Hypermobiilia elämää

Minulle on ilmestynyt ranneongelmia vasempaan ranteeseen. No, ainahan noita ranneongelmia on ollut, mutta lähinnä joko heikkouden tai rasitusvammojen muodossa. Nyt uutena on tullut se, että vasen ranne menee paikoiltaan.  En satavarmasti toki tiedä, mitä siellä tapahtuu, mutta oletettavasti jonkinlainen subluksaatio tai dislokaatio siellä on, sillä ranne poksahtaa tai vääntyy, kipeytyy ja siihen tulee jatkuva särky. Lisäksi sormiin nipistelee ja niihin tulee puutunut tunne. Ensimmäisen kerran (ainakaan miesmuistiin) se napsahti oikein kunnolla. Minulla oli pahvilaatikko, jossa oli villapaitoja. Ei ollenkaan painava, sillä villapaidathan nyt vievät ihan tuhottomasti tilaa painoonsa nähden. Aloin nostaa sitä kaapin ylähyllylle ja siinä oli pakko korjata otetta, ettei sormet jääneet kaapin ja laatikon väliin. Siinäpä sitten kuului kovalla äänellä poks-poks ja ranteeseen sattui oikein kunnolla. Sain kuitenkin työnnettyä laatikon kaappiin. Nämä ongelmat tuppaavat minulla tulemaan ja men...

Uusi vuoteni alkoi lämpimässä Teneriffalla, jossa olin viikon reissussa talvea paossa. Siellä oli ihanan lämmintä, 25-26 astetta lähes joka päivä. Kuten viime kesänä jo huomasin, lämpö sopii minulle. Olin melko kivuton koko viikon, vuorokauden oksennustautia lukuunottamatta. Se sai elimistöni ihan sekaisin, ja Raynaudin ansiosta olin lähinnä sininen ja paleleva. En ole pitkään aikaan ollut yhtä sininen käsistäni, mutta taudin takia en uskaltanut ottaa lääkkeitäni, joten silläkin oli varmasti vaikutusta asiaan. Majapaikassamme Los Gigantesissa on melkoiset korkeuserot ja paljon mäkiä. Se jumitti penikkani kokonaan ja ne kipeytyivät. Sain kuitenkin venyteltyä ja hierottua ne melko hyviksi. Matkan jälkeen fysioterapeuttini vielä avasi loputkin jumit. Vasemmassa jalassa oli penikat ihan jumissa ja oikeassa jalassa pohje ja nilkka. Ranteeni olivat myös melko jumissa reissun jälkeen, mutta se ei ollut suurikaan ihme, sillä reissussa joutui kantamaan vettä kaupasta ja raahaamaan matkal...

Vuosi 2018 on kulunut kovaa vauhtia. Terveysrintamalla tästä vuodesta on jäänyt käteen kuitenkin onnistumisen ja eteenpäin menon tunne. Loppuvuodesta saadun hopeiset sormituet sekä lepolastat ovat tehneet käsistäni paremmat ja vähemmän kipeät. Kesä lämpimine päivineen oli keholleni herkkua ja kipuja oli selkeästi vähemmän. Sain jopa nauttia päivistä ilman särkylääkkeitä. Olen tullut enemmän sinuiksi hypermobiliteettioireyhtymäni kanssa. Olkapää oli ison osan vuotta kipeä, mutta siihen löydettiin syy, ja ongelma pystyttiin korjaamaan. Opin, että on vaan ensisijaisesti luotettava siihen, että kropassa menee jotain sijoiltaan ja tämä paikka tulee yrittää löytää kivusta ja epätodennäköisyydestä huolimatta. Kuten fysioterapeuttini sanoo, pitää luottaa omiin tuntemuksiin, sillä lähes poikkeuksetta paikasta, jonka sanon olevan outo, löytyy joko jonkun lihaksen tai jänteen kireys tai subluksoitunut nivel. Voi kuulostaa erikoiselta näin jälkikäteen, että olkapääongelman korjaamiseen meni...

Harmaa marraskuu on ryöstänyt viimeisetkin rippeet energiastani. Raahaudun aamulla työpaikalle ja illalla takaisin kotiin. Kykenen juuri ja juuri hoitamaan pakolliset menot. Muut ajat mielelläni vain lepäilisin. Viimeksi kirjoittaessani oli selkäni ruksahtanut ja se viikonloppu menikin pitkälti selkää hoitaessani. Viikon mittaan selkä oli parempi ja päätin, ettei minun tarvitse mennä akuuttiajalle fysioterapeutilleni.  Kun sitten vihdoin tapasin fyssarini, kerroin hänelle selän ruksahtamisesta ja kuinka olin sitä hoitanut. Sanoin vielä, että uskon kaikkien nikamien loksahdelleen paikoilleen viikon aikana. Hän tutki selkäni ja alkoi työstää sen subluksoituneita nikamia. Niitä löytyikin useampi, vaikka luulin itse jo korjanneeni asian. Selkä liikkui jo aika hyvin. Yläselässä oli jumissa vakinikamani Th 7-8, lannerangassa L3-4 ja L4-5 sekä SI-nivel . Lisäksi jumissa oli lihaksia ja kalvoja koko selän ja hartioiden mitalta. Olkapää on onneksi pysynyt hyvänä ja nivelet paikoillaa...

Minulla oli vakaa aikomus kirjoitella taas referaattia jostain sopivasta luennosta ja mietin, että olen sellaisen jonnekin säästänyt kuunneltavaksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä, että energia riittää luentoon ja sen referointiin. Jospa taas seuraavalla kerralla Olen nyt kaksi viikkoa potenut kipeytynyttä olkapäätäni. Siinä lopulta kävi niin, että tajusin, ettei käsi nouse normaalisti. Se ei nouse sivulta kuin noin 90 asteeseen, kun käsi on suorana. Oli pakko mennä sen kanssa lääkäriin, kun kipu ei helpottanut eikä käsi noussut normaalisti. Lääkäri tutki puoli kroppaa ja kävi selkärangan nikamat läpi. Hän mietti ongelmaa sijoiltaan olevissa kylkiluissa, mutta laittoi myös lähetteen ultraan, jos siellä on bursiitti tai jotain revennyt. Käsi ei nouse noin 90 astetta korkeammalle. Näin hypermobiliteettisyndroomaa sairastavana on aina yhtä hauska huomata, kun lääkärit tajuavat kropassa outouksia. Nyttenkin selkärankaa painellessaan lääkäri erikseen mainitsi, että hän tod...

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...