Hypermobiilia elämää

Osallistuin The Ehlers-Danlos Societyn järjestämään HSD-webinaariin huhtikuun alussa. Alkuillasta yöhön Suomen aikaa kestäneessä webinaarissa oli paljon erilaisia puheenvuoroja. Ensimmäinen, josta kirjoitan on Jeannie DiBonin luento hypermobiilin ihmisen liikunnasta ja kuinka lihaksia tulisi harjoittaa rentoutumaan.  Hän kertoi, kuinka aluksi tärkeintä on se, että jännittyneet lihakset pitää oppia rentouttamaan ennen kuin niitä voi edes yrittää vahvistaa. Omaan kehoon pitää tutustua ja opetella hengittämään palleahengitystä ja sitä kautta opetella tunnistamaan, milloin lihakset ovat jännittyneessä tilassa. Yliliikkuvuusoireyhtytymiä sairastavat ovat monesti jännittyneessä tilassa, vaikka siihen ei olisi mitään tarvettakaan. "Normaalista" lihasjännityksestä kannattaa opetella pois, silloin kun lihasten jännittämiseen ei ole tarvetta. Tottakai lihasten jännittämistä tarvitaan niitä käytettäessä ja omiin liikeratoihin sekä asentotuntoon tulee kiinnittää huomiota. Seistessä kanna...

Käsieni ongelmat, jumit ja turvotukset jatkuvat, ja niitä hoidettiin taas perjantaina fysioterapiassa. Koska turvotukset häviävät jumeja aukomalla, on luultavaa, että lihas- ja kalvokireydet aiheuttavat käsien turvotuksen. Tällä kertaa oli vasemmassa kädessä keskisormen ojentaja jumissa. Oikeassa kädessä sekä keski- että etusormen ojentajat olivat jumissa. Näiden aukaisun jälkeen kummankin käden turvotus laski ja käsistäa tuli jopa aivan kylmät. En kyllä myönnä kulkevani keskisormet ojennettuna - ainakaan kovin usein. Kävimme läpi sormieni ja ranteitteni asennot koneella kirjottaenssani ja ne todettiin oikeiksi. Ilmeisesti käteni menevät jumiin jo pienestä rasituksesta. Tätä kirjoittaessani on sunnuntai ja eilen lauantaina kävin lakristi- ja salmiakkimessuilla. Vaikka ei kantanutkaan mitään painavaa ja suurin osa tavaroista oli repussa, särkevät käteni tänään. Illalla neuloin muutaman rivin, mutta yritin olla varovainen määrän kanssa, jotta käsiin ei tulisi liikaa rasitusta. En voi...

Leivän leikkuuta. Kävin eilen fyssarilla. Ajattelin, että tällä kertaa mulla ei ole mitään isoja juttuja selvitettävänä. Ajattelin kysäistä lähinnä nilkkatuen tai pohjallisten käytöstä ja miten tuon jalkani kanssa kannattaa edetä. Jos et ole nilkkaongelmistani perillä, kurkkaa asiasta edellisistä postauksista  Nilkka falskaa ja  Nilkkaongelmat jatkuvat . Aloitimme keskustelun tästä jalasta. Siis oikeastaan mun ongelma ei ole sinällään nilkassa vaan poikittaisholvissa, jossa on laskeuma. Eli, kun jalan päälle tulee koko paino, holvi "romahtaa" ja nilkka kääntyy sisäänpäin. Kyselin, mitä minun kannattaa tehdä - kannattaako käyttää tukea vai ei. En haluaisi laiskistuttaa jalkaa entisestään vaan haluaisin yrittää vielä jumpata sitä kuntoon, jos vaan mahdollista. Fyssari oli sitä mieltä, että minulla oleva nilkkatuki on hyvä, sillä se tukee juuri holvia ja kävellessä ohjaa sitä oikeaan liikkeeseen. Eli tuen ideana ei ole oikeastaan tukea nilkkaa, vaan jalkaholvia ja askelta...

Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa, vai miten se nyt meni. Tykkään siitä, ettei tarvitse pukea montaa kerrosta vaatteita ja aurinko paistaa. Ainakin melko usein. Ja päivät on pitkiä. On se valo vaan hieno asia. Kello 22 kesällä tuntuu, että onhan se nyt jo ilta, talvella sama fiilis tulee jo klo 16. Kesäaikaan saatan lähteä ulos vielä klo 21, mutta talvella se tuntuu ylivoimaiselta. Valon ja lämmön lisäksi kesässä on muitakin hienoja puolia, kuten loma! Ensi viikolla enää pari päivää töissä, ja sitten voi nauttia kesälomasta. Viimeiset viikot ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin rentouttavia, kun projektien deadlinet painavat päälle. Vierestä kyllä näkee, kun työkavereille tulee kesärentous. Tottakai se tarttuu itseenkin. Ehkä tuossa ensi viikolla jo pystyy vähän rentoutumaan enemmän ja ajattelemaan lomaakin eikä vaan deadlineja. Kesäaikaan tulee puuhattua paljon enemmän asioita kuin talvella. Ikävä kyllä myös rahaa menee enemmän. En ole mikään himoshoppaaja, mutta kesällä tule...

Otin tyhjän blogisivun esille, ja en enää tiennytkään, mistä kirjoittaa. Tavallaan aiheita on monia, mutta samalla ei yhtäkään. Päällimmäisenä ajatuksena minulla on ollut koko viikon, että mä en jaksa olla sairas. Enkä suostu olemaan sairas. Haluan elää elämääni normaalisti enkä jaksa miettiä olevani sairas. Olen ollut melko kivuton viimeisen viikon - tai jotain sellaista. On helppo unohtaa, että on mitään vialla, kun ei ole paljon kipuja. Olen viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa ja puuhaillut monia asioita. Tavallaan jään jopa ajattelemaan, että kivut ovat oikeasti poistuneet kokonaan. Vaikka voin kyllä arvata, että näin ei ole. Melko kivuttomana ollessani en jaksa velloa kivussa, säryssä ja sairaudessa. Jätän siis Facebook-ryhmät lukematta ja kommentoimatta. Jotenkin on myös hankalampi kirjoittaa tänne, koska ehkä oletan, että tämän blogin lukijoita kiinnostaa juurikin hypermobiliteettisyndrooman aiheuttamat ongelmat tai eläminen niiden kanssa. Kun ongelmia ei ju...

Kylkeä pitää nyt muistaa venytellä. Kävin fysioterapiassa. Päivitin kuulumisiani ja kroppani tilaa. Suurimpana ongelmana oli perusvaivojen (alaselkä ja lonkan insertiitti) lisäksi jumiva kylki, joka tuntuu ahtaalta. Pyysin myös fysioterapeuttia katsomaan selkärankani. Sinne aina välillä pistää kuin puukolla tuikkaisi. Se kestää vain hetken, mutta ei tunnu mukavalta. Mulla oli jotenkin ranka kuperana taaksepäin, mutta ihan keskiselkää pyörittämällä nikamat menivät oikeisiin asentoihin. Päätelmä oli, että mun lihakset eivät käytännössä tue rankaa kunnolla ja se liikkuu vääriin asentoihin mun ollessa ihan tavallisesti. Nyt sain siis ohjeeksi pyörittää tuota selkää erityisesti kumarassa olon ja istumisen jälkeen, niin nikamat siirtyvät oikeille paikoilleen. Sitten katsottiin se ahdistava kylki. Kyljessä ei itsessään ollut jumeja, mutta ahdistava tunne johtui siitä, että alempi lapalihas (infraspinatus) oli aivan juntturassa. Myös iso liereälihas (teres major) oli jumissa. Jos sulla...

Ruokapöydän uusi maali kuivumassa. Äänikirjat on ihana asia. Kun puuhastelee rauhassa kotosalla, on mukava samanaikaisesti kuunnella tarinoita. Lainasin kirjastosta Lars Svedbergin lukeman Hercule Poirot -tarinan. Siinä samalla oli kiva rauhassa hioa ja maalailla keittiön pöytää. Maalaaminen on hauskaa hommaa, mutten vaan muista venytellä tai vaihdella asentoa tarpeeksi usein, kun oikein keskityn johonkin hommaan. Siinäpä sitten huomaa tehneensä, kun selkä jumii ja lonkkia juilii. Jotain tekoa voi tietysti olla silläkin asialla, että tämän viikon olen töissä, ja istun pitkiä aikoja paikallani. Kun siellä on ihan sama juttu, en vaan muista vaihdella asentoa ennen kuin johonkin kohtaan jo sattuu. Koska maalaaminen on kivaa, ja siinä niin konkreettisesti näkee työnsä tuloksen, päätin, että tänä kesänä maalataan pöydän lisäksi vielä kylppärin kaappi sekä nuo keittiön tuolit ja lakataan lipaston kirjoitustaso. Kyllä ne tosin kaipaakin jo vähän kohentamista. Toivottavasti vaan innostus...