Hypermobiilia elämää

Kuumat kesäpäivät ja -yöt ovat aloittaneet lomakauteni. Vaikka lämpö on ihanaa, on 11 päivää noin 30 asteen lämpötiloja myös melko rasittavaa. Edes öisin ei ole paljon viileämpää ja unet jäävät melko lyhyiksi. Lämpö myös tarkoittaa, etten jaksa tehdä asioita. Kävelylenkit ovat hidasta käppäilyä varjossa ja sormet turpoavat. En myöskään jaksa käyttää tukia enkä painehanskoja muuten kuin lähtiessäni pidemmäksi aikaa liikkeelle. Nilkkatukeni sekä rannetukeni hiostavat todella paljon. Tietysti, kun niitä ei käytä, kipeytyvät lonkat herkemmin. Olen aloittanut lomani ja toisaalta kyllä nautin hyvistä lomakeleistä. Olen aloittanut lomani reissaamalla Lontooseen, Tallinnaan ja Lappeenrantaan. On ollut ihana tavata ystäviä ja sukulaisia sekä nähdä uusia ja vanhoja paikkoja. Lontoon reissu oli todella mukava lomareissu aivan yksin. Tein kaiken oman rytmini mukaan ja kävin katsomassa niitä asioita, jotka kulloinkin itseäni huvittivat. Lontoo on niin iso kaupunki, ettei sieltä nähtävyydet ja

Kesäkuun loppupuoli vilisti ohi kovaa vauhtia. Olin lomalla juhannusviikon ja päädyin silloin maalaamaan kotona. On aina kiva välillä uusia kodin järjestystä ja sisustusta. Se oli myös aika rankkaa, ja siitä on edelleen muistona kasa mustelmia jaloissa. Toisaalta, kun asiat sai tehdä omassa tahdissaan, pystyi myös välillä lepäämään. Huomaan, että blogin kirjoitus on hetkeksi jäänyt, vaikka asia on usein ollut mielessä. Olkavarteni ja olkapääni ongelmaan on ehkä löytynyt lopullinen syy. Syytä on etsitty kuukausien ajan, ja nyt lopulta lääkäri epäili ongelmaa ensimmäisessä kylkiluussa selkäpuolella. Tämän epäilyn myötä fysioterapeutti alkoi tutkia tätä, ja löysikin jumittuneen kohdan. Ensimmäinen kylkiluu, alin kaularangan nikama sekä ylin rintarangan nikama olivat jumiutuneet yhdeksi paketiksi. Tämä aukaistiin puolitoista viikkoa sitten ja olkapää on tullut tämän jälkeen paljon paremmaksi. Joitain lihaksia siellä on edelleen jumissa, mutta ne saadaan varmasti seuraavalla kerralla