Minulla oli vakaa aikomus kirjoitella taas referaattia jostain sopivasta luennosta ja mietin, että olen sellaisen jonnekin säästänyt kuunneltavaksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä, että energia riittää luentoon ja sen referointiin. Jospa taas seuraavalla kerralla
Olen nyt kaksi viikkoa potenut kipeytynyttä olkapäätäni. Siinä lopulta kävi niin, että tajusin, ettei käsi nouse normaalisti. Se ei nouse sivulta kuin noin 90 asteeseen, kun käsi on suorana. Oli pakko mennä sen kanssa lääkäriin, kun kipu ei helpottanut eikä käsi noussut normaalisti. Lääkäri tutki puoli kroppaa ja kävi selkärangan nikamat läpi. Hän mietti ongelmaa sijoiltaan olevissa kylkiluissa, mutta laittoi myös lähetteen ultraan, jos siellä on bursiitti tai jotain revennyt.
 |
| Käsi ei nouse noin 90 astetta korkeammalle. |
Näin hypermobiliteettisyndroomaa sairastavana on aina yhtä hauska huomata, kun lääkärit tajuavat kropassa outouksia. Nyttenkin selkärankaa painellessaan lääkäri erikseen mainitsi, että hän todella huomaa selkänikamien liikkuvan. Yleensä liike pitää kuulemma oikeastaan enemmän kuvitella kuin varsinaisesti tuntea.
Nämä aina avaa omia silmiä sille, miten erilainen oma kroppa on. Ja toisaalta sille, kuinka lääkärien on varmasti todella vaikea huomata meidän hms:ien (tai eds:ien) kroppien jumeja sekä muita ongelmia, kun muiden kehot toimivat eri tavalla kuin meidän. Se, mikä muille on täysin normaalia, saattaa meille olla jumissa oleva kroppa.
Seuraavaksi näin oman fyssarini, jonka kanssa tätä tutkittiin lisää. Kylkiluut olivat paikoillaan eikä bursa ollut arka, kun sitä testattiin. Jotain kuitenkin löytyi - solisluu ja olkalisäke (acromion) olivat subluksaatiossa ja jumissa. Kun se sotku saatiin avattua sekä lihakset ja jänteet siitä ympäriltä, oli tietysti vapaampi olo. Ikävä kyllä, käsi ei edelleenkään noussut sen enempää. Fyssari sanoi, että ultrataan tämä nyt ensin ja katsotaan, ettei siellä ole jänteitä revennyt.
Perjantaina olin sitten radiologilla ultrattavana. Tämä sama olkapää on nyt ultrattu kolme kertaa vuoden sisään. Ensin siellä oli bursiitti, sitten ei löytynyt mitään kipua selittävää ja nyt kolmannella kerralla ei myöskään löytynyt kunnollista löydöstä. Ultrassa kuitenkin tuli selvitettyä, ettei lihaksissa tai jänteissä onneksi ole mitään rikki. Radiologi kiinnitti huomiota olkapään naksuntaan kierrossa ja epäili, että olkaluun yläpinta ottaa kiinni solis- ja lapaluun alapintaan ja siksi käsi ei toimi normaalisti ja siinä tulee kipua kättä nostaessa.
Ikään kuin testinä olkapään limapussiin pistettiin kortisonia. Kortisonilla testataan siis sitä, että jos siellä on joku tulehdus, se saataisiin talttumaan. Koska selittävää löydöstä ei selkeästi ole, pitää testaaminen aloittaa jostain. Ideana tässä siis on se, että jos siellä on joku tulehdus, se voi turvottaa jänteitä tms. sen verran, että ne jäävät luiden väliin puristuksiin käsiä nostettaessa.
Radiologi sanoi, että on selvitettävä, mikä kädessä on vikana. Käsihän on ollut kipeä ja vaivannut helmi-maaliskuusta lähtien. Hän vannotti, etten jätä asiaa tähän, jos kortisoni ei kokonaan paranna ongelmaa. Seuraava steppi sitten olisi magneettikuvaus, sillä sillä sitten näkee, onko siellä olan ja lavan alueella jotain omituista. Ensi perjantaina minulla on uusi soittoaika työterveyslääkärille. Siihen mennessä radiologin mukaan näkee tehoaako kortisoni vaivaan vai ei.
Odottelu siis jatkuu käden kanssa. Vielä tänään ei ainakaan käsi nouse yhtään enempää kuin ennenkään, mutta tuntuu, että kortisoni olisi vienyt kipua pois. Tai sitten se on toiveajattelua. Tänään on kuitenkin lauantai eikä käsillä tarvitse tehdä asioita samalla tavalla kuin arkena.