Siirry pääsisältöön

Jalkaterän ja nilkan ongelmia sidekudossairauksissa

Kuuntelin webinaarin "Foot and ankle treatments for EDS" Jalkaterän ja nilkan hoitomuodot EDS:ssä, jossa Patrick Agnew, DPM kertoi jalkaterän ja nilkan ongelmista sidekudossairauksissa. Webinaari itsessään oli melko huono, jaaritteleva ja osittain asiasta toiseen hyppivä, mutta siellä oli hyviä pointteja. Se keskittyi melko paljon kirurgisiin toimenpiteisiin. Olen yrittänyt koostaa tästä vinkit ja asiat yhteen, vaikka ne osittain ovat eri järjestyksessä kuin webinaarissa. Tässä blogissa kirjatut virheet ja virhetulkinnat ovat minun omiani. Webinaarin voit kuunnella kokonaan sivun alalaidassa olevan linkin kautta.

Jalkaterän ja nilkan hoitomuodot EDS:ssä

Jalkaongelmat ovat yleisiä sidekudossairauksissa. Ongelmana on se, miten paino jakaantuu jalkaterälle niillä, joilla on sidekudosongelmia. Esimerkiksi akillesjänne voi olla todella tiukka vaikka suurin osa jänteistä kehossa on löysiä.

Sidekudossairauksissa nähdään lättäjalkaa. Patrick Agnew kertoi, että jalassa ei välttämättä näy ylipronaatiota vaan se on vain lättänä. Hänen mielestään hankalin jalkaterä on sellainen, jossa ilman rasitusta on korkea kaari, mutta kun jalan päälle astuu, tulee siitä lättäjalka.

Yliliikkuvia niveliä ei jaloissakaan pidä venytellä normaalin liikeradan ulkopuolisiin asentoihin. Kannattaa yrittää ylläpitää nilkojen liikkeitä normaaleissa asennoissa.

Yksilölliset pohjalliset tai muut tuet tukemaan romahtanutta jalkaterän kaarta ovat yleisiä, mutta niiden avusta ollaan montaa mieltä. Siitä ei myöskään ole tutkimuksia, kuinka paljon niistä on hyötyä sidekudossairauksissa. Hän kuitenkin suositteli kokeilemaan niiden käyttöä, sillä niistä voi olla apua.

Leikkaukset jalkaterän ja nilkan ongelmien hoidossa

Sidekudossairauksia sairastaville voi leikkausten jälkeen tulla epätavallisia esiintymiä, kuten vaivasenluuleikkauksen jälkeen tuleva nivelnesteen vuoto, joka näyttää gangionkystalta (hyytelörakolta) tai valekasvaimelta.

Leikkauksissa hän toivoo käytettävän mahdollisimman lyhyitä viiltoja, sillä sidekudossairauksissa myös ihon arpeutuminen on ongelma. Hän toivoi myös leikkausajankohtaa mietittävän tarkasti. Joissain tapauksissa leikkaus kannattaa tehdä pienen ongelman kohdalla, jotta vältetään suurempi ongelma, toisissa tapauksissa kannattaa odottaa ongelman paheneminen niin pahaksi, ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Valitettavasti hän ei antanut esimerkkejä asioista.

Jalkaleikkauksissa ei pidä luottaa nivelsiteisiin sidekudosongelmaisilla. Jos nivelsiteet ovat jo aiemmin antaneet periksi, ei niiden kirurginen korjaaminen luultavasti auta pitkällä aikavälillä.

Nivelten luudutus jalan ja nilkan alueella ei myöskään ole välttämättä avuksi. Yleensä tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhden nivelen luudutus muiden yliliikkuvien nivelten keskellä toki stabiloi kyseisen nivelen, mutta lisää kuormitusta sen viereisiin niveliin, jotka saattavat vuorostaan ärtyä ja aiheuttaa ongelmia.

Luuleikkaukset, jossa luiden asentoa muutetaan ovat enemmän hyödyksi. Nivelsiteiden vaihtoleikkauksista hän kertoi, että ajan kanssa kehon oma kollageeni korvaa vaihdetun nivelsiteen, jolloin ongelma palaa.

Telaluun ja pohjeluun liikkeen rajoittaminen erilaisilla implaiteilla on kokeiltu. Tavoite on tehdä jalasta paremmin toimiva, mutta aina tämä ei onnistu.

Hyväksi koettu tapa jalkaterän luiden suoristamiseen on leikkaus, jossa metallipalasia laitetaan jalkaterä luihin ja yhdistetään toisiinsa metallilangalla. Tämä säilyttää jalan liikkeen, mutta ohjaa jalkaterää oikeaan asentoon.

Myös sisäisen tuen laittaminen jalkaan voi olla toimiva toimenpide. Siinä nilkka tuetaan paikalleen ruuvien avulla. Nivelsiteet korjataan keinotekoisilla implanteilla, jolloin kehon oma kollageeni ei korvaa niitä.

Leikkauksissa tulee huomata, että sidekudossairauksissa potilaan kaikki nivelsiteet ovat rakenteeltaan huonoja, ei ainoastaan korjattavana oleva nivelside. Leikkauksissa tavoitteena on rajoittaa nivelen liikettä, ei poistaa sitä kokonaan.

Muu kuin leikkaushoito jalkaterän ja nilkan ongelmiin

Kipuun hän suositteli ulkoiset kipuvoiteet, lääkelaastarit, TENS-laitteet ja bisfosfonaattia, joka on osteoporoosilääke, on myös kokeiltu kivunhoitoon.

Fysioterapiaa saattaa auttaa jalan toimintaan tuennan ja teippauksen avulla. Lihasten toiminnan tukeminen tuennan ja kinesioteippauksen avulla saattaa olla hyväksi. Tämä on kuitenkin pitkäjänteistä työtä. Kaikkien tulee liikkua, mutta kaikille ei käy sama liikunta. Kaikille kinesioteippaus ei sovi, mutta sitä kannattaa käyttää akuutteihin ongelmiin.

Lähde: Foot and ankle treatment for EDS. Patrick Agnew, DPM. EDS Awareness -webinaari. 31.8.2018

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...