Hypermobiilia elämää

Heräsin torstaiaamuna siihen, että pääni ei kääntynyt oikealle. En voinut kääntää tai taivuttaa sitä sivulle. Kaulaan tuli kova paine, eikä liike onnistunut. Arvasin heti, että kyse on nikaman subluksaatiosta. Toki siinä lihakset sitten kramppaavat suojellakseen niskaa ja rankaa, mutta samalla ne estävät nikaman palautumisen oikealle paikalleen. Tietenkin tämä sattui juuri, kun fyssarini on lomalla enkä pääse hänen luokseen kolmeen viikkoon. Toisaalta nämä alkavat olla niin tuttuja vaivoja, että kaivoin esille: vehnäpussin kipugeelin lihasrelaksantit Levitin kipugeeliä koko niskan alueelle ja yläselkään. Lämmitin vehnäpussia mikrossa koko päivän ja istuin se harteilla työpäivän ajan. Tein kevyitä venyttelyliikkeitä niskaan. Yöksi otin lihasrelaksantin ja laitoin uuden kipugeelikerroksen.  Toistin saman seuraavana päivänä, vaikka jo sinä aamuna niska liikkui, poksui ja pää kääntyi. Perjantaina niska paukahti pariin kertaan oikein kunnolla ja itse asiassa tunsin, kuinka niskani vapautui

Taas on neljä kuukautta kulunut viimeisistä rauta-arvojen mittauksista. Oli siis aika suunnata taas laboratorioon ja katsoa ihmiskokeen tulokset. Sovittiin keväällä lääkärin kanssa, että tehdään ihmiskoe. Olin vajaassa puolessatoista vuodessa saanut hemoglobiinin anemian rajoilta minulle hyvään 130:een (kävi korkeimmillaan 139:ssä) ja ferritiinin 8:sta 72:een. Nyt päätettiin kokeilla millaisina rauta-arvoni pysyvät, jos en enää syö rautatabletteja. Täytyy tähän kohtaan täsmentää, että en pidä niiden syömisestä. Niiden kanssa pitää miettiä muita samaan aikaan syötäviä asioita ja jopa joitain lääkkeitäni. Se oli siis aikamoista ajatustyötä aamuisin ja dosettileikkiä tableteilla. On varmaan myös hyvä sanoa, että minullahan ei alun perinkään ollut minkäänlaisia oireita, vaan nämä alhaiset arvot löytyivät "vahingossa", lun lääkäri kysäisi, että milloinkas sulta on viimeksi otettu verikokeet.  Kävin siis maanantaina labrassa ja varasin eiliselle perjantaille soittoajan lääkärille.