Jalkaterän ja nilkan ongelmia sidekudossairauksissa
Kuuntelin webinaarin "Foot and ankle treatments for EDS" Jalkaterän ja nilkan hoitomuodot EDS:ssä, jossa Patrick Agnew, DPM kertoi jalkaterän ja nilkan ongelmista sidekudossairauksissa. Webinaari itsessään oli melko huono, jaaritteleva ja osittain asiasta toiseen hyppivä, mutta siellä oli hyviä pointteja. Se keskittyi melko paljon kirurgisiin toimenpiteisiin. Olen yrittänyt koostaa tästä vinkit ja asiat yhteen, vaikka ne osittain ovat eri järjestyksessä kuin webinaarissa. Tässä blogissa kirjatut virheet ja virhetulkinnat ovat minun omiani. Webinaarin voit kuunnella kokonaan sivun alalaidassa olevan linkin kautta.
Sidekudossairauksissa nähdään lättäjalkaa. Patrick Agnew kertoi, että jalassa ei välttämättä näy ylipronaatiota vaan se on vain lättänä. Hänen mielestään hankalin jalkaterä on sellainen, jossa ilman rasitusta on korkea kaari, mutta kun jalan päälle astuu, tulee siitä lättäjalka.
Yliliikkuvia niveliä ei jaloissakaan pidä venytellä normaalin liikeradan ulkopuolisiin asentoihin. Kannattaa yrittää ylläpitää nilkojen liikkeitä normaaleissa asennoissa.
Leikkauksissa hän toivoo käytettävän mahdollisimman lyhyitä viiltoja, sillä sidekudossairauksissa myös ihon arpeutuminen on ongelma. Hän toivoi myös leikkausajankohtaa mietittävän tarkasti. Joissain tapauksissa leikkaus kannattaa tehdä pienen ongelman kohdalla, jotta vältetään suurempi ongelma, toisissa tapauksissa kannattaa odottaa ongelman paheneminen niin pahaksi, ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Valitettavasti hän ei antanut esimerkkejä asioista.
Jalkaleikkauksissa ei pidä luottaa nivelsiteisiin sidekudosongelmaisilla. Jos nivelsiteet ovat jo aiemmin antaneet periksi, ei niiden kirurginen korjaaminen luultavasti auta pitkällä aikavälillä.
Nivelten luudutus jalan ja nilkan alueella ei myöskään ole välttämättä avuksi. Yleensä tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhden nivelen luudutus muiden yliliikkuvien nivelten keskellä toki stabiloi kyseisen nivelen, mutta lisää kuormitusta sen viereisiin niveliin, jotka saattavat vuorostaan ärtyä ja aiheuttaa ongelmia.
Luuleikkaukset, jossa luiden asentoa muutetaan ovat enemmän hyödyksi. Nivelsiteiden vaihtoleikkauksista hän kertoi, että ajan kanssa kehon oma kollageeni korvaa vaihdetun nivelsiteen, jolloin ongelma palaa.
Telaluun ja pohjeluun liikkeen rajoittaminen erilaisilla implaiteilla on kokeiltu. Tavoite on tehdä jalasta paremmin toimiva, mutta aina tämä ei onnistu.
Hyväksi koettu tapa jalkaterän luiden suoristamiseen on leikkaus, jossa metallipalasia laitetaan jalkaterä luihin ja yhdistetään toisiinsa metallilangalla. Tämä säilyttää jalan liikkeen, mutta ohjaa jalkaterää oikeaan asentoon.
Myös sisäisen tuen laittaminen jalkaan voi olla toimiva toimenpide. Siinä nilkka tuetaan paikalleen ruuvien avulla. Nivelsiteet korjataan keinotekoisilla implanteilla, jolloin kehon oma kollageeni ei korvaa niitä.
Leikkauksissa tulee huomata, että sidekudossairauksissa potilaan kaikki nivelsiteet ovat rakenteeltaan huonoja, ei ainoastaan korjattavana oleva nivelside. Leikkauksissa tavoitteena on rajoittaa nivelen liikettä, ei poistaa sitä kokonaan.
Fysioterapiaa saattaa auttaa jalan toimintaan tuennan ja teippauksen avulla. Lihasten toiminnan tukeminen tuennan ja kinesioteippauksen avulla saattaa olla hyväksi. Tämä on kuitenkin pitkäjänteistä työtä. Kaikkien tulee liikkua, mutta kaikille ei käy sama liikunta. Kaikille kinesioteippaus ei sovi, mutta sitä kannattaa käyttää akuutteihin ongelmiin.
Lähde: Foot and ankle treatment for EDS. Patrick Agnew, DPM. EDS Awareness -webinaari. 31.8.2018
Jalkaterän ja nilkan hoitomuodot EDS:ssä
Jalkaongelmat ovat yleisiä sidekudossairauksissa. Ongelmana on se, miten paino jakaantuu jalkaterälle niillä, joilla on sidekudosongelmia. Esimerkiksi akillesjänne voi olla todella tiukka vaikka suurin osa jänteistä kehossa on löysiä.Sidekudossairauksissa nähdään lättäjalkaa. Patrick Agnew kertoi, että jalassa ei välttämättä näy ylipronaatiota vaan se on vain lättänä. Hänen mielestään hankalin jalkaterä on sellainen, jossa ilman rasitusta on korkea kaari, mutta kun jalan päälle astuu, tulee siitä lättäjalka.
Yliliikkuvia niveliä ei jaloissakaan pidä venytellä normaalin liikeradan ulkopuolisiin asentoihin. Kannattaa yrittää ylläpitää nilkojen liikkeitä normaaleissa asennoissa.
Yksilölliset pohjalliset tai muut tuet tukemaan romahtanutta jalkaterän kaarta ovat yleisiä, mutta niiden avusta ollaan montaa mieltä. Siitä ei myöskään ole tutkimuksia, kuinka paljon niistä on hyötyä sidekudossairauksissa. Hän kuitenkin suositteli kokeilemaan niiden käyttöä, sillä niistä voi olla apua.
Leikkaukset jalkaterän ja nilkan ongelmien hoidossa
Sidekudossairauksia sairastaville voi leikkausten jälkeen tulla epätavallisia esiintymiä, kuten vaivasenluuleikkauksen jälkeen tuleva nivelnesteen vuoto, joka näyttää gangionkystalta (hyytelörakolta) tai valekasvaimelta.Leikkauksissa hän toivoo käytettävän mahdollisimman lyhyitä viiltoja, sillä sidekudossairauksissa myös ihon arpeutuminen on ongelma. Hän toivoi myös leikkausajankohtaa mietittävän tarkasti. Joissain tapauksissa leikkaus kannattaa tehdä pienen ongelman kohdalla, jotta vältetään suurempi ongelma, toisissa tapauksissa kannattaa odottaa ongelman paheneminen niin pahaksi, ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Valitettavasti hän ei antanut esimerkkejä asioista.
Jalkaleikkauksissa ei pidä luottaa nivelsiteisiin sidekudosongelmaisilla. Jos nivelsiteet ovat jo aiemmin antaneet periksi, ei niiden kirurginen korjaaminen luultavasti auta pitkällä aikavälillä.
Nivelten luudutus jalan ja nilkan alueella ei myöskään ole välttämättä avuksi. Yleensä tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhden nivelen luudutus muiden yliliikkuvien nivelten keskellä toki stabiloi kyseisen nivelen, mutta lisää kuormitusta sen viereisiin niveliin, jotka saattavat vuorostaan ärtyä ja aiheuttaa ongelmia.
Telaluun ja pohjeluun liikkeen rajoittaminen erilaisilla implaiteilla on kokeiltu. Tavoite on tehdä jalasta paremmin toimiva, mutta aina tämä ei onnistu.
Hyväksi koettu tapa jalkaterän luiden suoristamiseen on leikkaus, jossa metallipalasia laitetaan jalkaterä luihin ja yhdistetään toisiinsa metallilangalla. Tämä säilyttää jalan liikkeen, mutta ohjaa jalkaterää oikeaan asentoon.
Myös sisäisen tuen laittaminen jalkaan voi olla toimiva toimenpide. Siinä nilkka tuetaan paikalleen ruuvien avulla. Nivelsiteet korjataan keinotekoisilla implanteilla, jolloin kehon oma kollageeni ei korvaa niitä.
Leikkauksissa tulee huomata, että sidekudossairauksissa potilaan kaikki nivelsiteet ovat rakenteeltaan huonoja, ei ainoastaan korjattavana oleva nivelside. Leikkauksissa tavoitteena on rajoittaa nivelen liikettä, ei poistaa sitä kokonaan.
Muu kuin leikkaushoito jalkaterän ja nilkan ongelmiin
Kipuun hän suositteli ulkoiset kipuvoiteet, lääkelaastarit, TENS-laitteet ja bisfosfonaattia, joka on osteoporoosilääke, on myös kokeiltu kivunhoitoon.Fysioterapiaa saattaa auttaa jalan toimintaan tuennan ja teippauksen avulla. Lihasten toiminnan tukeminen tuennan ja kinesioteippauksen avulla saattaa olla hyväksi. Tämä on kuitenkin pitkäjänteistä työtä. Kaikkien tulee liikkua, mutta kaikille ei käy sama liikunta. Kaikille kinesioteippaus ei sovi, mutta sitä kannattaa käyttää akuutteihin ongelmiin.
Lähde: Foot and ankle treatment for EDS. Patrick Agnew, DPM. EDS Awareness -webinaari. 31.8.2018
