Nyt on reilu viikko kulunut olkaan laitetusta kortisonipistoksesta. Se vapautti kaulan alueen lihaksia, mutta ei vaikuttanut käden liikerataan. Vasen käsi ei edelleenkään noussut sivulta yli 90 asteen. Fysioterapeutin kanssa kävimme kättä vielä läpi perjantaina, ja hän tarkkaili liikeratojani.
Katseltuaan liikkeitäni, hän sanoi, että nyt tarkistetaan vielä nivelten liikkuvuus. Kävi ilmi, että olkapään AC-nivel oli vielä jumissa ja deltoideus anterior -lihas pinteessä. Kun nämä saatiin vapautettua ja liikkeeseen, pystyi fysioterapeutti nostamaan käteni normaalisti. Tämän jälkeen tarvitsin toistoja ja harjoittelua, jotta sain käskyt menemään perille lihakseen ja nostamaan itse käteni. Sain kotijumpaksi jatkaa käden nostamista sivulta, jotta käsi saadaan taas tottumaan liikkeeseen. Olkapää pitää edelleen ääntä, kun kättä nostaa ylös. Olen kuitenkin todella iloinen, että käsi saatiin liikkeelle ja kipu poistumaan.
Kivutonta elämää kestikin peräti perjantai-iltapäivästä lauantaiaamuun. Lauantaina noustessani aamukahvipöydästä, selkäni rusahti. Pystyin jo heti arvaamaan, että kyse luultavimmin on L3 ja L4 -nikamista. Ne ovat minun ongelmanikamiani alaselässä ja ovat olleet subluksaatiossa monta monituista kertaa.
Onneksi tajusin rentouttaa selän heti ja hengitellä syvään. Sitten kävin selälleni rentoutumaan ja sain laitettua piikkimaton selkäni alle. Päivä menikin selkää rentouttaessa villaisella selänlämmittimellä, lämpövoiteella, piikkimatolla jne. Selkä oli niin kivulias etten uskaltanut lähteä ulos kotoota koko päivänä. Se kramppaili ja lähetti sähköiskuja jalkoihin. Oli paras pysytellä sellaisessa paikassa, missä on seiniä ja muita tukia lähellä.
Eniten asiassa otti päähän se, että miksei tämä keho voi olla edes joskus kunnossa! Tuntuu, että ongelmien määrä on vakio; kun yksi saadaan korjattua, toinen ilmestyy. Eilen iski epätoivo. Jokainen viikonloppu ja vapaapäivä tuntuu menevän kovissa kivuissa enkä jaksa tai pysty tekemään mitään mukavaa. Tänään on jo parempi mieli ja toivoa on, että pääsen ulos kodistani edes hetkeksi kävelemään tai haukkaamaan happea.
Selkäni on parempi, vaikkakin vielä kipeä ja jäykkä. Luulen, että nikamat eivät ole menneet takaisin omille paikoilleen. Alaselän liikkuvuus on todella minimaalista ja kipu tulee vastaan sitä yrittäessä. Nikama ei voi mennä paikoilleen, jos kireät lihakset ja kalvot vetävät sitä väärään asentoon, joten rentoutuksen jatkaminen on tärkeää.
Yritän hoitaa selkääni, kuten blogikirjoituksessani Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa? kirjoitin. Siinä on Jason Parryn antamia vinkkejä sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon (dislokaatio tai subluksaatio) varalle. Tiedän itsekin, että lääkäri ei tälle oikein voi mitään tehdä. Yleensäkin lääkäreiltä saa selkäkipuun tulehduskipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Moni ei edes välttämättä usko, että selkänikamat voivat mennä tällä tavoin virheasentoon. Tätä vaan on minulle käynyt niin useasti, että tiedän jo, mistä on kyse.
Fyssari toki voi minua auttaa, mutta ei hänkään ole viikonloppuisin töissä. Tämä on minulle niin tavallinen ongelma, että kokeilen ensin kotihoitoa selän rentouttamiseksi. Tiikeribalsami haisee, mutta toimii minulla tehokkaana lämmittäjänä. Minulla on myös olkapäähän saatua Felden-kipugeeliä, jota selkään voi laittaa, mutta tietysti eri aikaan tiikeribalsamin kanssa.
Kaipa tämäkin tästä korjaantuu ajan kanssa, kuten muutkin ongelmat. Pitää vaan jaksaa sitkeästi hoitaa sitä niin se paranee nopeammin.