Hypermobiilia elämää

Mihin tämä aika katoaa? Taas on kesäkuu ja uusi kesä edessä. Tai ilmathan ovat vielä ainakin tänään kovin kesäiset jo nyt, mutta kesälomat antavat vielä odottaa itseään. Olen nauttinut jokaisesta aurinkoisesta päivästä ja lämpimästä hetkestä. Raynaudin kanssa eläessä kylmä on tuskaa ja lämpimiä kelejä odottaa. Lämpimät kelit turvottavat sormia, mutta se ei haittaa. Ainakaan sormet eivät ole koko aja sinisinä. Minullahan Raynaud vetää sormet melkein aina syanoosiin asti ja skippaa tuon yleisemmän valkoisen vaiheen. Ellei sitten lasketa, että verenkierto on koko ajan todella heikko. Raynaudissahan sormien trikolori menee niin, että, kun verenkierto heikkenee, muuttuvat sormet valkoisiksi ja jos se estyy kokonaan, menevät ääreisalueen syanoosiin ja muuttuvat sinisiksi. Tästä seuraava aste on kuolio, jos verenkierto estyy tarpeeksi pitkän aikaa. Kun verenkierto palautuu, tulee sormista punaiset ja kuumat. Syön Raynaudiin kalsiumkanavan salpaajaa koko vuoden läpi, myös kesäisin. Se laa...

Kuinka sitä voi olla näin pihalla siitä, miten käyttää kroppaansa?! Joka kerta opin uutta fysioterapeutin luona. Jo edellisellä kerralla avattiin mun jumiutunutta olkapäätä. Nyt jumissa oli lapa, kyynärpään kohdalta lihakset ja jänteet sekä kylkiluiden välissä olevat lihakset. Ihmetteli, kun mulla menee noin älyttömän juntturaan. Yhtenä syynä ongelmiin voi olla mun luontainen tapa nostaa erityisesti oikea olkapää korviin. Ette voi tajuta kuinka hankalaa on pitää tietoisesti olkapäätä alhaalla. Heti,  kun unohdan sen, nousee olkapää ylös. Vaikka vaan seison ja käsivarret roikkuu sivuilla, huomaan, että olkapää onkin ylhäällä. Arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun tässä näpytän näppäimistöä. Tässä onkin todella opettelemista. Meinasin kokeilla myös ottaa vähän vitamiinilisiä ruokavalioon. Fysioterapeutti ehdotti, että mulla voi olla kropassa vitamiinit ja hivenaineet pielessä. B-vitamiinejä mulla onkin kotona, ja ne vaikuttaa hermoihin ja lihaksistoon. Jospa niistä olisi apua. Olen v...

Olen viime ajat liikkunut pyörällä, kun selkä tykkää siitä enemmän. Pyöräillessä alaselän asentoa voi vahdella lennossa niin jäykkyys ja kipu pysyvät poissa. Kävellessä alaselkä ikään kuin jumii, ja sitä pitää pysähtyä pyöristämään kesken lenkin.  Kävelylenkit ovat muutenkin jääneet, kun koirani nukkui pois alkuvuodesta. Sen kanssa oli aina pakko lähteä, vaikka viimeisinä aikoina lenkit olivatkin lyhyitä. Sitten alkoivat omat ongelmat lonkkien jänteiden kiinnityskohtien tulehdusten muodossa ja alaselän kiukuttelut jatkuivat. Kävelylenkit jäivät kokonaan pois ohjelmasta, kun lääkärin neuvosta yritin olla rasittamatta tulehtuneita kiinnityskohtia.  Kun mikään ei kuitenkaan tulehduksia alkanut parantaa, meni hermo. Päätin, että olkoot kipeät, minä en ala koko elämääni kökkimään kotona, ajamaan hissillä ja varomaan lonkkiani.  Kun eivät parane, olkoon paranematta. Minä aion selvitä niiden kanssa. Hankin keväällä itselleni paremmin soveltuvan pyörän vanhan käsij...