärvarsien lihakset. Potkutellessa tulee hyvin otettua vartalon syvät lihakset mukaan, joten se on myös treeniä niille. Jalkaa pitää vaihtaa jatkuvasti, sitä tiheämmin, mitä enemmän väsyy. Tukijalka joutuu aikamoiselle rasitukselle. Minulla on koko ajan liikkuessa nilkkatuet molemmissa nilkoissa, joten niiden avulla nilkat pysyvät potkutellessakin hyvässä asennossa.

Minulla myös väsyivät kädet siitä melko paljon, mutta sen huomaa vasta jälkikäteen. Kipu ei ollut oikeastaan tavallista suurempaa, mutta käsien jaksaminen oli seuraavana päivänä heikkoa. Käsin kirjoittaminen oli vaikeaa ja muutenkaan käsillä ei huvittanut tehdä kuin pakolliset asiat. Mutta minullahan kädet ovat selän ohella se kropan heikoin lenkki, joten tästä ei voi vetää pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Oletan, että rannetuista tulee myös olemaan apua potkutellessa, kunhan ne jossain välissä saan.

Käsien kanssa olen pärjännyt aika hyvin painehanskojen ja sormitukien kanssa töissäkin. Nyt lomaillessa ei minulla ole kotona painehanskat koko ajan käytössä. Ja sormituetkin vain lähinnä konella tai käsin kirjoittessa. Sormeni ovat alkaneet turvota enemmän. Painehanskat selkeästi auttavat sormien nestekiertoon ja pitävät ne paremmassa kunnossa.

Sormituet kulkevat rasiassa töihin ja kotiin.

Hankin urheilukaupasta myös painehihat, sillä myös vasen käsivarteni myös turpoilee. Urheilukaupassa kysyin myyjältä, että saanko sovittaa kompressiohihaa, sillä en ole aivan varma koosta. Hän haki vielä mittanauhankin, jotta pystyin valitsemaan hyllystä ensin melkein oikean koon.

Olen ostanut painehanskoja Villa Manusilta ja siellä ne myydään yksittäin. Pukukopissa melkein nauroin ääneen, kun avasin pakkauksen ja huomasin hihoja olevan kaksi. Olin koko ajan miettinyt, että myyvät hiha kerrallaan, kuten lääkinnälliset painevaatteetkin, mutta tietenkään ei. Urheilijat haluavat kompression molempiin käsiin samanaikaisesti. Sitten noin 35€ hinta alkoikin vaikuttaa ihan järkevältä, kun saan sillä rahalla molemmat hihat.

Olen myös testaillut kinesioteippejä, mutta en oikein vieläkään ole löytänyt sopivaa. Osasta tulee heti selkeä ihoreaktio ja yksi on melkein ok, mutta sekin kutisee. Lisäksi sen liima ei tahdo lähteä ollenkaan irti ihosta. En ole varma rikkoutuuko iho teippiä irroittaessa vai tuleeko siitäkin ärsytystä, sillä iho on teipin jäljiltä vähän turvonnut ja punainen. Ehkä mä vaan unohdan nuo teipit. Teippirullatkaan eivät ole ihan ilmaisia ostaa ja testailla. Yritän vaan muuten pitää asennot oikeina ja luotan painevaatteisiin ja tukiin. Kyynärpäälle olisi kiva keksiä joku, millä huomaisin sen yliojennuksen. Epäilynä on, että tuo yliojennus on se, mikä ärsyttää sormiin meneviä hermoja ja sitä kautta aiheuttaa puutumista ja voimattomuutta sormissa.

Sydämen holteroinnista vielä sellaisia uutisia, että ilmeisesti pulssin nousuni ovat rekisteröityneet Holterille. Lääkäri lausuu tulokset vasta toukokuun alussa, mutta omakantaan oli jo ilmestynyt diagnoosi määrittämättömästä sydämen rytmihäiriöstä. Jännä nähdä, miten tämä sitten kirjoitetaan lausuntoon.