Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2022.

Ovatko HSD ja hEDS kovinkaan erilaisia?

Kuva
Luin ruotsalaisen lääkärin Eric Rongen blogikirjoituksen siitä kuinka HSD (tai Suomessa diagnoosina on hypermobiliteettiroireyhtymä) ei ole hypermobiilin EDS:n lievempi muoto.  HSD - en lindrig variant av hEDS? Nej!  on todella hyvä kirjoitus, joka ohjasi minut lukemaan kaksi eri tutkimusta HSD:stä / hypermobiilista EDS:stä.  Are patients with hypermobile Ehlers–Danlos syndrome or hypermobility spectrum disorder so different? -julkaisu oli mielenkiintoinen luettava. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ovatko hEDS-potilaiden oireet pahempia ja onko heillä enemmän nivelongelmien ulkopuolisia oireita ja ongelmia kuin HSD-potilailla. Nivelten ulkopuolisiksi oireiksi laskettiin tutkimuksessa luuston heikkous, neuropaattinen kipu ja syöttösolujen aktivaatiosyndrooma, joiden tutkimuksessa huomattiin olevan yhtä yleisiä sekä HSD että hEDS-potilailla. HEDS-potilailla oli kyselyiden mukaan enemmän kipuja, motorisia ongelmia ja spontaania verenvuotoa. Artikkelissa keskusteltiin siitä, kuinka

Kömpelö ja vapiseva käsi

Kuva
Minulla on viime aikoina ollut ongelmia vasemman käteni ja käsivarteni kanssa. No, ehkä niitä ongelmia on ollut jo vuosia vasemman olkapään alueen kanssa - on subluksaatioita, lihaskramppej ja kalvojumeja eikä olkapää ole toiminut kunnolla. Tänä keväänä vasen käsi alkoi täristä pahasti sitä käyttäessä ja lopulta käännyin lääkärin puoleen, kun fyssari oli voitavansa tehnyt. Kädestä tutkittiin sekä lihasten ja hermojen toiminta ja kaikki näytti normaalilta. Kuitenkin käsi tärisi tutkimuksissa ja ne tehnyt lääkäri käski olla jättämättä asiaa tähän ja katsoi käden olevan hienomotoriikaltaan kömpelöhkö.  Seuraava steppi oli neurologi, joka teki tutkimuksia ja totesi vasemman käden kömpelöksi sekä huomasi vapinan. Koska magneettikuva ei näyttänyt aivoissa mitään poikkeavaa, määriteltiin vapina essentiaaliseksi vapinaksi. Koska käden kömpelyyttä ei selittänyt mikään, mikä kuuluu neurologin toimintakenttään, hän ehdotti toimintaterapiaa. Onneksi työterveydessä lääkäri oli samaa mieltä, että si

Sairaus, kipu ja työ

Kuva
Olen viime aikoina päätynyt useasti keskustelemaan työelämästä ja töissä käymisestä. Monia mielenkiintoisia, surullisia, henkilökohtaisia ja hauskoja keskusteluita ihmisten kanssa. Jokaisen tilanne on tämän suhteen erilainen. Ihmisillä on erilaisia ammatteja ja eri kiinnostuksenkohteita sekä erilaisia vaivoja, sairauksia tai vammoja, joten heillä on myös erilaisia haasteita työssä käymisen suhteen.  Työ on itsellä mielessä myös, koska itse olen ollut pääasiassa etätöissä yli kaksi vuotta. Nyt on jälleen muutosta käynnissä ja työpäivät alkavat jakautua työpaikan ja kodin välille. Samaan aikaa itsellä on uusi ongelma omassa kädessä, jonka syytä ei olla löydetty tutkimuksista huolimatta.   Työ voi olla fyysisesti raskasta tai henkisesti rasittavaa. Työ voi myös antaa paljon ja se voi olla itselle merkityksellistä. Työ ei myöskään esiinny umpiossa, se on osa elämäämme ja jaamme voimavaramme kaiken tekemämme kesken. Aina, kun minulle tulee uusia oireita tai kipuja, vaikuttaa se jaksamiseen.

Pohdintaa

Kuva
Istuin jälleen kerran uuden lääkärin vastaanotolla kertomassa ongelmistani. Törmäsin tuttun ongelmaan - mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta. Istin ennen enmg:tä tyhjän kipupiirroksen edessä ja mietin, kertoako siihen tämänhetkisestä ongelmasta vai oikeasti piirrellä minne sattuu ja missä puutuu. Vaikka puutuneella varpaalla ei ole mitään tekoa ongelmana olevan vapisevan käden kanssa. Tästä lähdin pohtimaan myös sitä, että miten kuvata ongelmiani. Yleensä olen aina mennyt yhden ongelman kanssa lääkärille ja siellä on pohdittu toimimatonta varvasta tai kuvattu kipeää olkapäätä. Työterveyslääkärini on ainoa, joka on edes jotenkin kärryillä siitä, mitä minulla on menossa. Tuntuu tosi raskaalta ajatukselta edes yrittää avata koko problematiikkaa. Aikanani jaksoin pitää listaa , minä vuonna mikäkin ongelmani on alkanut, mutta se on tällä hetkellä ainakin viisi vuotta jäljessä. En ole jaksanut päivittää sitä. Ehkä pitäisi kaivaa sen naftaliinista. Sen ongelma on kuitenkin se, ettei se millä

Olkapään epävakauden hallinta EDS:ssä

Kuva
Viime vuonna julkaistu artikkeli kertoo olkapään epävakauden eli instabiliteetin hoidosta EDS-potilailla. Artikkeli on julkaistu elokuussa Journal  of Shoulder and Elbow Surgeryssä. Alla on kirjoittamani lyhennelmä artikkelin sisällöstä ja tekstin lopusta löytyy linkki alkuperäiseen artikkeliin. Nivelten epävakaus on yleistä EDS:n eri muodoissa, mutta yleisintä klassisessa ja hypermobiilissa EDS:ssä. Se on samalla myös hankalin tuki- ja liikuntaelinoireista, sillä se on sekä elämänlaatua heikentävä että vaikeasti hoidettava, eivätkä useimmat tavalliset hoitomuodot eivät auta siihen. Vaikka nivelten epästabiiliutta tavataan lähes kaikissa nivelissä, on olkapää niistä yleisin. Tämä johtuu luultavasti olkapään rakenteesta ja siitä, että olkapään luusto ei tue olkapäätä vaan olkapään toiminta perustuu pehmytkudoksiin. Nämä taas eivät kykene estämään subluksaatioita ja dislokaatioita. Nivelkapseli itsessään on melko väljä, jotta se sallii olkapään tarvitseman laajan liikeradan. Tämä johtaa

Olkatuen testausta

Kuva
Olen viime ajat elänyt subluksaavan olkapääni kanssa. Jo vuosien ajan AC-nivel on subluksannut ja jäänyt virheasentoon. Fyssari on sitä laitellut paikoilleen ja vapauttanut lihaksia siitä ympäriltä. Nyt sama vika on siirtynyt itse olkapäähän, missä olkaluun pää jää jumiin lapaluun nivelmaljan etuosaan. En itse erota, kummasta nivelestä on kyse, sillä olkaluun pään subluksaatio tuntuu minulle ihan samalta kuin AC-nivelen subluksaatio. En saa kättä nostettua suoraan sivulta ylös ja olassa tuntuu jäytävää, muttei kovin kipua. Subluksaavaa olkaani on vapautettu useamman kerran fysioterapeuttien toimesta ja ympäröivien lihasten jumeja on avattu. Tällä hetkellä yritän keksiä mitä tahansa, mitä voisin asialle tehdä. Jo aiemmin saamani olkaluun pään imutus-harjoitus 1 on minulla edelleen käytössä ja yritän muistaa aina imuttaa olkapään ennen kuin nostan mitään tai tartun mihinkään. Se ei kuitenkaan itsellään ole estänyt subluksaatioita. Fysioterapeutti ehdotti, että kokeilisin olkatukea. Hän