Kompromissi rauta-asioissa

Taas on neljä kuukautta kulunut viimeisistä rauta-arvojen mittauksista. Oli siis aika suunnata taas laboratorioon ja katsoa ihmiskokeen tulokset.

Sovittiin keväällä lääkärin kanssa, että tehdään ihmiskoe. Olin vajaassa puolessatoista vuodessa saanut hemoglobiinin anemian rajoilta minulle hyvään 130:een (kävi korkeimmillaan 139:ssä) ja ferritiinin 8:sta 72:een. Nyt päätettiin kokeilla millaisina rauta-arvoni pysyvät, jos en enää syö rautatabletteja. Täytyy tähän kohtaan täsmentää, että en pidä niiden syömisestä. Niiden kanssa pitää miettiä muita samaan aikaan syötäviä asioita ja jopa joitain lääkkeitäni. Se oli siis aikamoista ajatustyötä aamuisin ja dosettileikkiä tableteilla. On varmaan myös hyvä sanoa, että minullahan ei alun perinkään ollut minkäänlaisia oireita, vaan nämä alhaiset arvot löytyivät "vahingossa", lun lääkäri kysäisi, että milloinkas sulta on viimeksi otettu verikokeet. 

Kävin siis maanantaina labrassa ja varasin eiliselle perjantaille soittoajan lääkärille. Uumoilin kyllä jo etukäteen, että arvot ovat luultavasti laskeneet, sillä minulla ei ole ikinä ollut noin korkea hemoglobiini. Yleensä pyyhitään juuri anemiarajojen yläpuolella ja se on mulle normaalitilanne. 

Ja näinhän siinä kävi! Onneksi arvot eivät olleet laskeneet aivan älyttömästi, vaan hemoglobiini oli vielä 130 ja ferritiinikin 47, mikä on ihan tarpeeksi lähellä 50:tä, mikä sen vissiin pitäisi olla.

Tässä vaiheessa aloin keskustella lääkärin kanssa, voisinko vaan mahdollisesti tehdä niin, että syön aina välillä rautakuurin. Perustelin asiaa sillä, että 

• minun arvoni ovat aina olleet matalat, 
• en saa niitä ikinä nostettua liian/vaarallisen korkeiksi syömällä rautaa itsenäisesti
• minulla ei ole mitään oireita alhaisesta raudasta huolimatta enkä koe mitään eroa rautaa syödessäni, paitsi runsaammat kuukautiset.

Lääkäri suostui siihen, että palaamme asiaan, jos joskus tarvetta. Lupasin hänelle syödä rauta- ja C-vitamiinikuurin, kunhan syyspimeät alkavat. Olen tähän tyytyväinen. Jos saan rauta-arvoni pidettyä hyvällä tasolla syömällä aina välillä rautakuurin, se sopii minulle.

Tarkoitus ei suinkaan ole kertoa, kuinka kenenkin pitäisi toimia ja jos alhaisesta raudasta on haittaa, tulee se tietenkin hoitaa. En minäkään aio päästää varastojani enää romahtamaan, mutten myöskään näe, että jatkuvasta seurailusta on kohdallani mitään hyötyä. 

Mukavaa syksyä kaikille ja toivotaan paljon aurinkoisia päiviä, jolloin on mukava ulkoilla.