Hypermobiilia elämää

Olin maanantaina kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Siellä vasta oikeasti ymmärsin, että minäkin olen krooninen kipupotilas. Joku sanoi sen ensimmäistä kertaa ääneen. Vaikka minulla on ollut kipuja koko ikäni ja lääkärille olen ensimmäistä kertaa hakeutunut jatkuvien kipujen takia vuonna 2005, vasta nyt tajusin, että minäkin tipahdan luokitteluun krooninen kipupotilas. Ei sen pitäisi olla yllättävää ja olenhan minäkin sanonut, että minulla on kroonisia kipuja. Silti, vasta nyt joku ulkopuolinen sanoi sen minulle ensimmäistä kertaa ääneen. Minä olen krooninen kipupotilas. Olin viettämässä viikkoa kuntoutuksessa, ja pääsin siellä kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin puheille. Sain kokeiluun sekä melatoniinia että kipukynnystä nostavaa lääkettä. En ole vielä ehtinyt kokeilla kumpaakaan, sillä vasta tänään haen ne apteekista. Ideana on, että voisin syödä vähemmän tulehduskipulääkkeitä ja siten tietysti vähentää vatsaani ja sydämeeni niiden takia kohdistuvaa rasitu...

Havis Amanda. Olen lähiaikoina lukenut kaksi kirjaa, joissa molemmissa on puhuttu elämänsuunnitelmista. Asioista, joita kohti pyrkiä elämässä, ja kuinka niitä kohti tulee pyrkiä. Ensimmäinen kirja oli stressinhallinnasta ja arvoista, joita kohti pyritään. Toinen kirja oli urasuunnittelusta, ja siinä puhuttiin kaksivuotissuunnitelmista ja puolivuotissuunnitelmista uraa ajatellen. Kumpikaan kirja ei ollut kovin hyvä kirjana enkä sinällään saanut niistä kamalasti vinkkejä itselleni. En ehkä ollut ihan kohderyhmää kumpaankaan. Stressinhallintakirja (Joustava mieli - Vapaudu stressin, masennuksen ja uupumuksen yliotteesta) keskittyi enemmän ahdistuksen ja masennuksen hallintaan kuin itse kokemani stressin, ja ura-kirja uran luonnin ja perheen yhdistämiseen amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Ura-kirja oli Sheryl Sandbergin Lean In, ja se oli lukupiirimme kirjana. Ystäväni jutteli siitä, kuinka tarvitsisi tuollaisen puolivuotissuunnitelman tai vastaavan. Kirjoissa puhuttiin siitä, kuinka ...