Siirry pääsisältöön

Ovatko HSD ja hEDS kovinkaan erilaisia?

Voikukkia.

Luin ruotsalaisen lääkärin Eric Rongen blogikirjoituksen siitä kuinka HSD (tai Suomessa diagnoosina on hypermobiliteettiroireyhtymä) ei ole hypermobiilin EDS:n lievempi muoto. HSD - en lindrig variant av hEDS? Nej! on todella hyvä kirjoitus, joka ohjasi minut lukemaan kaksi eri tutkimusta HSD:stä / hypermobiilista EDS:stä. 

Are patients with hypermobile Ehlers–Danlos syndrome or hypermobility spectrum disorder so different? -julkaisu oli mielenkiintoinen luettava. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ovatko hEDS-potilaiden oireet pahempia ja onko heillä enemmän nivelongelmien ulkopuolisia oireita ja ongelmia kuin HSD-potilailla.

Nivelten ulkopuolisiksi oireiksi laskettiin tutkimuksessa luuston heikkous, neuropaattinen kipu ja syöttösolujen aktivaatiosyndrooma, joiden tutkimuksessa huomattiin olevan yhtä yleisiä sekä HSD että hEDS-potilailla. HEDS-potilailla oli kyselyiden mukaan enemmän kipuja, motorisia ongelmia ja spontaania verenvuotoa.

Artikkelissa keskusteltiin siitä, kuinka hEDS ja HSD pitäisi erottaa - vai eikö pitäisi. Vuonna 2017 julkaistuja uusia kriteereitä ei pidetä aukottomina. Lääkärit eivät edelleenkään tiedä onko hEDS- ja HSD-potilaiden hoidossa eri vasteet eri potilasryhmien välillä. Tällä hetkellä potilaat kootaan yhteen sekä hoidon että tutkimuksen osalta sekä lasketaan osaksi samaa jatkumoa, kertoo tutkimus.

Tämä kyseinen tutkimus järjestettiin Sveitsissä ja siinä seurattiin sekä ryhmien eroja että potilaiden vastetta fysioterapeuttiseen harjoitteluun vuoden ajan. Tutkimustiimissä oli mukana reumatologeja, fysiatreja, fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja ja geneetikkoja. 

Tutkimuksessa todettiin, että oikein ohjattu fysioterapeuttinen harjoittelu auttoi noin puolta potilaista,  oli heillä hEDS tai HSD. Harjoitteista oli apua päivittäisissä askareissa suoritumisessa sekä lihasvoiman kehittymisessä. Harjoitteet olivat helppoja ja sellaisia, joita pystyi tekemään itsenäisesti kotona. Huomattiin myös, että jos usealla perheenjäsenellä oli hEDS/HSD, oli toisista tukea harjoitteiden noudattamisessa ja niihin sitoutumisessa.

Siinä mietittiin myös, että luuston heikkous, neuropaattinen kipu tai syöttösolujen aktivaatiosyndrooma eivät oireina erota HSD:tä ja hEDSiä toisistaan. Tässä tutkimuksessa pietsogeenisiä paupuloita (rasvatyrät) kantapäistä löydettiin yhtä paljon hEDS ja HSD-potilailta. Mahdollinen uusi ja ryhmiä erottava kriteeri voisi kuitenkin olla verenvuototaipumus, jota hEDS-potilailla oli enemmän. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että HSD- ja hEDS-potilailla on oirekyselyissä vaikeudeltaan samantasoiset oireet paitsi kivun, motoristen ongelmien ja spontaanin verenvuodon osalta.

Severity classes in adults with hypermobile Ehlers-Danlos syndrome/hypermobility spectrum disorders: a pilot study of 105 Italian patients on toinen tutkimus, johon ruotsalaisen lääkärin blogissa viitattiin. Tämä oli myös mielestäni mielenkiintoinen. Siinä alustettiin, että vuoden 2017 kriteereistä on syntynyt yleinen väärinymmärrys, että hEDS olisi vakavampi sairaus kuin HSD. Vuoden 2017 EDS-kriteereissä oikeastaan myönnetään suht terveiden hEDS-diagnosoitujen ja vaikeita oireita omaavien HSD-diagnosoitujen rinnakkaiselo. Vaikeusasteiden löytäminen hEDS- ja HSD-monimuotoisuudessa on yksi tämän tutkimuskentän suurista haasteista, kirjoitetaan tutkimuksessa. Tässä Italiassa tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin löytämään luotettavat tuntomerkit eri vaikeusasteiden erotteluun.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet tutkittiin vuoden 2017 diagnosointikriteerien mukaisesti ja luokiteltiin joko hEDS- tai HSD-luokkaan. Lisäksi kaikki jaettiin oireiden perusteella joko vaikeampaan tai lievempään luokkaan. Nämä luokat eivät eronneet toisistaan iän tai kliinisten tunnusmerkkien (Beightonin kriteerit, Villefranchen kriteerit tai 2017 kriteerit) mukaan, vaikka he erosivat oireittensa vaikeusasteen mukaan toisistaan.

Tutkimuksessa oletettiin aiempien tietojen perusteella, että vuoden 2017 kriteerit ovat hyviä erottelemaan potilaita systeemisen sidekudossairauden ja suvuittain esiintyvien sairauksien perusteella, mutta luultavasti riittämättömiä erottelemaan potilaita sairauden vaikeusasteen ja siten hoitotarpeiden perusteella.

Fatiikki, sydän- ja verisuoniperäiset autonomisen hermoston häiriöt sekä toiminnalliset mahasuolikanavan häiriö ovat pääasiallisia terveyteen vaikuttavia oireita hEDS:iä ja HSD:tä sairastavilla aikuisilla, vaikkakaan niitä ei ole mukana diagnostisissa kriteereissä.

Viimeaikoina eräät neurologisten kehityshäiriöiden, kuten motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö, oppimishäiriöt ja ADHD, on huomattu vaikuttavan elämänlaatuun sekä lapsilla että aikuisilla, joilla on oireileva nivelten yliliikkuvuus ja hEDS/HSD. Tästä syystä tutkimuksessa pidetään koordinaatiovaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, kipua, fatiikkia ja autonomisen hermoston toimintahäiriöitä eniten eri luokkiin erottelevina tekijöinä aikuisilla, joilla on hEDS tai HSD.

Tutkimuksessa käytettiin useita eri kyselyitä, joista COMPASS-31 näytti osoittautuvan kaikkein luotettavimmaksi, kun haluttiin erotella potilaita oireiden vaikeusasteen mukaan. Tuloksissa havaittiin, että hEDS/HSD:n ensisijaiset kriteerin eivät ennustaneet sairauden vaikeusastetta

Mitä meidän potilaiden tulisi tästä kaikesta ajatella? Itse ehkä mietin, että on hyvä, että asiaa tutkitaan ja näistä sairauksista kiinnostuneita lääketieteen ammattilaisia löytyy. Ehkä joskus tulevaisuudessa saamme lisätietoa asioista ja tarkempia diagnostisia joukkoja. Toisaalta lohduttavaa on, että meille on löytynyt jotain hoitokeinoja esim. fysioterapeuttisista harjoitteista ja koordinaatioharjoitteista. Toki tämä vaatii meiltä kaikilta paljon oma-aloitteisuutta, viitseliäisyyttä ja jaksamista. Ei ole - eikä ainakaan minun elinaikanani tule - mitään parantavaa ihmelääkettä, jolla kaikki ongelmat voitaisiin korjata.

Lähteet

Are patients with hypermobile Ehlers–Danlos syndromeor hypermobility spectrum disorder so different? Rheumatology International (2021) 41:1785–1794.Bérengère Aubry‑Rozier, Adrien Schwitzguebel, Flore Valerio, Joelle Tanniger, Célia Paquier, Chantal Berna, Thomas Hügle, Charles Benaim.  Published online: 16 August 2021. Viitattu 04.07.2022.

Severity classes in adults with hypermobile Ehlers-Danlos syndrome/hypermobility spectrum disorders: a pilot study of 105 Italian patients Rheumatology (Oxford). 2019 Oct 1;58(10):1722-1730. doi: 10.1093/rheumatology/kez029. Massimiliano Copetti, Silvia Morlino, Marina Colombi, Paola Grammatico, Andrea Fontana, Marco Castori. Viitattu 04.07.2022.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...