Hypermobiilia elämää

Luin artikkelin paikallispuudutteiden huonosta tehosta Ehlers-Danlosin oireyhtymissä. Huomasin artikkelin The Ehlers-Danlos Societyn Instagram-postauksesta. Artikkelin nimi englanniksi on Resistance to local anesthesia in people with the Ehlers-Danlos Syndromes presenting for dental surgery , jonka vapaa suomennos on Vastustuskyky paikallispuudutteisiin Ehlers-Danlosin oireyhtymissä koskien hammasoperaatioita. Vaikka jo aiemmin on oletettu, että EDS:ää sairastavilla on tavallista heikompi vaste paikallispuudutteisiin, haluttiin ilmiötä tutkia tarkemmin. Tutkimus tehtiin sosiaalisen median kanavien kautta jaetulla kyselyllä, jossa kysyttiin paikallispuudutteiden tehoa tehdyissä operaatiossa sekä EDS:ää sairastavilta että heidän ystäviltään, joilla ei EDS:ää ollut. Kivun kokeminen hammastoimenpiteiden aikana voi olla traumaattista ja kivuliasta. Tavalliset syyt, miksi puudute ei tehoa liittyvät mm. aineen fysiokemikaalisiin ominaisuuksiin, aine ei pääse puudutettavaan hermoon sekä puudut

Autonominen hermostoni on viime aikoina käynyt kierroksilla. En vaan tiedä miksi. Toki tämä korona-aika on muuttanut rutiinejani ja teen töitä kotona. Liikun yleensä pidempiä pätkiä kerralla, mutta olen kuitenkin ulkoillut säännöllisesti ja nauttinut kevätsäästä. Vaikka elämä on ollut vähän erilaista, en ole huomannut stressanneeni asioista normaalia enempää. Nyt kuitenkin kevään aikana on pariin kertaan sydän mennyt ihan sekaisin ja pulssi noussut yhtäkkiä pilviin. Tänään istuin rauhallisesti koneella kuuntelemassa luentoa ja yhtäkkiä sydän alkoi pamppailla. Alkoi tuntua jo aika pahalta ja päädyin kaivamaan esille verenpainemittarini. Pulssi oli noussut yli 160bpm:ään. Aivan yhtäkkiä, arvaamatta ja ilman mitään erityistä syytä. Onneksi pystyin luennolla sohvalle kuuntelemaan luentoa, hengitellä rauhassa ja yrittää laskea pulssiani. Se ei kuitenkaan suostunut puolessatoista tunnissakaan laskemaan kuin sataan. Minun oli pakko luovuttaa ja kaivaa kaapista beetasalpaajat.  Niistä on apua