Hoito

Sidekudoksen rakenne ei ole parannettavissa eikä muutettavissa. Parasta hoitoa on hyväksyä itsensä sekä opetella ymmärtämään omat rajansa ja toimia niiden puitteissa. Liika, liian raju ja vääränlainen liikunta voivat pahentaa oireita ja kipuja.

Lihas- ja nivelperäisten ongelmien hoitoon käytetään yleensä kipulääkkeitä sekä fysioterapiaa. Erityisen tärkeitä ovat stabiloivat ja asentotuntoon liittyvät harjoitteet. Alan Pocinki sanoo artikkelissaan hyvin, että kipu ei ole kenellekään hyvästä ja sitä tulee aina hoitaa. Kipu rasittaa elimistöä, väsyttää, häiritsee unta sekä tekee sinusta ärtyneen ja jopa masentuneen. 2

Lääkäri rooli hoidossa on oikean diagnoosin antaminen sekä mahdollinen lääkitseminen. Fysioterapeutin rooli on antaa harjoituksia syvien lihasten harjoittamiseen, nivelten stabilointiin sekä asentotunnon kehittämiseen. Jalkaterapeutista ja toimintaterapeutista voi olla apua jalkojen ja käsien ongelmien kanssa. Kroonisen kivun hallinnassa voi olla apua myös psykologin ohjauksesta, varsinkin, jos kipulääkkeiden vaste on huono. 10

Vältä urheilulajeja, joihin kuuluu juoksemista, hyppimistä tai fyysistä kontaktia. Vältä suuria toistojen määriä sekä raskaita painoja. Vältä venyttelyitä, jotka entisestään suurentavat nivelten liikeratoja. Älä työnnä, vedä tai nosta raskaita taakkoja. Vältä nivelten yliojentumista ja lukkoon laittamista kaikissa tilanteissa. 2

Tee harjoitteita, joissa keskitytään stabilointiin. Hyviä lajeja ovat pilates sekä tai chi, joissa keskitytään hitaisiin, kontrolloituihin liikkeisiin. Muita hyviä liikuntatapoja ovat kävely ja uiminen. 2, 3

Lepo

Lepo on hyvästä lyhytaikaisesti akuutin vamman jälkeen. Silloinkin voi olla tarpeen ainoastaan vammautuneen kohdan lepuuttaminen esim. lastan, tuen tai teippauksen avulla. Liiallinen liikkumattomuus voi johtaa toimintakyvyn huonontumiseen entisestään, joten hoitokeinona sitä tulee käyttää erittäin harkiten. 1, 3

Venyttely

Jumiutuneiden lihasten venyttely tuntuu hyvältä, ja venyttely on sallittua, kunhan huolehditaan siitä, että venytetään lihasta, ei niveliä. Koska lihakset joutuvat tekemään ylimäärin töitä hypermobiliteettisyndroomaa sairastavan kropassa, tulee niihin lihasjännitystä ja -kouristuksia. Venytellessä tulee ottaa huomioon, että liikeradat pysyvät normaaleina, eikä raajoihin ja niveliin tule ylivenytystä. Venyttelyllä ei siis pyritä entisestään laajentamaan liikeratoja vaan helpottamaan lihasjännitystä. 3

Fysioterapia

Fysioterapiaa käytetään hypermobiliteettisyndroomasta johtuvien vammojen, liikakäytön tai rappeuman jälkitilan sekä lihas- ja nivelsäryn hoitoon. Hms-potilaan hoitaminen voi olla haastavaa, sillä potilaalla on yleensä sekä kipuja että jäykkyyttä monessa eri kohdassa kehoa, vaikka onkin muuten yliliikkuva. Osa oireista voi olla kroonisia, osa akuutteja tai jopa akuutti ongelma kroonisesti oireilevassa kehon osassa. 1

Fysioterapeutin pitäisi katsoa potilasta eri puolilta ja erilaisissa staattisissa asennoissa että liikkeessä. Tarkkailtavia asentoja ovat istuminen, seisominen, kävely, nouseminen istumasta seisomaan, yhdellä jalalla seisonta ja polvien taivutus. 9

Fysioterapeutti pystyy tunnistamaan hypermobiilin potilaan usein myös asennosta; korviin nostetuista olkapäistä, eteenpäin työntyneestä päästä, ylikorostuneesta ristiselän notkosta ja yliojentuneista polvista. He monesti ristivät säärensä tai käsivartensa istuessaan ja seisoessaan stabiloidakseen vartaloaan, istuvat levottomasti ja vaihtavat asentoaan usein. Hypermobiilin henkilön tasapaino on yleensä huono, erityisesti silmät suljettuina. Istuessaan tuolissa, jossa ei ole selkänojaa, hypermobiili henkilö ei jaksa pitää selkäänsä suorana vaan istuu lysähtäneenä ja lantio taaksepäin kääntyneenä. 5, 9

Fysioterapeuttisen hoidon tulisi kohdistua koko kehoon, ja sisältää harjoitteita, joilla hms-potilas tulee tietoiseksi asennoistaan sekä parantaa niveltensä yleistä hallintaa, asentotuntoaan ja lihasvoimaansa, Uusien harjoitteiden opetteluvaiheessa on tiheä seuranta tärkeää. On myös tärkeää, että aloitusasentojen kanssa ollaan tarkkoja ja liikkeiden toteutusta korjataan tarvittaessa. Lisäksi on tärkeää kertoa miten ja miksi erilaisia harjoitteita tehdään. Myös oikeanlaisen ja jumissa olevaan lihakseen kohdistuvan venyttelyn opettaminen on tärkeää. 5, 9

Akuuteimmat vaivat hoidetaan, kuten kenellä tahansa, mutta tulee ottaa huomioon, että hms-potilaalla  hoiton kanssa tulee edetä hitaasti ja paraneminen voi viedä kauemman aikaa. Jotta hypermobiilit potilaat voivat tehdä harjoitteita, tulee  niiden intensiteettiä, frekvenssiä ja kestoa muokata yksilökohtaisesti. Passiivista mobilisaatiota voidaan käyttää nivelten liikutteluun, jos nivelten liikerata on rajoittunut lihasten tai nivelsiteiden jäykkyyden takia. Manipulaatio tulee tehdä varoen, ettei siitä aiheudu nivelten sijoiltaanmenoja tai muita vammoja  1, 5

Jos asentoa ylläpitävät lihakset eivät enää tue niveliä, asentotuntoharjoituksista on hyötyä. Oikeiden istumis- ja seisomisasentojen opettelu saattaa vähentää lihas- ja nivelkipuja. Hypermobiiliteettisyndroomaa sairastavien tulee opetella itse omat rajansa sekä ne harjoitteet ja hoitomuodot (kylmä, lämmin, lepo jne.), jotka auttavat juuri häntä itseään. Akuuteissa kipu- tai vammatiloissa apuvälineiden kuten tukien käyttö on  tilapäisesti suositeltavaa. 1

Stabiloivista harjoitteista on huomattu olevan hyötyä hypermobiliteettisyndroomasta kärsiville ja vähentävän nivelkipuja. Osa potilaista kokee vesiterapian hyödylliseksi. Jos vesiterapiaa ei ole saatavilla, lihasten rentouttaminen kylpyammeessa tai lämminvesialtaassa kellumalla on suositeltavaa. Itsenäinen harjoittelu kuntosalilla ei ole suotavaa, sillä siellä helposti tekee liikaa ja liian rajuja harjoituksia sekä huomaamattaan vie kehonsa ääriasentoihin. 1, 3 

Huonojen asentojen välttäminen

Hypermobiileilla yksilöillä on tapana levätä oman kehonsa ääriasennoissa, erityisesti polvien, lantion ja alaselän osalta. Tällaisia asentoja tulisi kuitenkin välttää, sillä ne aiheuttavat pehmytkudoksen venymistä ja voivat lisätä kehon oireilua. Tavallisia hypermobiilien ihmisten ääriasentoja ovat mm. w-asennossa eli perhosasennossa istuminen, istuminen jalkaterä takapuolen alla, istuminen risti-istunnassa, polvistuminen nilkka yliojennettuna sekä nilkkojen ulkosyrjillä seisominen.  3

Tietokoneen käyttö ja käden asennot

Tietokoneella istuessa asennot eivät ole välttämättä kovin hyviä, ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Myös hiiren käyttö lisää ranteen rasitusta, joten on suositeltavaa käyttää pikanäppäimiä toimintojen suorittamiseen. Muutamia hyvä vinkkejä näppäimistöä ja hiirtä käytettäessä:
  • pidä ranteet neutraalissa asennossa
  • älä rentouta ranteita näppäimiä käyttäessäsi
  • käytä koko käsivartta, älä pelkästään rannetta käsiä liikutellessasi
  • vältä sormien venytystä, kun kirjoitat toisistaan kaukana olevilla näppäimillä
  • pidä sormet rentoina ja koukistettuina
  • pidä kosketuksesi kevyenä
  • pidä kyntesi lyhyinä
  • vältä hiirellä tuplaklikkaamista, milloin mahdollista
  • pidä hiiri tarpeeksi lähellä, ettei sen käyttö aiheuta ylimääräistä kurottelua 3

Käden nivelet

Muutamia metodeita käsien nivelten suojaamiseksi:
  • Pidä kättä hyvässä asennossa: Liiallinen vääntö tai voima aiheuttaa ennenpitkään kipuja.
  • Vältä aktiviteetteja, joissa et pääse vaihtamaan käden asentoa: liian pitkään jatkunut sama asento jäykistää ja väsyttää lihaksiasi sekä vetää nivelen huonoon asentoon. 
  • Kunnioita kipua: Jos kipu jatkuu pitkän aikaa aktiviteetin lopettamisen jälkeen, ylirasitit kättäsi, ja sinun olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin.
  • Vältä pitkittynyttä puristamista tai liian tiukkaa otetta: Pystyt helpottamaan niveliin kohdistuvaa rasitusta esim. käyttämällä paksua kynää, pitämällä kirjoja pöydällä etkä käsissäsi, käyttämällä piikein varustettua leikkuulautaa vihannesten paikallaan pitämiseen, käyttämällä liukuesteitä kulhojen alla tai rentouttamalla käsiäsi kesken aktiviteetin.
  • Vältä nivelten yliojennusta.
  • Käytä isoa niveltä tai montaa pientä niveltä: Käytä esimerkiksi lautasten kantamiseen koko kämmentä eikä vain sormia, kanna kasseja olkapäällä käden sijaan tai kanna tavaroita käsivarrellasi eikä käsissäsi. 6

Jalkojen ongelmien hoito

Jalkaterän ja  nilkan epästabiilius johtaa usein lättäjalkaisuuteen, nivelsiteiden vaurioihin ja jännetulehduksiin. Jalkojen stabiiliutta tukevat ja lihasvoimaa lisäävät Pilates-tyyppiset harjoitukset ovat suositeltavia. Paljain jaloin kävely on suositeltavaa, ja jalkojen lihasten harjoituksia ovat mm. varpaille nouseminen. Hypermobiileissa jaloissa saattaa olla jänteiden ja lihasten kireyksiä, joiden varovainen venyttely on suotavaa. Hyvien, nilkkaa ja jalkaterää tukevien kenkiin kannattaa panostaa. Jos jalkojen asennoissa on pahoja muutoksia, on nilkkoihin saatavilla tukia ja kenkiin erityispohjallisia, jotka tukevat jalan oikeaa asentoa. 1, 7

Lääkehoito

Hypermobiliteettisyndrooma voi aiheuttaa erilaisia nivel- ja lihaskipuja, jäykkyyttä sekä selkäkipuja. Näitä hoidetaan kipulääkityksellä, kuten parasetamolilla. Monille potilaille tulehduskipulääkkeet toimivat paremmin, sillä niillä tuntuu olevan parempi vaste tuki- ja liikuntaelinten kipuihin olivat ne sitten nivelissä, lihaksissa, jänteissä, nivelsiteissä tai luissa. Tulee kuitenkin muistaa, että kipulääkkeillä saattaa olla sivuvaikutuksia, ja hyöty ja haitta tulisikin aina punnita ennen lääkityksen aloittamista. Kipulääkkeet eivät aina tehoa toivotulla tavalla eivätkä poista kipua kokonaan. Kivun hoitoon voidaan vaikeissa tapauksissa käyttää opioidipohjaisia kipulääkkeitä. Myös trisyklisiä masennuslääkkeitä tai epilepsialääkkeitä alhaisella annoksella käytetään esim. neuropaattisen kivun hoitoon. Kipulääkityksen ohella voidaan käyttää myös lihasrelaksantteja. 1

Paikalliset steroidipistokset

Moniin hypermobiliteettisyndroomaan liittyviin vaivoihin, kuten tenniskyynärpäähän ja vastaaviin jännevaivoihin, hoitona on yleensä kortisoni- ja puudutepistokset. Pitkävaikutteisia kortisonipistoksia tulisi nivelen ulkopuolisissa vaivoissa hms:aa sairastavilla henkilöillä käyttää harkiten, sillä ne voivat johtaa sidekudoksen surkastumiseen ja kollagenin heikentymiseen. Pistosta ei tulisi koskaan antaa suoraan jänteeseen, sillä se voi johtaa jännevaurioon, surkastumiseen, heikentymiseen tai jopa jänteen repeämään. Pieni määrä hydrokortisonia pistoksena kuitenkin auttaa usein toistuvaan nivelkalvontulehdukseen tai karpaalitunnelisyndroomaan. 1

Leikkaushoito

Jotkut hypermobiliteetista johtuvat ongelmat saattavat vaatia leikkaushoitoa. Leikkaushoitoon turvaudutaan yleensä vasta viimeisenä keinona, kun muut hoidot eivät auta. Leikkauksissa tulee ottaa huomioon venyvä sidekudos sekä mahdollinen puuduteaineen vaikuttamattomuus ja lääkeaineallergiat.

Joskus karpaalitunnelisyndrooma, olkapään tai kyynärpään jännetupintulehdukset vaativat leikkaushoitoa. Myös kroonistuneissa bursiiteissa tai nivelkalvontulehduksissa saatetaan tarvita leikkaushoitoa tai kalkkeutumia voidaan joutua poistamaan leikkaamalla. Joskus nivelille tehdään myös jäykistysleikkauksia, jos niiden sijoiltaanmeno on jatkuvaa. Nivelten jäykistys ei kuitenkaan aina tarjoa apua yleistyneeseen yliliikkuvuuteen, jossa on riittämätön hermoston ja lihasksiston  kontrolli. Selkään voidaan joutua tekemään leikkauksia, jos hermot ovat puristuksissa esimerkiksi välilevydegeneraation seurauksena.

Hypermobiliteettisyndroiomasta aiheutunut pitkälle edennyt nivelrikko saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa jopa tekonivelleikkaukseen. 1

Muut hoitomuodot 

Kroonisen kivun hallintaan voidaan käyttää kognitiivista psykoterapiaa, missä pyritään antamaan potilaalle selviytymismalleja kivun kanssa pärjäämiseen. TENS-sähköhoitolaite, vyöhyketerapia, lämminvesialtaassa rentoutuminen, hieronta ja akupunktio saattavat auttaa kivun hoidossa. 1, 4

Rasittuneen tai vaurioituneen nivelen teippaus tai kinestesioteippaus voi auttaa, jos iho vaan kestää teippiä. Teippaus sekä tukee ja lepuuttaa niveltä että ohjaa liikettä, mikä puolestaan voi vähentää kipuja. Teippaus voi myös auttaa lihasta aktivoitumaan paremmin. 3

Hampaita tulee harjata säännöllisesti kahdesti vuorokaudessa fluoripitoisella hammastahnalla. Hammasvälit on hyvä puhdistaa hammaslangalla ennen harjausta. Sokeripitoisia ruokia kannattaa välttää, ja niitä kannattaa syödä ainoastaan muiden ruokailuhetkien yhteydessä. 8

Lähteet:
Hypermobility of Joints, Fourth Edition. Management of Articular Complications in the Hypermobility Syndrome. Peter Beighton, Rodney Grahame, Howard Bird. 2012.
Joint hypermobility and hypermobility syndrome. Alan Pocinki M.D.2010
Physiotherapy and occupational therapy in the hypermobile adult. Rosemary Keer, Katherine Butler. 2010.
Hypermobile & HMS: Behandling. hypermobile.dk. 2014.
Fysisk funksjon/aktivitet. Sunnaas sykehus HF. 2014.
Regional complications in joint hypermobility syndrome - the hand. Katherine Butler. 2010.
The foot and ankle in rheumatology. Philip Helliwell, Heidi Siddle, Anthony Redmond. Arthritis Research UK. 2011.
Oral and dental implications. Stephen R Porter BSc MD PhD FDS RCSEng FDS RCSEd FHEA, Institute Director and Professor of Oral Medicine, UCL Eastman Dental Institute, London. Ehlers-Danlos Support UK.
Sjukgymnasters bedömningsinstrument och intervention vid hypermobilitet. Tor Reimer Rasmusson, sjukgymnast. Luleå tekniska universitet. Institutionen för hälsovetenskap. Examensarbete.2012.
10 Joint hypermobility syndrome. Juliette Ross, GP principal, Rodney Grahame, consultant rheumatologist, honorary professor, affiliate professor of pathology. BJM 2011.


Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli