Hypermobiilia elämää

Onneksi kroppa päätti alkaa hajota eilen, sillä tänään minulla oli fysioterapeutin kanssa tapaaminen. Eilen töissä istuessani työtuolillani yhtäkkiä tuntui kuin joku olisi puukottanut alaselkään. Samassa huoneessa istuva työkaveri kysyi, että mikä tuli, kun oli pakko ihan ulvahtaa ääneen. Koko eilisen päivän ja illan alaselkään "puukotti" aina välillä. Tänään alaselkä oli melko normaalisti kipeä, mutta päätin kuitenkin fysioterapeuttia pyytää katsomaan sitä. Sanoi heti, että alaselkä on turvoksissa ja selvästi krampissa. Jännää tässä on, ettei se ollut edes kovin kipeä. Selän lihaksia availtiin ja ilmeisesti oli käynyt niin, että nelikulmainen lannelihas (quadratus lumborum) oli krampannut siitä säikeestä, joka kiinnittyy L4-nikamaan.  Ilmeisesti se puukonisku johtui siitä, että siinä jumi nappasi hermoon. Tänään olikin sitten koko lihas alkanut krampata ja oli krampissa jo L1-nikamasta asti ja L4:n kohta oli jo turvoksissa ja kosketusarka. Alla havainnekuvaa lihaksesta.

Viikko kuntoutuksessa on ollut erilainen kuin odotin, vaikken ollut oikeastaan tajunnut odottaneeni mitään. Todellakin kyseessä on selvitysjakso, joka jatkuu vielä seuraavallakin kuntoutuskerralla. Ollaan tehty polkupyöräergonomiatesti, jossa kunnokseni tuli välttävä. Fysioterapeutti sanoi, että tuloksista näkee, että olen tottunut liikkumaan matalan sykkeen alueella, ja korkeamman sykkeen alueella tuli sitten ongelmia ja pulssi nousi jyrkässä kulmassa. Pystyin kuitenkin tekemään koko testin, mikä on mielestäni hienoa. Polveni ja lonkkani kestivät testin. Teimme myös kuntotestin. Kyykkyjä pystyin tekemään vaaditut 60 kappaletta, ja rangan liikkuvuus... no sehän liikkuu. Lankutus onnistui myös tarvitun minuutin ajan. Käsissä olikin selkeästi enemmän ongelmia. Käden nosto oli keskitasoa, sillä nyt se piti tehdä oikein, olkapää alhaalla. Sen osalta minulla on vielä harjoittelu kesken enkä saanut sitä vaivattomasti ylös. Jos olisin vanhaan tapaan vaan heilauttaunut sen lapa ylhäällä,

Luin läpi kaikki fysioterapeuttini kirjoittamat tekstit viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Tajusin, että tässä on oikeasti kuljettu valtava matka. Olen oppinut hirveästi omasta kehostani, yleensä ihmiskehon toiminnasta sekä asioista, joita voin itse korjata. Tuntui hienolta nähdä koko se matka, minkä olen kulkenut ja kuinka paljon olemme tehneet asioita. Kun luen ensimmäisiä merkintöjä, niistä minua katsoo ihan eri ihminen. En vielä osannut kertoa kehostani kunnolla enkä osannut käyttää sitä oikein. Lähes kaikki asiat ovat hukassa. Luin näitä papereita, sillä sain fysioterapeutiltani kirjeen kuntoutukseen annettavaksi. Siinä kuvataan, hyvin sitä, miten edistystä on tapahtunut, mutta kroppani ehdoilla. Siinä myös kerrotaan hienosti, kuinka kehoni toimii. Kuinka muutokset yhdessä asiassa tuntuvat koko kehossa ja kuinka minäkin edistyn. Minulle fysioterapeuttini on tärkeä, ja kaikki hänen kanssaan ja avullaan tehty työ on arvokasta. En tiedä, missä olisin, jos en olisi tätä puolt

Kevään kauniit aurinkoiset päivät ovat täällä. Päivät ovat jo todella pitkiä, yli 13-tuntisia. Huomaan, että valolla on selkeä vaikutus mun vireystilaan ja jaksamiseen. Kun on aurinkoista, olen paremmalla tuulella ja energisempi, vaikka olisin kuinka kipeä. Samoin kyllä pääsiäisen aikaan pidetty loma virkisti. Sain jopa kahdeksantena yönä nukuttua ihan oikeat yöunet, ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Nyt yöunet ovat pysyneet 6-7-tuntisina, mikä on jo ihan ok. Toivotaan, että tämä suuntaus jatkuu. Kevään aurinkoisilla päivillä on minuun joka vuosi sama vaikutus - pitää siivota, puunata ja tarkistaa vaatevarastot. Pöly ja likaiset ikkunat näkyvät todella hyvin kirkkaassa kevätauringossa. Kerron itselleni, että on vielä liian kylmä alkaa suunnittelemaan ikkunoiden pesua. Vaatevaraston tsekkaus on kyllä jo käynnissä. Kevään kirkkaiden päivien myötä jaksan myös keskittyä siihen, mitä laitan päälleni ja onko kaapissani mitään käyttökelpoisia vaatteita. Vaihdan myös tumma