Hypermobiilia elämää

Pistosjälki olkapäässä. Viime viikon perjantaina olkapäähäni lopulta pistettiin kortisonia. Tiedän, ettei kortisoni ole välttämättä paras vaihtoehto sidekudosongelmaisille, sillä se saattaa haurastuttaa sidekudosta, ainakin usein käytettynä. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että minun kehoni ei siedä kortisonipistoksia. Pistos annettiin aamulla ja päivä meni ihan ok. Olkapää alkoi pikkuhiljaa kipeytyä ja nukkumaan mennessä se oli jo todella kipeä, ja minulla oli todella huono olo. Kuvottavaa oloa ja kipua jatkui koko viikonlopun ajan enkä oikein saanut alas mitään kunnollista kuvotuksen takia. En oikein tiedä tuliko huono olo kortisonista, pistoksesta vai yksinkertaisesti siitä, että olkapää kipeytyi todella paljon. Kuulun ilmeisestikin siihen noin kolmasosaan, joka kipeytyy kortisonipistoksen jälkeen. 1 Sunnuntai-iltana olo alkoi hieman normalisoitua ja aloin uskoa siihen, että pääsen maanantaina jälleen työpaikalle. Olen tällä viikolla odotellut, että paraneeko olkapää kortison

Käsieni ongelmat, jumit ja turvotukset jatkuvat, ja niitä hoidettiin taas perjantaina fysioterapiassa. Koska turvotukset häviävät jumeja aukomalla, on luultavaa, että lihas- ja kalvokireydet aiheuttavat käsien turvotuksen. Tällä kertaa oli vasemmassa kädessä keskisormen ojentaja jumissa. Oikeassa kädessä sekä keski- että etusormen ojentajat olivat jumissa. Näiden aukaisun jälkeen kummankin käden turvotus laski ja käsistäa tuli jopa aivan kylmät. En kyllä myönnä kulkevani keskisormet ojennettuna - ainakaan kovin usein. Kävimme läpi sormieni ja ranteitteni asennot koneella kirjottaenssani ja ne todettiin oikeiksi. Ilmeisesti käteni menevät jumiin jo pienestä rasituksesta. Tätä kirjoittaessani on sunnuntai ja eilen lauantaina kävin lakristi- ja salmiakkimessuilla. Vaikka ei kantanutkaan mitään painavaa ja suurin osa tavaroista oli repussa, särkevät käteni tänään. Illalla neuloin muutaman rivin, mutta yritin olla varovainen määrän kanssa, jotta käsiin ei tulisi liikaa rasitusta. En voi

Luin tutkimusartikkelin riskistä ylävartalon tuki- ja liikuntaelinongelmiin sekä alentuneeseen elämänlaatuun yleistyneessä hypermobiliteetissä yhdessä olkapäiden yliliikkuvuuden kanssa:  Generalised joint hypermobility and shoulder joint hypermobility, – risk of upper body musculoskeletal symptoms and reduced quality of life in the general population. 1  Yleistyneellä hypermobiliteetillä ei tarkoiteta hypermobiliteettioireyhtymää eikä esimerkiksi yhden nivelen tai nivelryhmän yliliikkuvuutta. Sillä tarkoitetaan yleistynyttä, oireetonta yliliikkuvuutta koko kehossa. Yleistynyttä hypermobiliteettiä tavataan usein urheilijoilla, kuten balettitanssijoilla, voimistelijoilla, uimareilla, sekä muusikoilla. Hypermobiliteettiä mitataan Beightonin asteikolla. Hypermobiliteettioireyhtymädiagnoosi vaatii myös muiden diagnostisten kriteereiden kuin  täyttymistä. Beightonin kriteereihin voit tutustua Hypermobiliteettisyndrooma niveloireiden syynä -artikkelin taulukossa 2 . Artikkelissa tutkittiin

Välillä minulla on olo, että näitä minun ongelmiani ja sairauksiani ei enää usko kukaan, kun koko ajan kropasta hajoaa uusi paikka. Itseäkin joskus nolottaa mennä pilatestunnille, jossa viime viikolla pystyin tekemään jotain, tällä viikolla en, mutta ehkä se onnistuu taas ensi viikolla. Ongelmakohdat kropassa vaihtelevat ja aina on eri paikassa ongelmia. Ne, jotka sairauden tuntevat tai sitä ymmärtävät, tajuavat kyllä oireitteni vaihtelun. Eikä pitäisi muiden mielipiteistä välittääkään. Hypemobiliteettisyndrooma on oireitteni pohjasyy eikä se muille kuulu, miksi kroppani hajoaa. Yritän olla "mainostamatta" ongelmiani, mutta välillä tulee tilanteita, joissa on pakko sanoa, etten jotain pysty tekemään. Välillä hävettää, että joudun tuomaan ongelmiani esille ja olemaan niiden takia huomion keskipisteenä. Ne kuitenkin tulevat  aina joskus esille ja hallitsevat keskustelua. Kun tapaan ihmisiä töiden ja harrastusten merkeissä, haluaisin häivyttää niitä taustalle. En halua kerät