Uuden vuoden uudet ongelmat
Uusi vuoteni alkoi lämpimässä Teneriffalla, jossa olin viikon reissussa talvea paossa. Siellä oli ihanan lämmintä, 25-26 astetta lähes joka päivä. Kuten viime kesänä jo huomasin, lämpö sopii minulle. Olin melko kivuton koko viikon, vuorokauden oksennustautia lukuunottamatta. Se sai elimistöni ihan sekaisin, ja Raynaudin ansiosta olin lähinnä sininen ja paleleva. En ole pitkään aikaan ollut yhtä sininen käsistäni, mutta taudin takia en uskaltanut ottaa lääkkeitäni, joten silläkin oli varmasti vaikutusta asiaan.
Majapaikassamme Los Gigantesissa on melkoiset korkeuserot ja paljon mäkiä. Se jumitti penikkani kokonaan ja ne kipeytyivät. Sain kuitenkin venyteltyä ja hierottua ne melko hyviksi. Matkan jälkeen fysioterapeuttini vielä avasi loputkin jumit. Vasemmassa jalassa oli penikat ihan jumissa ja oikeassa jalassa pohje ja nilkka.
Ranteeni olivat myös melko jumissa reissun jälkeen, mutta se ei ollut suurikaan ihme, sillä reissussa joutui kantamaan vettä kaupasta ja raahaamaan matkalaukkua. Kädet eivät kuitenkaan olleet erityisen kipeät matkan aikana.
Sain ennen joulua fyssarilta kyykkyharjoituksia, joiden tarkoitus oli herätellä reisilihaksiani. Reisilihakseni ovat unohtaneet kuinka toimia ja aktivoitua liikkeessä. Tämä on minusta ehkä oudoin hypermobiliteettioireyhtymän oire. Miten keho voi vain unohtaa toimia? Oletan, että se liittyy siihen, etteivät lihasketjuni toimi oikein vaan ikään kuin jokainen lihas toimii ikään kuin irrallaan muista. Joskus sitten vaan käy niin, että joku lihas unohtaa aktivoitua ja muut paikkaavat sen tehtävää, minkä pystyvät.
Minun täytyi myöntää fyssarilleni, että joulun, pakkaamisen ja matkan takia ovat harjoitukset jääneet vähiin. Olen kyllä tehnyt niitä, mutten yhtä systemaattisesti kuin yleensä. Lihakset aktivoituvat jo vähän ja saan jalkaa nousemaan suorana, mutta liikerata ei ole vielä lähelläkään normaalia. Jatkan harjoituksia sitkeästi ja toivon, että parin viikon päästä on edistystä tapahtunut enemmänkin.
Fyssarilta kyselin käyntini lopuksi, että ehtiikö hän vielä avaamaan olkapäätäni. Siellä ja kaulassa oli myös kasa lihasjumeja, jotka saatiin avattua ja kroppani alkoi taas poksumaan. Kuuden ja puolen tunnin lentomatkojen sekä laukkujen nostelun jäljiltä jumit kaulassa eivät olleet mikään suoranainen ihme.
Myös PhysioPilates-tunnit ovat alkaneet ja vuoden ensimmäinen tunti aloitettiin ilman välineitä. Huomasin, että lonkkani ovat löystyneet entisestään ja kyljellä tehdyt liikkeet ovat joskus vaikeita lonkkien takia. Ne ikään kuin painuvat lonkkamaljaan jumiin tai lonksahtelevat sieltä ulos. Pyysinkin, että josko tulevilla kerroilla voisimme tehdä vähän lonkkaliikkeitä. Haluaisin harjoittaa lonkkien lihaksia pikkuhiljaa, josko siitä olisi apua lonkkien subluksumiseen.
Ymmärrän, että varsinaiseen subluksaatioon sillä tuskin on vaikutusta, mutta josko oppisin ainakin tunneilla hallitsemaan sitä liikkeissä hieman enemmän vahvistamalla lonkkien lihaksia.
