Viime vuonna julkaistu artikkeli kertoo olkapään epävakauden eli instabiliteetin hoidosta EDS-potilailla. Artikkeli on julkaistu elokuussa Journal of Shoulder and Elbow Surgeryssä. Alla on kirjoittamani lyhennelmä artikkelin sisällöstä ja tekstin lopusta löytyy linkki alkuperäiseen artikkeliin.
Nivelten epävakaus on yleistä EDS:n eri muodoissa, mutta yleisintä klassisessa ja hypermobiilissa EDS:ssä. Se on samalla myös hankalin tuki- ja liikuntaelinoireista, sillä se on sekä elämänlaatua heikentävä että vaikeasti hoidettava, eivätkä useimmat tavalliset hoitomuodot eivät auta siihen.
Vaikka nivelten epästabiiliutta tavataan lähes kaikissa nivelissä, on olkapää niistä yleisin. Tämä johtuu luultavasti olkapään rakenteesta ja siitä, että olkapään luusto ei tue olkapäätä vaan olkapään toiminta perustuu pehmytkudoksiin. Nämä taas eivät kykene estämään subluksaatioita ja dislokaatioita.
Nivelkapseli itsessään on melko väljä, jotta se sallii olkapään tarvitseman laajan liikeradan. Tämä johtaa usein olkapään subluksaatioihin ja dislokaatioihin hyvin pienessä rasituksessa EDS-potilailla. Krooniset ja toistuvat subluksaatiot voivat johtaa olkapään epäsymmetriseen kuormitukseen. EDS:ssä nivel voi kipeytyä jo ennen kuin kuvannuksissa näkyy mitään normaalista poikkeavaa. Potilailla voi esiintyä myös yläraajojen neuropaattista kipua hermojen venymisen tai puristuksen takia.
Monille potilaille myös kehittyy lapaluun liikehäiriöitä joko kompensoimaan jatkuvia subluksaatioita ja dislokaatioita tai niiden vuoksi. Potilailla on myös tahdonalaisia tai tahattomia lihassupistuksia, jotka vaikuttavat toistuvaan epästabiiliuden tunteeseen. Esimerkiksi leveän selkälihaksen krampit on yhdistettävissä toistuviin olkaluun pään ala- tai takasuuntaisiin subluksaatioihin.
Ensimmäinen hoitokeino on kuntoutus ja toiminnan muutokset. Monet hyötyvät fysioterapiasta. Kuntoutuksen tarkoituksena on saavuttaa dynaaminen stabiliteetti eli lihasten aikaansaama hallinta päivittäisessä elämässä. Liikeradan aktiivista hallintaa lisätään. On erittäin tärkeää parantaa lavan ja olan hallintaa sekä korjata taustalla olevia liikehäiriöitä. Kiertäjäkalvosimen, lavan alueen lihasten ja hartialihaksen jäntevyyden vahvistaminen on ensisijaista EDS-potilailla, jotta olkapään alueen liikehäiriöitä voidaan korjata.
Iso este onnistuneelle konservatiiviselle hoidolle on potilaan kivun huomioimattomuus ja hoitamattomuus. Monilla on käytössä kipulääkitys - joko parasetamoli tai tulehduskipulääke. Jos oireyhtymän diagnosointi venyy ja potilas ei saa tarvitsemaansa kivunhoitoa sekä lihasrelaksantteja, voi päivittäisten askareiden hoito vaikeutua ja tämä olla este fysioterapeuttiseen hoitoon osallistumiseen.
Iso osa EDS-potilaiden myofaskiaalisesta eli tuki- ja liikuntaelinten pehmytosien kivuista johtuu lihaskrampeista, jotka ovat seurausta epävakaista nivelistä. Tämän hoitoon käytetään usein faskiakäsittelyitä, hierontaa, elektroterapiaa (esim. TENS-laite) tai lämpöä. Näiden hoitojen tarkoituksena on antaa hetkellistä apua ja auttaa potilasta tekemään harjoitteita parantaakseen lihasjäntevyyttä.
Leikkaushoito on haastavaa tässä potilasryhmässä sidekudoksen poikkeavuuden vuoksi. Poikkeava sidekudos voi aiheuttaa erilaisia ongelmia leikkauksen aikana tai haavan paranemisessa riippuen EDS:n alatyypistä sekä potilaan ongelmasta ja leikkauksen tyypistä. Artikkelissa käytiin läpi erilaisia leikkauksia, joita on käytetty erityyppisten olkapää-ongelmien korjaamiseen hypermobiileilla ja EDS-potilailla. Artikkelissa mainittiin myös kirjoittajan suosittelema leikkaustekniikka.
Artikkelissa suositeltiin ensisijaisesti fysioterapeuttisia menetelmiä, joissa keskitytään liikkeeseen, kiertäjäkalvosimen lihasjänteyden parantamiseen ja lapa-olkanivelen toimintaan. Leikkaushoitoon voidaan päätyä, jos konservatiivinen hoito ei auta. Tällöin tulee kuitenkin huomioida, että EDS-potilailla leikkauksen lopputulos voi olla huonompi kuin normaaleilla monisuuntaisesta olkapään epävakaudesta kärsivillä henkilöillä. Artikkelissa suositellaan myös, että kirurgilla olisi kokemusta hypermobiileista potilaista.
Lähde:
Management of Shoulder Instability in Ehlers-Danlos Syndrome. Samuel E .Broida BS, Aidan P. Sweeney MS, Michael B. Gottschalk MD, Eric R. Wagner MD, MS. Journal of Shoulder and Elbow Surgery. Volume 1, Issue 3, 2021. Sivut 155-164. Lainattu 7.2.2022.