Ilmeisesti käteni menevät jumiin jo pienestä rasituksesta. Tätä kirjoittaessani on sunnuntai ja eilen lauantaina kävin lakristi- ja salmiakkimessuilla. Vaikka ei kantanutkaan mitään painavaa ja suurin osa tavaroista oli repussa, särkevät käteni tänään. Illalla neuloin muutaman rivin, mutta yritin olla varovainen määrän kanssa, jotta käsiin ei tulisi liikaa rasitusta. En voi vain istua ja olla tekemättä mitään. On tärkeää myös tehdä hauskoja ja mielekkäitä asioita elämässä. Tänään maksetaan eilisestä hauskasta päivästä, mutta se on silti mielestäni sen arvoista.
Olkapääni on edelleen kipeä. Koska syön normaalia enemmän tulehduskipulääkkeitä kiertäjäkalvosinoireyhtymän takia, kivut tulevat oikeastaan esiin vain rasituksessa tai työpäivän jälkeen ja kipulääkkeen vaikutuksen heikentyessä. Maanantaina on soittoaika työterveyslääkärille olkapäästä ja Raynaud-lääkkeiden vaihdosta. Käyttämäni lääke on loppu apteekeista ja tukusta. Toimittajalla on toimituskatkos joulukuulle asti ja omat lääkkeeni ovat loppu. Sitten nähdään, mitä olkapäälle tehdään vai kannattaako nyt tehdä mitään.
Perjantaina avattiin myös yläselkää. Kerroin, kuinka keskellä selkää oli kipeä kohta, johon sattui nojatessa, ja johon tuikki kipua. Lisäksi reppua kantaessa tuntuisi kuinka ylempää rintarangasta ahdistaa. Tuntui kuin en olisi voinut hengittää kunnolla.
Ilmeni, että selän Th 8-9 nikamat olivat pois paikaltaan ja nikamien Th 5-6 kohdalla olivat kalvot jumissa, mikä esti rangan oikean liikkeen. Tämä ahdisti hengitystä ja esti . Jumien aukaisun jälkeen koko selkä tuntui paljon paremmalta ja sen liike normalisoitui aivan niskasta alas asti.
Kun luen muiden kokemuksia lihaskalvojen mobilisoinnista, tuntuvat käsittelyt tosi rajuilta verrattuna siihen, miten asia itselläni tehdään.Fysioterapeuttini käyttää triggerpisteitä jumien avaamiseen, vaikka jossain tapauksissa kalvot pitää vielä käydä läpi käsin. Mutta suurimman osan aikaa käsittely ei ole kivuliasta eikä jätä mustelmia.
Kerroin fyssarille myös kuinka nukkumaan mennessä on pakkotukea lonkkia peiton kulmilla, jotta koko jalat eivät kääntyisi lonkista ulospäin. Hän selitti, että ongelma johtuu sartorius-lihaksesta, joka kulkee suoliluun harjusta sääriluun yläosan sisäsivuun. Minulla lantion takaosasta kalvot kiristävät ja sartoriuslihas joutuu tekemään liikaa hommia päivän aikana, jotta jalat pysyvät suorassa. Illalla sitten, kun jalat ja koko keho rentoutuvat, lihaksesta loppuu veto ja jalat kääntyvät lonkista asti ulospäin.
Sain harjoitukseksi jalan nostoa kiertäen eteen, jotta asentoa saadaan treenattua oikeaksi. Kalvoja minun kehossani avataan jalkuvasti, mutta niitä pitää yrittää pitää liikkeessä myös fysioterapiakäyntien välillä. Tällä tavoin yritämme vapauttaa takaosan lihaksia ja kalvoja. Peiton kulmien sijaan voisi lonkissa tai nilkoissa pitää vaikka hernepussia tai vastaavaa tukemassa oikeaa asentoa. Alkaa tuntua siltä, että minulle voisi tehdä kehon mukaan muotoillun nukkumakotelon, niin kaikki osat pysyisivät oikeassa asennossa yön aikana!
Elämä on jatkuvaa kehonhuoltoa. Vaikka kehoni asentoja on korjattu viimeiset kolme vuotta jatkuvalla syötöllä, koko ajan löytyy uusia kohtia, jotka vaativat asentokorjauksia tai menevät jumiin. Käsiin toivoisin kaikkein eniten jotain pysyvämpää ratkaisua, sillä käsiä käytetään ihan kaikkeen. Istun aamulla ranteet ja sormien nivelet tuettuina kirjoittamassa lyhyttä tekstinpätkää ja odotan särkylääkkeen vaikutuksen alkamista. Tänään käsiä on pakko lepuuttaa, jotta huomenna taas töissä pystyn niitä käyttämään.