Siirry pääsisältöön

Kun käsi ei nouse

Minulla oli vakaa aikomus kirjoitella taas referaattia jostain sopivasta luennosta ja mietin, että olen sellaisen jonnekin säästänyt kuunneltavaksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä, että energia riittää luentoon ja sen referointiin. Jospa taas seuraavalla kerralla

Olen nyt kaksi viikkoa potenut kipeytynyttä olkapäätäni. Siinä lopulta kävi niin, että tajusin, ettei käsi nouse normaalisti. Se ei nouse sivulta kuin noin 90 asteeseen, kun käsi on suorana. Oli pakko mennä sen kanssa lääkäriin, kun kipu ei helpottanut eikä käsi noussut normaalisti. Lääkäri tutki puoli kroppaa ja kävi selkärangan nikamat läpi. Hän mietti ongelmaa sijoiltaan olevissa kylkiluissa, mutta laittoi myös lähetteen ultraan, jos siellä on bursiitti tai jotain revennyt.

Käsi ei nouse noin 90 astetta korkeammalle.

Näin hypermobiliteettisyndroomaa sairastavana on aina yhtä hauska huomata, kun lääkärit tajuavat kropassa outouksia. Nyttenkin selkärankaa painellessaan lääkäri erikseen mainitsi, että hän todella huomaa selkänikamien liikkuvan. Yleensä liike pitää kuulemma oikeastaan enemmän kuvitella kuin varsinaisesti tuntea.

Nämä aina avaa omia silmiä sille, miten erilainen oma kroppa on. Ja toisaalta sille, kuinka lääkärien on varmasti todella vaikea huomata meidän hms:ien (tai eds:ien) kroppien jumeja sekä muita ongelmia, kun muiden kehot toimivat eri tavalla kuin meidän. Se, mikä muille on täysin normaalia, saattaa meille olla jumissa oleva kroppa.

Seuraavaksi näin oman fyssarini, jonka kanssa tätä tutkittiin lisää. Kylkiluut olivat paikoillaan eikä bursa ollut arka, kun sitä testattiin. Jotain kuitenkin löytyi - solisluu ja olkalisäke (acromion) olivat subluksaatiossa ja jumissa. Kun se sotku saatiin avattua sekä lihakset ja jänteet siitä ympäriltä, oli tietysti vapaampi olo. Ikävä kyllä, käsi ei edelleenkään noussut sen enempää. Fyssari sanoi, että ultrataan tämä nyt ensin ja katsotaan, ettei siellä ole jänteitä revennyt.

Perjantaina olin sitten radiologilla ultrattavana. Tämä sama olkapää on nyt ultrattu kolme kertaa vuoden sisään. Ensin siellä oli bursiitti, sitten ei löytynyt mitään kipua selittävää ja nyt kolmannella kerralla ei myöskään löytynyt kunnollista löydöstä. Ultrassa kuitenkin tuli selvitettyä, ettei lihaksissa tai jänteissä onneksi ole mitään rikki. Radiologi kiinnitti huomiota olkapään naksuntaan kierrossa ja epäili, että olkaluun yläpinta ottaa kiinni solis- ja lapaluun alapintaan ja siksi käsi ei toimi normaalisti ja siinä tulee kipua kättä nostaessa.

Ikään kuin testinä olkapään limapussiin pistettiin kortisonia. Kortisonilla testataan siis sitä, että jos siellä on joku tulehdus, se saataisiin talttumaan. Koska selittävää löydöstä ei selkeästi ole, pitää testaaminen aloittaa jostain. Ideana tässä siis on se, että jos siellä on joku tulehdus, se voi turvottaa jänteitä tms. sen verran, että ne jäävät luiden väliin puristuksiin käsiä nostettaessa.

Radiologi sanoi, että on selvitettävä, mikä kädessä on vikana. Käsihän on ollut kipeä ja vaivannut helmi-maaliskuusta lähtien. Hän vannotti, etten jätä asiaa tähän, jos kortisoni ei kokonaan paranna ongelmaa. Seuraava steppi sitten olisi magneettikuvaus, sillä sillä sitten näkee, onko siellä olan ja lavan alueella jotain omituista. Ensi perjantaina minulla on uusi soittoaika työterveyslääkärille. Siihen mennessä radiologin mukaan näkee tehoaako kortisoni vaivaan vai ei.

Odottelu siis jatkuu käden kanssa. Vielä tänään ei ainakaan käsi nouse yhtään enempää kuin ennenkään, mutta tuntuu, että kortisoni olisi vienyt kipua pois. Tai sitten se on toiveajattelua. Tänään on kuitenkin lauantai eikä käsillä tarvitse tehdä asioita samalla tavalla kuin arkena.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...