Hypermobiilia elämää

Luin lokakuussa 2016 julkaistun artikkelin Ehlers–Danlos Syndrome—Hypermobility Type: A Much Neglected Multisystemic Disorder (vapaasti suomennettuna Ehlers-Danlosin syndrooma - hypermobiili tyyppi: huonosti hoidettu multisysteeminen sairaus), joka julkaistiin Rambam Maimonides Medical Journalissa. Artikkelin ovat kirjoittaneet Yael Gazit, M.D., M.Sc., Giris Jacob, M.D., Ph.D. ja Rodney Grahame, C.B.E., M.D., F.R.C.P., F.A.C.P. Artikkelin yhteenveto alkoi maininnalla, että Ehlers-Danlosin hypermobiili muoto on EDS:n yleisin alatyyppi ja samalla vähiten vakava. Heti seuraavassa lauseessa sanottiin, että Ehlers-Danlosin syndroomaa pidetään identtisenä hypermobiliteettisyndrooman kanssa. Artikkelissa mainittiin, että nivelten epästabiilius johtaa dislokaatioihin ja subluksaatioihin ja vaikuttaa ääriniveliin sekä keskellä sijaitseviin niveliin. Pehmytkudoksen ylikäytöstä johtuvat vammat voivat johtaa jännetulehduksiin ja bursiitteihin useissa tapauksissa ilman nivelen tulehdusta. Uus

Pulssi kohdallaan. Aloitan taas lauantaiaamua kirjoittamalla blogia. Tänä lauantaina minulla on rinnassa ja kyljessä kiinni Firstbeat-laite. Kaksi vuorokautta se on jo mitannut pulssiani ja stressitasojani. Sattuikin sitten sellaiset kaksi päivää töissä, että taitaa olla stressitasot aika koholla mittaustuloksissa. Toivottavasti tulokset kuitenkin näyttäävät, että elimistöni  myös palautuu stressistä. Olen varmasti kertonutkin, että pulssini tuppaa aina aamuisin nousemaan korkealle. Tässä koneella istuessani pulssini nakuttaa tasaiset 120 lyöntiä minuutissa. On taas sykkeet kohdallaan. Mitäköhän johtopäätöksiä mahtaa mun tuloksia analysoiva ihminen näistä vetää. On jännä nähdä. Firstbeat on kuitenkin ensisijaisesti terveysanalyysi. Yritin kyllä naista varoitella etukäteen, että lääkäri tätä suositteli mulle, sillä mun pulssit ja verenpaineet heittelee. Tämäntyyppinen analyysi pitäisi sieltä sitten lopputuloksena tulla: Hyvinvointianalyysi-esimerkki  (pdf) Laitteelle on tallen

Tässä aamukahvia hörppiessäni istahdin taas tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Viime ajat ovat olleet käsilleni kovin hankalia eikä ajatus blogin naputtamisesta enää työpäivän jälkeen ole tuntunut mukavalta, vaikka ajatukset ovatkin pörränneet kovasti. Olen täällä useasti maininnut kuinka käteni eivät toimi, kuten niiden pitäisi ja voimani ovat heikot. Nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mainitsin käsistäni myös lääkärille. On tuntunut, että minulla on koko ajan jotain isompaa tai akuutimpaa kremppaa, joten olen jättänyt käsien ongelmat taka-alalle. Ajatukseni oli, että saan ainakin jonkun merkinnän tietohini myös näistä ongelmista sillä en oikeastaan tiedä, mitä niille edes voisi tehdä. Lääkäri kuitenkin lähetti minut työfysioterapeutillemme, jotta minun käsilleni tehdään testejä ja nähdään ainakin tämänhetkinen tilanne myös numeroina. Lääkäri kysyi, että tiedänhän mitä nykyinen huono tilanne ennustaa vanhuutta ajatellen. Tiedän. Ei hyvää. Näen työfysioterapeutin reilun viikon pä