Hypermobiilia elämää

On maaliskuun viimeinen päivä ja kellot on siirretty kesäaikaan. Eilinen siivousinto jätti jälkensä tähän päivään. Pyykkäsin kolme koneellista. Kävin läpi lääkekaapin sisällön ja vein vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Siivosin ja järjestelin lipasto sekä vaatekaapin. Eteisessä odottaa eiliseltä kasa talvikenkiä, jotka pitäisi vielä putsata ja ehkä viedä kellariin. Tänään on hitaasti käynnistyvä aamu ja piikkimatto houkuttaa. Onneksi on sunnuntai. Viime viikot on syöty rautaa ja  hierottu rintaan kipugeeliä sekä otettu ylimääräistä tulehduskipulääkettä. Rintalastan tulehtuneet rustot ovat hieman rauhoittuneet ja turvotus on laskenut oikealta puolelta. Vasenkaan puoli ei ole enää yhtä kosketusarka. Rauta ei onneksi ole aiheuttanut minulle mitään ongelmia. Kävin lääkärin kanssa läpi, miten syödä rautaa esomepratsolin (vatsansuojalääke) kanssa. Sovittiin, että koetan olla ilman esomeptratsolia rautapäivinä ja jos se ei tunnu hyvältä, rauta otetaan selkeästi eri aikaan esomeptratsolin...

Blogini on näköjään ollut tauolla useamman viikon, eikä oikeastaan mistään sen erityisemmästä syystä kuin että oma jaksaminen on ollut kortilla. Olen tänäänkin täällä vain, koska Google ilmoitteli Google+:n lopettamisesta ja minun piti tulla tarkistamaan, mitä kaikkea blogistani tämän myötä häviää. Toivottavasti ei kovin paljon. Samalla huomasin, että viimeisestä kirjoittelukerrasta on kolme viikkoa. Alkuvuosi on ollut rankka vaikkei oikeastaan mistään erityisestä syystä. Elämä kulkee, kuten aina ennenkin. Aikani on vaan ollut melko buukattu sekä viikolla että viikonloppuna. Tästä syystä energiat ovat viime aikoina olleet vähissä. Kuljen kalenterini määrittämään paikkaan ja lopulta romahdan iltaisin sohvalle ja sänkyyn. Olen myös istunut muutaman pitkän päivän töissä viime aikoina, täysin omasta halustani saada jotkut asiat tehtyä. Tätä jaksaa aikansa, mutta lopulta kroppa alkaa sanoa sopimustaan irti. On ollut todella mukavaa tavata ystäviä ja käydä kahvilla, jutustella ja tehdä k...

Uusi vuoteni alkoi lämpimässä Teneriffalla, jossa olin viikon reissussa talvea paossa. Siellä oli ihanan lämmintä, 25-26 astetta lähes joka päivä. Kuten viime kesänä jo huomasin, lämpö sopii minulle. Olin melko kivuton koko viikon, vuorokauden oksennustautia lukuunottamatta. Se sai elimistöni ihan sekaisin, ja Raynaudin ansiosta olin lähinnä sininen ja paleleva. En ole pitkään aikaan ollut yhtä sininen käsistäni, mutta taudin takia en uskaltanut ottaa lääkkeitäni, joten silläkin oli varmasti vaikutusta asiaan. Majapaikassamme Los Gigantesissa on melkoiset korkeuserot ja paljon mäkiä. Se jumitti penikkani kokonaan ja ne kipeytyivät. Sain kuitenkin venyteltyä ja hierottua ne melko hyviksi. Matkan jälkeen fysioterapeuttini vielä avasi loputkin jumit. Vasemmassa jalassa oli penikat ihan jumissa ja oikeassa jalassa pohje ja nilkka. Ranteeni olivat myös melko jumissa reissun jälkeen, mutta se ei ollut suurikaan ihme, sillä reissussa joutui kantamaan vettä kaupasta ja raahaamaan matkal...

Harmaa marraskuu on ryöstänyt viimeisetkin rippeet energiastani. Raahaudun aamulla työpaikalle ja illalla takaisin kotiin. Kykenen juuri ja juuri hoitamaan pakolliset menot. Muut ajat mielelläni vain lepäilisin. Viimeksi kirjoittaessani oli selkäni ruksahtanut ja se viikonloppu menikin pitkälti selkää hoitaessani. Viikon mittaan selkä oli parempi ja päätin, ettei minun tarvitse mennä akuuttiajalle fysioterapeutilleni.  Kun sitten vihdoin tapasin fyssarini, kerroin hänelle selän ruksahtamisesta ja kuinka olin sitä hoitanut. Sanoin vielä, että uskon kaikkien nikamien loksahdelleen paikoilleen viikon aikana. Hän tutki selkäni ja alkoi työstää sen subluksoituneita nikamia. Niitä löytyikin useampi, vaikka luulin itse jo korjanneeni asian. Selkä liikkui jo aika hyvin. Yläselässä oli jumissa vakinikamani Th 7-8, lannerangassa L3-4 ja L4-5 sekä SI-nivel . Lisäksi jumissa oli lihaksia ja kalvoja koko selän ja hartioiden mitalta. Olkapää on onneksi pysynyt hyvänä ja nivelet paikoillaa...

Soittelin viime kuun lopulla omaan terveyskeskukseeni ja kysyin mahdollisuutta päästä lääkärin pakeille koskien sormitukieni uusimista, mahdollisesti metallisiin. Minulla on puolitoista vuotta sitten saadut muoviset sormituet, joita käytä päivittäin töissä ja kotona koneella sekä käsin kirjoittessani. Kovamuovi ei ole kovin kestävää, ja aloin pelätä tukien rikkoutuvan ja sitten olenkin ongelmissa käsieni kanssa. Sain lääkärille ajan tämän viikon keskiviikolle, ja hän päätyi lähettämään minut eteenpäin toimintaterapeutille. Ei ollut ollenkaan varma, otettaisiinko minut siellä vastaan, joten jäin odottamaan tietoa. Pitkään ei tarvinnutkaan odottaa, sillä toimintaterapeutti soitti minulle töihin eilen torstaina. Sattui niin hyvin, että hänellä oli juuri minun menevä aukko aikataulussa perjantaille, joka itselläni oli jo aiemmin varattu saldovapaaksi töistä, ja pääsin tapaamiseen tänään perjantaina. Nopeaa toimintaa! Etukäteen tapaaminen jännitti hieman, vaikka toimintaterapeutti va...

Tämä kesä lämpimine keleineen on pitänyt minut pois tietokoneelta ja blogin äärestä. Kesään on mahtunut paljon ihania reissuja ja ystävien tapaamisia. Lämpö on pitänyt lihakset tosi hyvinä, vaikka ne ovat joutuneet koetukselle reissujen aikana. Ainoastaan nyt lomani loppupuolella on selän kanssa ollut tuttuja ongelmia ja lonkka kipuilee. Kuumien säiden takia olen välillä ollut ilman nilkkatukia lyhyillä kävelymatkoilla ja olen nukkunut kuumat yöt ilman peittoa. Molemmat ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet lonkan kipuiluun. Nilkkatukeni ovat käytössä pääasiassa lonkkieni takia. Kun nilkat pysyvät suorassa, eivät lonkat pääse niin pahasti vääntymään. Öisin peiton kulmat ovat lonkkieni alla ja estävät lonkkia aukeamasta liikaa ulospäin, kun jalat rentoutuvat. Ilman peittoa minulla ei ole ollut kunnon tukea lonkille. Oma vikahan tämä on, kun en ole ikinä etsinyt lonkille muita tukia yön ajaksi. Hameita olen käyttänyt välillä, mutta enemmän olen liikkunut shorteissa. Shortsit tukeva...

Ei päivää ilman ongelmia pitää paikkansa, kun elät hypermobiliteettioireyhtymän kanssa. Olen paremman osan tätä vuotta taistellut olkavarren ja olkapään kipujen kanssa. Ne jatkuvat edelleen, mutta onneksi lievempinä. Uutena - ainakin hetkeen uutena - ongelmana on vasen polvi. Polvi kenkkuilee Viime lauantaina polveeni tuli välillä astuessa kipu, kuin olisi puukolla siihen isketty. Terävä, kivulias tuikkaus, joka meni ohi. Polveen jäi kuitenkin sellainen tunne, ettei kaikki ole ihan ok eikä siihen oikein uskaltanut luottaa, sillä se tuntui kuin se pettäisi. Illalla kotiin tullessani jäin tienristeykseen juttelemaan ja siinä keskustellessani otin askeleen taakspäin pieneen ylämäkeen. Polveen iski hetkeksi järkyttävän kova kipu. Sen jälkeen polvi tuntui taas tukevalta. Minulla monesti löysät polvet subluksaavat, mutta menevät itsestään paikalleen, kun jalkaa ravistelee, potkii ja hieroo. Tämä tunne ei ollut ihan samanlainen, mutta pistin sen kuitenkin mun löysien polvien ja subluk...

Alkaa tympiä, kun on yhdestoista viikko menossa olkavarren kipujen kanssa. Olen kokeillut siihen kaikkea - painehihaa, enemmän tulehduskipulääkkeitä, kylmää, tiikeribalsamia, fysioterapiaa, kalvojen ja lihasjumien avausta, kortisonipistosta... Lopulta päädyttiin tutkimaan asiaa ultraäänen avulla ja eilen koko olkavarsi olkapäästä kyynärpäähän ultrattiin. Kipeimmässä kohdassa, deltoideus-lihaksen kiinnityskohdassa, ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ärtyneeksi radiologi sen kuitenkin totesi, kun kipupiste löytyi todella helposti. Olkapäästä löytyi tulehtunut limapussi, mutta se ei aiheuta minulle mitään ongelmaa. Olkapäätä päädyttiin nyt hoitamaan Felden-geelillä kolmasti päivässä viikon ajan sekä antamaan kylmähoitoa geelin laiton välissä. Tietysti käytän tulehduskipulääkkeitä normaalisti. Kädessä on nyt myös viikon verran loitontamiskielto, ettei ärsytetä sitä lisää. Toivon, että tällä vihdoin lähtee loputkin ongelmat olkavarresta ja kättä pystyisi taas käyttämään norma...

On kulunut vuosi siitä, kun toimintaterapeutin lausunto käsieni toimintakyvysä tupsahti postiluukusta. Facebook muistutti minua asiasta. Luin omaa postaustani lausunnon saamisesta ja kuinka olin vakavasta asiasta tehnyt kevyen ja humoristisenkin postauksen. Se on tapani kertoa muille asioista. En halua sääliä, kun ei näille asioille kukaan voi kuitenkaan mitään tehdä. Toisaalta toivoisin joskus voivani kertoa asiat niin kuin ne ovat ilman, että muille tulee olo, että kerjään säälipisteitä. Lue lisää käsieni tilasta  Arvio käsien tilasta -blogipostauksesta huhtikuulta 2017 Normaalistihan ihmiset eivät huomaa minkään olevan vialla tai että minulla olisi asioiden kanssa ongelmia. Tietysti tuet ja painehanskat näkyvät päällepäin, mutta talvisaikaan nekin ovat melko hyvin hihojen, villatakin, takin ja lapasten alla piilossa. Toisaalta joskus teen asioita hullun tai turhan vaikean näköisesti. Väärä, mutta minulle ainoa tukeva tapa, juoda kahvia ilman rannetukia on lukita ranne k...

Elämä hypermobiliteettioireyhtymän kanssa on jatkuvaa hienosäätöä; kun muistan hoitaa yhtä kohtaa kehossani, toinen menee rikki. Se on tasapainoilua oikean syömisen ja juomisen välillä sekä tekemisen ja levon välillä. Kun joskus ottaa päähän ja elää niin kuin haluaa, siitä maksaa seuraavana päivänä. Lähes aina on joku kohta kehoa rikki, kipeä tai ongelmallinen. Olkapääni oli aiemmin syksyllä kipeä ja siihen pistettiin kortisonia, mistä kehoni meni aivan sekaisin Olkapääni kuitenkin parani ja vasenta kättä on jälleen kivuton käyttää. Oikea olkapääni alkoi kuitenkin jumia, vaikka ei vielä varsinaisesti kipeytynytkään. Verrattuna vasempaan se oli kuitenkin vaikeampi käyttää ja enemmän jumissa. Tällä viikolla fysioterapeutilla oikean olkapään jumeja avattiin, ja sain harjoituksen, jolla pitää olkapäätä liikkeessä. Liikkeessä nojataan yhdellä kädellä esimerkiksi pöytää vasten. Toinen käsi nostetaan kyljen viereen koukkuasentoon, kyynärpää kattoa kohti. Sitten kättä ojennetaan kyynärpääs...

Inhoan pakastimen sulatusta. Nyt on varsinainen viikko takana! On perjantai-ilta ja mehut ovat vähissä. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisesti hieman sekavaa kirjoitusta. Yritän rauhoittua pitkän päivän jäljiltä ja saada ajatukset järjestykseen. Viime lauantai meni makoillessa ja ottaessa rennosti. Joka paikkaa särki, koska loppiaisena kävin auttamassa vanhempiani. Riisuttiin kuusi sekä laitettiin koristeet ja kynttilät pois. Sitten imuroin koko olohuoneen ja parvekkeen ja pyyhin lattioita ja pölyjä. Kun pääsin kotiin, oli edessä pakastimen sulatus. Ulkona oli pakkasta melkein -20C,  joten pakasteet säilyivät hyvin parvekkeella. Raynaudin kanssa ei pakastimen sulatus ole kovinkaan hauskaa hommaa. Sormet kipeytyvät valtavasti, kun jäätyvät. Aina välillä niitä pitää lämmitellä ja taas seuraavassa kurvissa ne jäätyvät uudestaan. Inhoan pakastimen sulattamista. Arvasin kyllä jo etukäteen, että seuraavana päivänä ollaan kipeitä. Sitä en arvannut, että noissa hommissa polvi kipe...

Jo muutaman vuoden ajan minulla on puutuneet paikat. Isovarpaiden kärjet ovat olleet puutuneet pari vuotta. Vasemman kämmenen päällyspuoli on puuduksissa, ja oikea kylki puutuu ajoittain - välillä polvesta poskeen asti. Uusin puutuminen tapahtui, kun kokeilin kompressiovaatteita. Minulle vinkattiin kokeilla painevaatteita, sillä monet yliliikkuvat ovat niistä hyötyneet. Ne tukevat kehoa ja auttavat lihaksen liikettä. Minulla on ollut kompressioshortsit käytössä jo pari kesää hameen alla. Tukevat kivasti kipeytyvää lonkkaa, joten päätin kokeilla myös talvikäytettäviä vaatteita. Marssin urheiluliikkeeseen ja myyjän avustuksella poimimme hyllystä kokeiltavaksi monenlaisia kompressiovaatteita minulle sopivaa kokoa. Sovituskopissa taiteilin housuja ja paitaa päälleni ja lopulta päädyin hyvältä tuntuvaan pariin. Kompressiohousut olivat minulla yhden päivän töissä farkkujen alla, ja jalat tuntuivat todella kevyiltä. Tykkäsin siitä tunteesta kovasti. Jostain syystä housut tuntuivat viile...

Flunssa muuttui lopulta keuhkoputkentulehdukseksi ja antibioottikuuriksi. Koska olen allerginen osalle antibiootteja, oli minulle yksi vaihtoehto, jolla minua hoitaa. Se ei tosin käynyt kipulääkkeeni kanssa yhteen, joten kipulääke piti vaihtaa vatsansuojalääkkeettömään versioon antibioottikuurin ajaksi. Tässä nyt napsitaan hevoskuuria antibiootteja ja yskänlääkettä muiden lisäksi. Elämään on siis viime aikoina kuulunut flunssaa, nenäliinoja, tv:n katselua ja tabletin räpläämistä. Löysin myös uudelleen vanhat cd:ni, ja olen naapurien iloksi luukuttanut Gn'R:ää, Soul Asylymia, Metallicaa ja muita ysärisuosikkejani. Vielä kaikkien näiden vuosien (vuosikymmenten...) jälkeen osaan teinivuosieni lempibiisien sanat ulkoa. Minua ei todellakaan ole siunattu lauluäänellä tai sävelkorvalla, eikä keuhkoputkentulehduksessa hoilottaminen varmasti muutenkaan ole kovin suotavaa. Silti ei vaan pysty olemaan laulamatta, kun vanhat lemppari soivat. Iho- ja allergiasairaala muisti minua kirjee...

Moni hypermobiliteettisyndroomaan tai EDS:ään sairastunut puhuu väsymyksestä, fatiikista tai jopa CFS:stä eli kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Myös minä olen huomannut väsymyksen ja väsymisen. Minulla ei ole CFS:ää tai muutenkaan mitään diagnoosia erikseen väsymykseen liittyen. Väsyn vaan helposti kaikesta ylimääräisestä. Saatan olla ihan pirteä ja jaksaa asioita päivän ajan, ja yhtäkkiä en enää jaksakaan. Olen esimerkiksi ihan ok töistä lähtiessäni, ja suunnittelen meneväni ruokakaupan kautta kotiin. Menen seisomaan asemalle. Juna onkin myöhässä, alan miettiä  menenkö vaihtoehtoista reittiä kotiin vai jäänkö sittenkin odottamaan junaa. Sitten iskeekin kamala väsymys, kun joku pieni asia muuttaa suunnitellun toiminnan. Kauppareissu saa jäädä, ja menen suoraan kotiin. Päivän lusikat on käytetty. Ei ole enää energiaa jäljellä. Illaksi suunnittelemani blogin päivitys saa jäädä, en kykene enää ajattelemaan mitään. Toinen hyvä esimerkki on se, että tulen kotiin ja lähden k...

Leivän leikkuuta. Kävin eilen fyssarilla. Ajattelin, että tällä kertaa mulla ei ole mitään isoja juttuja selvitettävänä. Ajattelin kysäistä lähinnä nilkkatuen tai pohjallisten käytöstä ja miten tuon jalkani kanssa kannattaa edetä. Jos et ole nilkkaongelmistani perillä, kurkkaa asiasta edellisistä postauksista  Nilkka falskaa ja  Nilkkaongelmat jatkuvat . Aloitimme keskustelun tästä jalasta. Siis oikeastaan mun ongelma ei ole sinällään nilkassa vaan poikittaisholvissa, jossa on laskeuma. Eli, kun jalan päälle tulee koko paino, holvi "romahtaa" ja nilkka kääntyy sisäänpäin. Kyselin, mitä minun kannattaa tehdä - kannattaako käyttää tukea vai ei. En haluaisi laiskistuttaa jalkaa entisestään vaan haluaisin yrittää vielä jumpata sitä kuntoon, jos vaan mahdollista. Fyssari oli sitä mieltä, että minulla oleva nilkkatuki on hyvä, sillä se tukee juuri holvia ja kävellessä ohjaa sitä oikeaan liikkeeseen. Eli tuen ideana ei ole oikeastaan tukea nilkkaa, vaan jalkaholvia ja askelta...

Omituinen kroppani kenkkuillee jälleen. Oikea lonkkani - se missä on se trochanterin alueen insertiitti kroonisena - on ollut kipeä reilun viikon. Ehkä oikeammin sanottuna, se on rasittunut ja kipeytyy siksi todella helposti. Ihmettelin viime viikolla asiaa, koska en mielestäni ole tehnyt mitään kovin kummoista, vaikka ehkä näin kesälomalla tulee tehtyä hieman erilaisia asioita kuin normaalisti töissä ollessa. Kun mietin asiaa tarkemmin, koko oikea puoleni on ollut omituinen, kylki ja oikea käsi puutuvat helposti. Eräänä päivänä kauppakassia kantaessani satuin vilkaisemaan alaspäin ja huomasin, kuinka oikea nilkkani ikäänkuin lässähtää sivulle (sisään päin), kun sen päälle tulee paino. Siinä samassa tajusin, että tämän takia minulla tietysti kipeytyy lonkka, selkä ja puutuu koko oikea puoli. Nilkkaan tulee virheasento, joka heijastuu koko oikealle puolelle. Kävin apteekissa hankkimassa nilkkatuen, joka tukee myös oikean jalan jalkapohjan kaarta ja jossa on kovikkeet sivuilla. Sen a...

On outo tunne, kun samaan aikaan tunnen edistyväni ja meneväni takapakkia. Vaikka treenini tuottavat tulosta hitaasti ja edistymistä on vaikea huomata, välillä huomaan, kuinka pystyn tekemään jotain, mitä en ennen olisi osannut. Olen oppinut automaattisesti hakemaan oikeita asentoja jalkoihin, selkään, rintakehään ja hartioihin. Ainakin vähintäään olen oppinut huomaamaan, että ne eivät aina ole oikeassa asennossa ja osaan korjata asentoani. Hartioiden asentoa on treenattu vasta 3 kuukautta, joten se on vielä vaikeaa. En aina muista tehdä liikkeitä oikein tai pitää kroppaani oikeassa asennossa, sillä asennot ja liikkeet eivät vielä tule selkärangasta. Joudun aktiivisesti miettimään, että homma menee oikein. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan, että teen asioita väärin, ja se on jo puoli voittoa. Voin korjata asioita, kun huomaan niiden menevän väärin. Olkapäiden asentoharjoitusten myötä huomannut, että yläselkäni on paremmassa kunnossa ja hartiani vähemmän jumissa kuin ennen. T...

Onneksi kroppa päätti alkaa hajota eilen, sillä tänään minulla oli fysioterapeutin kanssa tapaaminen. Eilen töissä istuessani työtuolillani yhtäkkiä tuntui kuin joku olisi puukottanut alaselkään. Samassa huoneessa istuva työkaveri kysyi, että mikä tuli, kun oli pakko ihan ulvahtaa ääneen. Koko eilisen päivän ja illan alaselkään "puukotti" aina välillä. Tänään alaselkä oli melko normaalisti kipeä, mutta päätin kuitenkin fysioterapeuttia pyytää katsomaan sitä. Sanoi heti, että alaselkä on turvoksissa ja selvästi krampissa. Jännää tässä on, ettei se ollut edes kovin kipeä. Selän lihaksia availtiin ja ilmeisesti oli käynyt niin, että nelikulmainen lannelihas (quadratus lumborum) oli krampannut siitä säikeestä, joka kiinnittyy L4-nikamaan.  Ilmeisesti se puukonisku johtui siitä, että siinä jumi nappasi hermoon. Tänään olikin sitten koko lihas alkanut krampata ja oli krampissa jo L1-nikamasta asti ja L4:n kohta oli jo turvoksissa ja kosketusarka. Alla havainnekuvaa lihaksesta....

Luin läpi kaikki fysioterapeuttini kirjoittamat tekstit viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Tajusin, että tässä on oikeasti kuljettu valtava matka. Olen oppinut hirveästi omasta kehostani, yleensä ihmiskehon toiminnasta sekä asioista, joita voin itse korjata. Tuntui hienolta nähdä koko se matka, minkä olen kulkenut ja kuinka paljon olemme tehneet asioita. Kun luen ensimmäisiä merkintöjä, niistä minua katsoo ihan eri ihminen. En vielä osannut kertoa kehostani kunnolla enkä osannut käyttää sitä oikein. Lähes kaikki asiat ovat hukassa. Luin näitä papereita, sillä sain fysioterapeutiltani kirjeen kuntoutukseen annettavaksi. Siinä kuvataan, hyvin sitä, miten edistystä on tapahtunut, mutta kroppani ehdoilla. Siinä myös kerrotaan hienosti, kuinka kehoni toimii. Kuinka muutokset yhdessä asiassa tuntuvat koko kehossa ja kuinka minäkin edistyn. Minulle fysioterapeuttini on tärkeä, ja kaikki hänen kanssaan ja avullaan tehty työ on arvokasta. En tiedä, missä olisin, jos en olisi tätä puolt...

Olen tämän viikon lomalla. Töissä on ollut kiireitä ennen lomaa, ja olen ollut todella poikki. En jaksanut edes miettiä mitään tekemistä lomapäiviksi. Sain onneksi pari viestiä aikaiseksi ystäville ja sovin muutamia tapaamisia. Lomasta huolimatta kivut eivät ole pysyneet pois. Tällä viikolla tuntuu, että jokainen päivä on erilainen kipujen kannalta, kroppani kipuilee eri tavalla ja eri syistä. Joskus minulla on olo kuin Sea Lifessa haita katsellessa. Minä olen jossain kuplan sisällä kipujeni kanssa katsomassa elämää kuplani ulkopuolella. En osaa selittää itseäni niille, jotka elävät siellä kuplani ulkopuolella. Näen heidän elävän ihan erilaista elämää enkä pääse sinne. Eivätkä he pääse tänne. Onneksi. Tiistaina lonkkaa ja alaselkää särki kovasti. Olisinko jotenkin tehnyt liikaa maanantain pilatestunnilla? Tai väärällä tavalla. Yritin kyllä olla varovainen ja tehdä liikkeet hallitusti. Sitä on vaikea tietää, kun tehdessä ei tunnu kipuja, vasta sitten jälkeenpäin. Enkä halua tehdä...