Siirry pääsisältöön

Niskan jumi ja sen hoito

Heräsin torstaiaamuna siihen, että pääni ei kääntynyt oikealle. En voinut kääntää tai taivuttaa sitä sivulle. Kaulaan tuli kova paine, eikä liike onnistunut. Arvasin heti, että kyse on nikaman subluksaatiosta. Toki siinä lihakset sitten kramppaavat suojellakseen niskaa ja rankaa, mutta samalla ne estävät nikaman palautumisen oikealle paikalleen.

Tietenkin tämä sattui juuri, kun fyssarini on lomalla enkä pääse hänen luokseen kolmeen viikkoon. Toisaalta nämä alkavat olla niin tuttuja vaivoja, että kaivoin esille:

  • vehnäpussin
  • kipugeelin
  • lihasrelaksantit

Levitin kipugeeliä koko niskan alueelle ja yläselkään. Lämmitin vehnäpussia mikrossa koko päivän ja istuin se harteilla työpäivän ajan. Tein kevyitä venyttelyliikkeitä niskaan. Yöksi otin lihasrelaksantin ja laitoin uuden kipugeelikerroksen. 

Vino kuva malliluurangosta, josta näkyy kaularanka, vähän leukaa ja rintakehää.

Toistin saman seuraavana päivänä, vaikka jo sinä aamuna niska liikkui, poksui ja pää kääntyi. Perjantaina niska paukahti pariin kertaan oikein kunnolla ja itse asiassa tunsin, kuinka niskani vapautui ja alkoi taas liikkua.

Eilen lauantaina niska alkoi olla jo selkeästi parempi, vaikka edelleen siinä oli pientä vastustusta ja painetta.  Kuitenkin jatkoin niskan hoitamista ja tutut keinot jälleen auttoivat.

Tänään olen jatkanut kipugeelin kanssa, ja niskan roksuminen ja poksuminen jatkuu. Liike kuitenkin onnistuu jo minun omalla liikeradallani ilman vastustuksen tuntua tai kipua.

Ihanan kelin ansiosta on tullut ulkoiltua ja käveltyä viikonloppuna, mikä nyt on tehnyt jumin alaselkään. Siirrän vehnäpussihoidon seuraavaksi sinne ja laitan kipugeeliä niskan ja yläselän lisäksi alaselkään. 

Tämä on varmasti meille kaikille hypermobiileille tuttua, että kun korjaat yhden paikan, toinen kosahtaa. Toisaalta tämä on niin tuttua, että sen kanssa oppii olemaan ja elämään. Löytää pussillisen itselleen sopivia keinoja, olivat ne mitä tahansa. 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...