Olen viime aikoina päätynyt useasti keskustelemaan työelämästä ja töissä käymisestä. Monia mielenkiintoisia, surullisia, henkilökohtaisia ja hauskoja keskusteluita ihmisten kanssa. Jokaisen tilanne on tämän suhteen erilainen. Ihmisillä on erilaisia ammatteja ja eri kiinnostuksenkohteita sekä erilaisia vaivoja, sairauksia tai vammoja, joten heillä on myös erilaisia haasteita työssä käymisen suhteen.
Työ on itsellä mielessä myös, koska itse olen ollut pääasiassa etätöissä yli kaksi vuotta. Nyt on jälleen muutosta käynnissä ja työpäivät alkavat jakautua työpaikan ja kodin välille. Samaan aikaa itsellä on uusi ongelma omassa kädessä, jonka syytä ei olla löydetty tutkimuksista huolimatta.
Työ voi olla fyysisesti raskasta tai henkisesti rasittavaa. Työ voi myös antaa paljon ja se voi olla itselle merkityksellistä. Työ ei myöskään esiinny umpiossa, se on osa elämäämme ja jaamme voimavaramme kaiken tekemämme kesken.
Aina, kun minulle tulee uusia oireita tai kipuja, vaikuttaa se jaksamiseen. Asioiden selvittely ja miettiminen vie voimavaroja, samoin epätietoisuus. Vaikka uusi käsiongelmani ei omaa työtäni haittaa suuresti, on siitä haittaa jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi mukana on se pieni huoli siitä, että käsieni toimintakyky huononee, mikä on pelottavaa tulevaisuutta ajatellen. Käsieni toimintakyky on jo lähtökohtaisesti huono ja haluaisin pitää kaiken mahdollisen toimintakyvyn jäljellä niissä.
Lisäksi mukaan tulee lääkärien tapaamisia, aikataulutusta ja tietysti kaikki muu elämä ja sen tuomat tehtävät. Yhdessä nämä kaikki vievät voimavaroja. Olen itse kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että pystyn pitkälti itse päättämään, mitä teen ja milloin. Minulla ei ole suurta määrää velvotteita tai aikataulutettuja asioita, joita minun pitäisi hoitaa toisten puolesta. Mutta toki on sellaisiakin. Mahdollisuus itse tehdä päätöksiä asioiden tekemisen suhteen sekä ottaa lepohetkiä tai vapaailtoja auttaa paljon oman jaksamiseni kanssa.
Kuuntelin luennon, jossa keskusteltiin kivusta kertomisesta, mutta mielestäni asia sopii mistä tahansa vaikeudesta tai sairaudesta kertomiseen. Kun asian sanoittaa selkeästi ja kertoo esimerkiksi, minkä asian kanssa itsellä on vaikeuksia ja miten toinen voi siinä auttaa, auttaa se muita ymmärtämään haasteitasi. Tämä toimii sekä työpaikalla että ystävien tai perheen kanssa.
On myös okei pahoitella, että juuri nyt on huono päivä, on kipeä tai väsynyt ja kysyä, että voidaanko soitella tai palata asiaan vaikka huomenna. Ihmiset ymmärtävät yleensä kyllä, sillä kaikilla on huonoja päiviä välillä. Itse kysyn työkavereilta välillä näin etätyössä, että voidaanko soitella, koska käteni ovat tänään tosi kipeät ja kirjoittaminen on vähän vaikeaa. Joskus asiat on hoidettu nopeammin puhelussa.
Välillä meillä kaikilla on elämässä hankalampia vaiheita, joista selviämiseen tarvisemme keinoja. On hyödyllistä miettiä ne asiat, hetket tai toiminnot, joissa tarvitsee apua ja miten voisi asioita muuttaa, jotta pystyisi niihin paremmin.
Tietysti apuvälineet ovat myös hyödyllisiä. Työpaikalla voi kysyä ergonomisia apuvälineitä, erilaisia sanelu- tai ruudunlukuohjelmia tai muita asioita, jotka helpottavat työssä käymistä. Tällainen voi olla vaikka etätyöjärjestelyitä, työaikajärjestelyitä, tauotusmahdollisuuksia, pyörätuoliliuskoja tai säädettäviä työpöytiä. TE-toimistoista työnantaja voi myös hakea harkinnanvaraista työolosuhteiden järjestelytukea tehtäviin muutoksiin.
Työolosuhteiden järjestelytuki TE-toimiston sivuilla.
Mukavaa alkanutta kevättä ja piteneviä päiviä kaikille!