lauantai 26. lokakuuta 2019

Kun kädet eivät jaksa

En tiedä, millaista olisi, jos käteni olisivat normaalit. Jos jaksaisin kantaa kauppakasseja käsissä tai vetää oven auki auttamatta jaloilla tai koko keholla, millaista se olisi? Ajatella, jos enjoutuisi painamaan termoskannua koko kropan voimalla tai farkkujen vetäminen jalkaan olisi helppoa.

Asioihin sopeutuu ja niitä alkaa huomaamattaan tehdä itselleen helpolla tavalla. Joskus sen kuitenkin huomaa, kuinka joku toinen avaa oven vaivattomasti, pukaisee vaatteet päälle nopeasti tai ottaa termarista kahvia sormilla painamalla.

Rannetuet, painekäsineet, sormi- ja peukalotuet pöydällä.

Elän tukien ja ortoosien maailmassa, jossa niiden käyttö on normaalia. Niiden avulla pystyn käymään töissä ja hoitamaan kaupassakäynnit, siivouksen ja muut askareet. Nykyään olen kaikkine sormiortooseineni ja rannetukineni selkeästi "avun tarpeessa oleva". Niitä ei voi olla huomaamatta. En kuitenkaan huomaa, että minua kohdeltaisiin niiden takia eri tavoin esimerkiksi työelämässä. Toki minua ei pyydetä auttamaan tavaroiden siirtelyssä tai vastaavassa, mutta muutoin saan olla normaali osa työyhteisöä.

En aina muista, että tukeni voivat olla toisille hämmästyksen aihe tai erikoisuus. Olen jo parissa kuukaudessa tottunut peukalotukiinikin. Uusi lisä tukiarsenaaliini on aina aluksi iso asia, mutta hetken päästä osa arkirutiineja.

Kun sormet ja ranteet on paketoitu tuilla hyviksi ja kädet tuntuvat vähemmän väsyneiltä, huomaan, että olkapäiden, hartioiden ja jopa yläselän ja rinnan ongelmat korostuvat. 

Olen alistunut siihen, että käsistäni ei koskaan tule hyviä. Keskityn pitämään ne toimintakykyisinä. Silti on huonoja päiviä, jolloin kädet ovat raskaat ja voimattomat. Niitä tekisi vaan mieli nojata tai riiputtaa. Ne ovat ylirasittuneet. Väärästä kantamisesta, liian rankasta jumpasta tai uudesta liikkeestä. Tai mistä milloinkin. Välillä on tulehdus rintalastan rustoissa, välillä ac-nivel subluksaa. Toisena päivänä rintarangan nikamat ovat jumissa kalvojen jumittuessa tai subluksaavat. 

Selkään olen keksinyt hoitokeinoja piikkimatosta lantiokeinuun ja lihasrelaksantteihin. Käsien väsymiseen ne eivät auta. Lepo varmaan auttaisin. Olen vaan tosi huono olemaan tekemättä mitään. Käsiä tarvitsee kaikkeen, jopa lukemiseen. Kirjaa pitää pidellä käsissä tai käsiin pitää nojata vatsallaan lukiessa. Vähintään sivuja pitää käännellä. Tiedän, on äänikirjaa ja elokuvia. Ongelma vaan on, etten osaa istua paikallani ja pelkästään kuunnella tai katsella -  ainakaan koko iltaa. 

Elämä hypermobiliteettioireyhtymän kanssa on jatkuvaa sopeutumista. Aina on jotain uutta pielessä ympäri kehoa. En suostu luovuttamaan vaan yritän mieluummin etsiä itselleni toimivia keinoja ja apuja. Hypermobiliteettisyndrooma ei voita. En suostu siihen, vaan etsin lisää keinoja selvitytyä.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Lantiokeinu selän vapauttajana

Olen löytänyt uuden välineen selkäni hoitoon, lantiokeinun. Minulla selän kalvot ja lihakset jumivat helposti ja tähän lantiokeinu on ollut hyvä apu. Ennen selkänikamanikin subluksasivat helposti, mutta ilmeisesti pilates ja muut harjoitteet ovat auttaneet, ja siltä osin ongelmia on ollut nykyään vähemmän. *koputtaa puuta* Lihasten hallinta on tullut osaksi arkitoimintojani, ja sen avulla alaselkäni pysyy parempana eivätkä nikamat enää liiku paikaltaan yhtä herkästi.

Lantiokeinu.
Lantiokeinu.
Alaselkäni edelleen kuitenkin jumittaa. Erityisesti kalvot ja lihakset ovat jumissa, mikä estää aina välillä alaselän liikkeen. Hoidatan selkääni fysioterapeutilla, mutta huomasin lantiokeinun vapauttavan ja rentouttavan alaselkääni.

Ainakin Helsinkiin on rakennettu ulkoliikuntapaikkoja ympäri kaupunkia, ja sellaisesta löysin uuden ystäväni, lantiokeinun. Siinä seisotaan ja kylkilihaksilla liikutetaan alavartaloa ylävartalon pysyessä paikallaan. Käyn sen avulla vapautttamassa alaselkääni ja antamassa nikamille lisää tilaa.

Tässä kuitenkin kaikille hypermobiileille varoitus, että jokainen kokeilkoon sitä tai muita välineitä oman kuntonsa ja vointinsa mukaan. Suosittelen keskivartalon lihasten hyvää hallintaa ennen kuin menet kokeilemaan lantiokeinua, ainakin jos sinulla on hms (hypermobiliteettisyndrooma) tai EDS. Holtiton keinuminen laitteessa ei varmastikaan ole hyväksi.

Luin keinun ohjeet tarkkaan. Tarkoitus on siis tehdä liike kylkilihaksilla, ei jaloilla. Saan keinutellessa vapauttavan tunteen alaselkään ja se vertyy. En koskaan keinu siinä  kovin pitkään, ehkä minuutin kerrallaan.

Lantiokeinun ohjeteksti liikuntapaikalta.
Kun keinumisten välillä on muutama päivä aikaa, ehtii selkäni ilmeisesti hieman jumahtaa. Tällöin, kun nousen pois keinusta, huimaa minua noin puoli minuuttia sen jäkeen. Juttelin tästä fysioterapeuttini kanssa, ja hän sanoi, että se luultavasti johtuu siitä, että alaselkäni tosiaan vapautuu ja selkäydinnesteet pääsevät liikkumaan paremmin. Koska huimaus on väliaikainen ja lopputulos lantiokeinussa olemisesta on positiivinen, olen jatkanut keinussa käymistä.

Jos ehdin käydä keinussa peräkkäisinä päivinä, ei toisena päivänä huimauksen tunnetta tule. Varmastikin, jos ehtisin joka päivä käydä keinuttelemassa selkääni, olisi se koko ajan parempi. Käytännössä tämä ei ole mahdollista, vaikka liikuntapaikka ei kovin kaukana kotoota olekaan. Silti se vaatisi aina vähintään puoli tuntia siellä käymiseen. Halusin antaa tämän yhtenä mahdollisena auttajana niille, kenellä on alaselän kanssa ongelmia. Suosittelen kuitenkin hyvin varovaista lähestymistä asiaan oman voinnin ja kunnon mukaan. Lue myös keinun ohjeet tarkkaan ja noudata niitä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Näkymättömästä näkyväksi

Kynällä kirjoittava käsi, jossa on peukalotuki sekä muiden sormien dip-nivelten tuet.

Olen sinut tukieni kanssa ja käytän niitä päivittäin. Kesällä tuet ovat kuitenkin olleet näkyvämmät, sillä kesävaatteet eivät peittäneet tukia samalla tavalla kuin farkut ja villapaidat. Jännä huomata, kuinka kesällä muutuin kanssaihmisten silmissä sporttisesta vammaiseksi myös vaatteista riippuen.

Ilmeisesti tukeni ovat sporttivaatteiden kanssa urheilutuet. Moni onkin kysynyt, olenko pyörällä liikenteessä, kun näkee rannetukeni. Joskus on jopa kysytty, ovatko ne fashion statement, pukeutumistyylini. Apuvälineiden tarve ei ole ilmiselvä, jos minua katsoo vain päältäpäin, eikä esimerkiksi tekemässä jotain toimintoa, jossa toiminnon vaikeus saattaa näkyä päällepäin.

Kun vaatteet eivät ole sporttiset, ymmärretään tuet helpommin apuvälineiksi. Nyt myös käsien metallin määrän lisäännyttyä, ihmiset ovat alkaneet huomata tuet enemmän. Minulla on nyt ollut peukalotuet käytössä muutaman viikon, ja olen kokenut ne erittäin hyviksi. Käytän niitä koko päivän töissä ja myös iltaisin kotona mm. kirjoittaessa, koneella ollessa yms.

Kun käsissäni on tuet, pidetään minulle helpommin ovia, kaupan kassalla ymmärretään helpommin, miksi tavaroiden pakkaus voi olla hidasta ja yleensäkin ihmiset tuntuvat auttavan minua enemmän. Työkaverit kysyvät, selviänkö vai tarvitsenko apua. Yritän kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse. Sitä vartenhan tuet ovat, jotta pystyn itse selviytymään päivittäisistä toimista ja olemaan mahdollisimman itsenäinen. Välillä kyllä tarvitsen ja pyydän apua. Metallisten peukalotukien kanssa esimerkiksi pullojen ja purkkien avaaminen on lähes mahdotonta, jos ne ovat tiukasti kiinni. Käsi ei yksinkertaisesti taivu sellaiseen otteeseen, että esineestä saisi kunnolla kiinni.

Nykyään peukalon ollessa kokonaan tuettuna päivittäisissä toimissa, olen joutunut opettelemaan asioiden tekemistä eri tavalla. Olen joutunut opettelemaan kynällä kirjoittamisen uudestaan, erilaiset otteet kuten lasin tai pullon nostaminen täytyy tehdä eri tavalla kuin ennen. Peukalotukiin on pitänyt totutella, mutta olen mielestäni päässyt erittäin hyvin sinuiksi niiden kanssa. Ne antavat peukalon "levätä" myös liikkeessä ja peukaloni ovat paljon kivuttomammat iltaisin. Joidenkin asioiden tekeminen on helpottunut valtavasti, kuten esimerkiksi pyykkien ripustamien ja viikkaaminen. Siitä on jopa tullut helppoa tukien kanssa.

Tuet yksinään eivät tee ketään autuaaksi. Niihin totuttelu on ollut kovaa työtä ja työ jatkuu omalla kohdallani edelleen. Olen joutunut muuttamaan totuttuja toimintatapoja ja opettelemaan uusia asentoja. Samalla kuitnekin muistaen, että liikerataa ei saa ottaa koko kehosta, olkapäästä tai muusta käden nivelestä. On siis totuteltava rajoittuneempaan liikerataan ja opeteltava tekemään asiat sen puitteissa. Aluksi helposti väänsin niveliäni tukia vasten, mikä luonnollisesti aiheuttaa kipua. Minun on pitänyt opetella tekemään asiat niin, etten yritä väkisin vääntää kättä vanhaan totuttuun asentoon.

Silti minulle on tuista ollut paljon hyötyä ja olen niistä iloinen. Hypermobiliteettioireyhtymä on muuttanut vuosien varrella elämääni paljon, pikkuhiljaa. Se on vaatinut paljon muutosta myös itseltäni. Olen ollut - ja olen edelleen - valmis muuttamaan itseäni ja löytämään uusia tapoja tehdä asoita, jotta lopulta voisin paremmin ja pystyisin elämään mahdollisimman tavallista elämää, vaikkakin tuettuna.

Lue uusista peukalotuistani edellisestä blogikirjoituksestani 

torstai 22. elokuuta 2019

Uudet peukalotuet

Blogiani seurailleet jo tietävätkin, että minulla on ollut prosessissa tukien saaminen peukaloihin. Tällä viikolla vihdoin sain tuet itselleni ja käytän niitä kolmatta päivää. Kun aloitin hakemaan apua peukaloitteni kipuun, ajattelin tarvitsevani tukea vain peukalon mp-nivelen eli keskimmäisen nivelen tukemiseen. Onneksi toimintaterapeutit sekä Helsingin kaupungilla että Villa Manusissa katselivat käsiäni ja olivat tarkkoja. Minulle tuli näet yllätyksenä, että kaikki kolme peukaloitteni niveltä yliojentuvat ja tarvitsevat tukea.

Peukalotukeni kämmenselän puolelta katsottuna. Käsissä myös painehanskat sekä sormitukeni.
Peukalotukeni kämmenselän puolelta katsottuna. Käsissä myös painehanskat sekä sormitukeni.

Peukalotukeni kämmenen puolelta katsottuna. Käsissä myös painehanskat sekä sormitukeni.
Peukalotukeni kämmenen puolelta katsottuna. Käsissä myös painehanskat sekä sormitukeni.

Sain tuet tämän viikon maanantaina. Olen käyttänyt tukia koko viikon töissä, ja olen niihin todella tyytyväinen. Pystyin heti käyttämään niitä koko työpäivän ajan.

Peukalotuet mahtuvat myös hyvin rannetukieni alle ja koko setti - peukalotuet, sormien kärkinivelten tuet, rannetuet ja painehanskat - toimii hyvin yhdessä.Itse asiassa koko setti toimii paremmin kuin pelkkä peukalotuki. Peukalotuki jäykistää peukalon täysin paikalleen, ja ainoa liikkuva nivel on ip-nivel eli se ylin nivel. Tämä siis muuttaa koko käden toimintaa ja kuinka sillä voi tarttua asioihin. Tuki itsessään ei ole eikä voi olla täysin tiukka, sillä käsihän liikkuu, kun sormia liikuttaa sivusuuntaisesti tai peukalon asento muuttuu.

Käsieni tukisetti: rannetuki, jonka alla peukalotuki ja painehanskat. Lisäksi sormissa on dip-nivelten tuet.
Käsieni tukisetti: rannetuki, peukalotuki, painehanskat ja sormituet.


Jos minulla on pelkkä peukalotuki kädessä, liike tuntuu paljon voimakkaampana ja helposti vien muita niveliä, kuten rannetta, yli tai yritän yliojentaa peukalon kärkiniveltä. Tämä saa tuen hankaamaan tai painamaan. Kun koko setti on käsissä, hanskat auttavat suojaamaan kämmentä, ja rannetuki estää liiallisen liikken ranteesta.

Rannetuet luultavasti myös stabiloivat peukalotuen liikettä, jolloin se ei pääse liikkumaan yhtä paljon kuin ilman rannetukia. Tämä analyysi perustuu siis huimaan kolmen työpäivän kokemukseen, mutta olen todella tyytyväinen tukisettiini. Minulla se ei paina eikä hankaa, kun käytän kaikkia tukiani, mutta auttaa peukaloiden kipuun ja väsymiseen. Liikkeen rajoittumisen kanssa oppii kyllä elämään, vaikka se totuttelua vähän vaatiikin.

Peukaloita ei tosiaan tunnu särkevän yhtä paljon töiden jälkeen kuin ilman tukia.Ilmeistä tietysti on, että niveliin kohdistuu tukien kanssa vähemmän rasitusta päivän mittaan.

Täytyy kyllä sanoa kaikille tukia miettiville, että nämä oikeasti rajoittavat käsien normaalia liikettä. Eivät läheskään niin paljon kuin rystystuet, joita sain kokeilla, mutta aivan tarpeeksi, jotta sen kyllä huomaa. Hyvät ja huonot puolet kannattaa miettiä tarkkaan. Lasiin tai pulloon tarttuminen ei ole helppoa, sillä peukalon loitonnus ei onnistu. Mukin kahvasta toki saa kiinni.

Itse olen näihin loistavan tyytyväinen, sillä ne vähentävät käsien rasitusta ja ainakin nyt tuntuu, että myös niiden kipuilua. Kun peukaloni saavat näiden avulla lepoa työpäivän aikana, jaksavat ne paremmin illan askareet.

Jos olet kiinnostunut seuraamaan tukien saamisprosessia,voit lukaista aiemmat kirjoitukseni aiheesta.



sunnuntai 4. elokuuta 2019

Kylmää ja lämpöä

Kylmä- ja lämpöpakkaus vierekkäin.

Kaaduin puolitoista viikkoa sitten täysin suoralla tiellä. Lieneekö siinä ollut pieni kuoppa vai antoiko nilkka itsekseen periksi. Kuka tietää. Lopputulema oli, että sukelsin asfalttiin polvilleni ja vasemman kyynärpään varaan. Vasempaan polveen ilmestyi heti turvotus ja mustelma ja oikeaan mustelma seuraavana päivänä. Oikeasta kyynärpäästä kuori vähän ihoa, muttei tullut edes kunnon naarmua. Vaatteetkin säilyivät ehjinä. Oikea nilkka vähän vääntyi ja oikea kenkä lähti kaatuessa irti.

Isoin ja ainoa kipu tuli vasempaan kainaloon. Seuraavaan päivään mennessä se oli muuttunut olkapää- ja kylkikivuksi. Epäilen venähdystä kylkienvälilihaksissa. Käsi nousee, joten ac-nivel on paikallaan.

Ikävä kyllä tämä osui nyt juuri sille puolelle, jossa on ac-nivelen paikoillaanpysymisen kanssa ongelmia ja lihakset kramppaavat helposti. Olen hoidellut olkaa ja kylkeä kylmäpakkauksella ja kipugeelillä normaalien tulehduskipulääkkeitteni lisäksi.

Sitten eilen noustessani istumasta seisomaan, sanoi alaselkä sopimuksen irti. Oletan ongelman olevan si-nivelessä ja lihaksissa / kalvoissa sen ympärillä.  Tällä hetkellä hoidan siis kylkeä kylmäpakkauksella ja alaselkää lämpöpakkauksella. Epäilys alkaa herätä, että olisiko kylkiongelmassakin kyse subluksaatiosta. Se voisi selittää myös alaselän oireilun. Kun selkäranka ei toimi yhdestä kohtaa oikein, aiheuttaa se ongelmia toisessakin kohdassa.

Ensi viikolla on taas fyssarille aika ja katsellaan tätä sitten yhdessä. Tässä on nyt kesälomalla aikaa hoidella kehon jumeja ja kolotuksia. Mutta ottaa tämä silti päähän. Arvailen, mikä voisi auttaa mihinkin vaivaan ja särkyyn. Onko kylmä parempi kuin lämpö vai toisinpäin?

Kyljen kipu ei anna nostaa painavia tavaroita (kuten paksua kirjaa) vasemmalla kädellä ilman, että kylkeen sattuu. Tämä rajoittaa hieman asioiden tekemistä, mutta onneksi lomalla on aikaa olla hidas.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Tuettuna

Kun vajaa viisi vuotta sitten sain hypermobiliteettisyndroomadiagnoosin en osannut edes kuvitella, missä olen nyt. Olin silloin pahassa kiputilanteessa selkäni takia ja hms-diagnoosi tuli yllättäen ja odottamatta. Olin lääkärissä erityisesti käsikipujeni takia ja mielestäni selkäni oli kipeä, jäykkä ja liikkumaton.

Viisi vuotta on opettanut minulle, että vaivoja ja kipuja tulee ja menee. Niiden kanssa on parasta vaan osata elää. Kun yksi ongelma saadaan setvittyä, tulee uusi. Aika on myös opettanut, että ongelmat ovat harvoin kovin vakavia ja ne saadaan korjattua. Nivelet saadaan paikoilleen, lihas- ja kalvojumit niiden ympärillä saadaan rentoutettua - uudestaan ja uudestaan. Vuotava välilevy lakkaa vuotamasta, kun se on tyhjä ja kipukin väistyy aikanaan. Rikkoutunut rusto hioutuu aikanaan sileäksi. Näiden vaivojen kanssa oppii elämään. Suurimman osan aikaa.

Se, mikä on eniten muuttunut elämässäni on tuet.Minulla on ollut tukia tai niihin verrastettavissa olevia sidoksia käsissäni teini-ikäisestä alkaen mutta aina väliaikasesti milloin minkäkin jännetupintulehduksen tai vastaavan seurauksena. Diagnoosini jälkeen asiat eivät suinkaan muuttuneet mihinkään heti. Se vaati minulta asiaan perehtymistä ja keskustelua siitä, mikä toimii minulle. Se on vaatinut sen, että vuosien aikana tukieni määrä on kasvanut ja sen, että käytän tukiani päivittäin.

Tuista on vuosien aikana tullut osa minua ja elämääni. Joskus unohdan, että minulla on ne päällä, sillä ne auttavat kipuihini ja vaivoihini. Suurimman osan aikaa elämästäni olen sinut niiden kanssa. Pukeutumistyylini on melko sporttinen eivätkä ihmiset aina edes tajua, että kyse on apuvälineistä. Joskus tosin apuvälineiden näkeminen auttaa muita ymmärtämään, miksi olen hidas pakkaamaan kaupan kassajonossa tai miksi joku asia vie kauemmin.

Nilkkatuet ovat auttaneet minut taas kävelemään. Tällä viikolla kävelin reilut 4 km edestakaisin ja pystyin sen tekemään, vaikka välissä pidinkin paussia. Pahimmillaan pystyin kävelemään vain noin kilometrin, minkä jälkeen kävelystä tuli kivuliasta raahustamista.

Kuten blogiani seuraanneet tietävätkin, on minulla käsissä rannetuet ja painehanskat sekä sormien dip-nivelissä tuet. Sain maksusitoumuksen nyt myös peukalotukiin. Kävin tällä viikolla tekemässä mittaukset niitä varten.

Käsieni kuvat piirrettynä paperille ja piirrokseen on lisätty käsieni mitat.
Mitat peukalotukia varten.

Mittauksessa sain sovitella erilaisia tukia ja keskustelimme toimintaterapeutin kanssa tarkkaan, miten eri mallit tukevat kättä, ja miten ne rajoittavat käden liikettä. Ihan suoraan en pystynyt asiaa kokemaan, sillä heidän sovituskappaleensa eivät olleet minulle oikean kokoisia. Jouduimme vähän tuunaamaan liian suuria tukia niin, että toimintaterapeutti piti sitä oikealla kohdalla kädessäni ja välillä työnsimme painehanskoja tuen alle täytteeksi. Sain kyllä idean, miten eri tuet asettuvat käteen, ja kuinka paljon ne rajoittavat käden liikettä mihinkin suuntaan.

Toimintaterapeutti kokeili myös peukaloitteni sivuttaisliikkeen laajuutta ja tuli siihen tulokseen, että peukalon kaikki nivelet on hyvä tukea. Keskustelimme myös siitä, miten pitäisin tukia, painehanskojen päällä vai alla. Minullahan tulee jatkossa olemaan kolme kerrosta tavaraa käsissäni - hanskat, peukalotuet ja rannetuet.  

Metallinen CMC- ja MP-nivelten tuki, jossa on kankainen kiinnitysremmi.
Minulle tulee tällaisesta tuesta versio, johon tulee spiraali peukalon ympärille.
Yläpuolella on kuva, millainen tuki minulle tulee. Tai oikeastaan minulle tulee tästä tuunattu versio, sillä peukaloon lisätään vielä spiraali. Kyseessä on CMC- ja MP-nivelten tuki, johon lisätään vielä spiraali tukemaan ylintä niveltä ja estämään sivuttaisliikettä. Kuvan tuki on vasemman käden tuki, jossa tuo nauha tulee kämmenen päälipuolelle. peukalo siis sujautetaan sisään tuonne luuppiin.

Tajusin näitä kokeillessa että tukemisen lisäksi käsieni liikerata tulee rajoittumaan. Vähän jännittää se, miten töissä - ja yleensäkin tietokoneella - saan haettua käsilleni hyvät työskentelyasennot ilman, että alan tekemään korvaavaa liikettä kyynärpäästä tai olkapäästä. Nämä tuet kuitenkin rajoittavat käsien liikettä vähemmän kuin sellaiset, joissa on vielä rystysten alla tuki.

Toimintaterapeutti katsoi, että vaikka pikkurillini rystynen onkin hieman romahtanut, ei sitä (ainakaan vielä) kannata lähteä tukemaan. Liikerajoitteesta tulee tällöin sen verran isompi, ja kun pikkurilli ei erityisesti kipuile tai oireile, ei kannata ennaltaehkäisevästi lähteä rajoittamaan käsieni liikettä yhtään enempää kuin on pakko.

Nyt odotan jännityksellä, koska uudet tukeni saapuvat. On kyllä mukava ajatella, että syksystä alkaen peukaloni voivat olla kivuttomammat. Olisi ihanaa, jos minulla olisi joku päivä täysin kivuttomat kädet. En edes muista, miltä sellainen tuntuu.

Jokainen pieni asia ja apu on askel eteenpäin. On hienoa, että on olemassa apuvälineitä, joiden avulla pystyn elämään melko normaalisti. Tukeni ovat minulla päivittäisessä käytössä ja ne auttavat minua selviämään arjessa.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Peukaloiden tukiasiat etenevät

Tällä viikolla postiluukusta tipahti maksusitoumus peukalotukiin. Soittelinkin jo Villa Manusiin ja sain heinäkuulle ajan mittaukseen. Olen tästä tosi iloinen, sillä toivottavasti minulla on syksyksi sitten peukaloihin tuet ja niiden kivut helpottavat. Lämpimän kesäkuun jälkeen heinäkuu on alkanut viileänä. Peukaloni kipuilevat myös tämän takia entistä enemmän.

Seuraava jännitysmomentti onkin sopivan tuen löytäminen ja mittaus. Käsissäni on jo ennestään niin paljon tavaraa, että saa nähdä, mitä sinne saadaan sopimaan painehanskojen ja rannetukien väliin. Ja tietysti ne pitäisi olla käytettävissä ilmankin, esimerkiksi siivotessa tms. jolloin en pidä painehanskoja tai rannetukia kastumassa.

Toisaalta, en voi olla ainoa ihminen, jolle tuet on myönnetty ja jolla on käsissä enemmänkin ongelmia ja tukia. Eiköhän sieltä löydy hyvä ratkaisu käsien toimintaa tukemaan. Tähän luotan.

En osaa sanoa, miksi peukaloni ovat alkaneet kipuilla. Vanhemmitenhan ihmisen pitäisi teoriassa alkaa jäykistyä. Tiedän, ettei kaikille hypermobiileille näin kuitenkaan käy. Ero ystäviin ja tuttaviin kohdallani vaan kasvaa, kun muut jäykistyvät ja minä en. Käsien ollessa kyseessä toki käyttökilometrejä tulee lisää, mutta ehkä myös muiden nivelien tukeminen on kipeyttänyt entisestään niitä niveliä, joita vielä ei ole tuettu ja niihin on nyt kohdistunut enemmän rasitusta.

Onneksi itsellänikin alkaa kohta kesäloma. Odotan sitä jo kovasti. Odotan rauhaa lukea hyviä kirjoja, viettää rauhallisia päiviä ja tehdä asioita omaan tahtiini. Ei että arki nyt tällä hetkelläkään olisi minulla kovin hektistä, mutta tottakai se on eri asia, kun päivässä on 9 tuntia enemmän aikaa valita, mitä tekee. Tuo yhdeksän tuntia siis koostuu työpäivästä ja työmatkoista.

Tänä kesänä kesäreissunikin ovat lähinnä päiväreissuja kavereita tapaamaan. Ne eivät vaadi yhtä paljon suunnittelua tai energiaa. Tai varsinkaan pakkaamista, mitä inhoan yli kaiken. Yksi pidempi reissu minulle tulee sukulaisia tapaamaan, mutta sekin on pakkaamisen kannalta helpompi, kun sukulaisilta voi hätätilanteissa lainata tavaroita. Lomamatkalla hotellissa tämä on aina hieman haastavampaa.

Toivotan kaikille mukavia kesäisiä päiviä!