Siirry pääsisältöön

Olkapään epävakauden hallinta EDS:ssä

Viime vuonna julkaistu artikkeli kertoo olkapään epävakauden eli instabiliteetin hoidosta EDS-potilailla. Artikkeli on julkaistu elokuussa Journal  of Shoulder and Elbow Surgeryssä. Alla on kirjoittamani lyhennelmä artikkelin sisällöstä ja tekstin lopusta löytyy linkki alkuperäiseen artikkeliin.

Röntgenkuva olkapäästä.

Nivelten epävakaus on yleistä EDS:n eri muodoissa, mutta yleisintä klassisessa ja hypermobiilissa EDS:ssä. Se on samalla myös hankalin tuki- ja liikuntaelinoireista, sillä se on sekä elämänlaatua heikentävä että vaikeasti hoidettava, eivätkä useimmat tavalliset hoitomuodot eivät auta siihen.

Vaikka nivelten epästabiiliutta tavataan lähes kaikissa nivelissä, on olkapää niistä yleisin. Tämä johtuu luultavasti olkapään rakenteesta ja siitä, että olkapään luusto ei tue olkapäätä vaan olkapään toiminta perustuu pehmytkudoksiin. Nämä taas eivät kykene estämään subluksaatioita ja dislokaatioita.

Nivelkapseli itsessään on melko väljä, jotta se sallii olkapään tarvitseman laajan liikeradan. Tämä johtaa usein olkapään subluksaatioihin ja dislokaatioihin hyvin pienessä rasituksessa EDS-potilailla. Krooniset ja toistuvat subluksaatiot voivat johtaa olkapään epäsymmetriseen kuormitukseen. EDS:ssä nivel voi kipeytyä jo ennen kuin kuvannuksissa näkyy mitään normaalista poikkeavaa. Potilailla voi esiintyä myös yläraajojen neuropaattista kipua hermojen venymisen tai puristuksen takia.

Monille potilaille myös kehittyy lapaluun liikehäiriöitä joko kompensoimaan jatkuvia subluksaatioita ja dislokaatioita tai niiden vuoksi. Potilailla  on myös tahdonalaisia tai tahattomia lihassupistuksia, jotka vaikuttavat toistuvaan epästabiiliuden tunteeseen. Esimerkiksi leveän selkälihaksen krampit on yhdistettävissä toistuviin olkaluun pään ala- tai takasuuntaisiin subluksaatioihin.

Ensimmäinen hoitokeino on kuntoutus ja toiminnan muutokset. Monet hyötyvät fysioterapiasta. Kuntoutuksen tarkoituksena on saavuttaa dynaaminen stabiliteetti eli lihasten aikaansaama hallinta päivittäisessä elämässä. Liikeradan aktiivista hallintaa lisätään. On erittäin tärkeää parantaa lavan ja olan hallintaa sekä korjata taustalla olevia liikehäiriöitä. Kiertäjäkalvosimen, lavan alueen lihasten ja  hartialihaksen jäntevyyden vahvistaminen on ensisijaista EDS-potilailla, jotta olkapään alueen liikehäiriöitä voidaan korjata.

Iso este onnistuneelle konservatiiviselle hoidolle on potilaan kivun huomioimattomuus ja hoitamattomuus. Monilla on käytössä kipulääkitys - joko parasetamoli tai tulehduskipulääke. Jos oireyhtymän diagnosointi venyy ja potilas ei saa tarvitsemaansa kivunhoitoa sekä lihasrelaksantteja, voi päivittäisten askareiden hoito vaikeutua ja tämä olla este fysioterapeuttiseen hoitoon osallistumiseen.

Iso osa EDS-potilaiden myofaskiaalisesta eli tuki- ja liikuntaelinten pehmytosien kivuista johtuu lihaskrampeista, jotka ovat seurausta epävakaista nivelistä. Tämän hoitoon käytetään usein faskiakäsittelyitä, hierontaa, elektroterapiaa (esim. TENS-laite) tai lämpöä. Näiden hoitojen tarkoituksena on antaa hetkellistä apua ja auttaa potilasta tekemään harjoitteita parantaakseen lihasjäntevyyttä.

Leikkaushoito on haastavaa tässä potilasryhmässä sidekudoksen poikkeavuuden vuoksi. Poikkeava sidekudos voi aiheuttaa erilaisia ongelmia leikkauksen aikana tai haavan paranemisessa riippuen EDS:n alatyypistä sekä potilaan ongelmasta ja leikkauksen tyypistä. Artikkelissa käytiin läpi erilaisia leikkauksia, joita on käytetty erityyppisten olkapää-ongelmien korjaamiseen hypermobiileilla ja EDS-potilailla. Artikkelissa mainittiin myös kirjoittajan suosittelema leikkaustekniikka.

Artikkelissa suositeltiin ensisijaisesti fysioterapeuttisia menetelmiä, joissa keskitytään liikkeeseen, kiertäjäkalvosimen lihasjänteyden parantamiseen ja lapa-olkanivelen toimintaan. Leikkaushoitoon voidaan päätyä, jos konservatiivinen hoito ei auta. Tällöin tulee kuitenkin huomioida, että EDS-potilailla leikkauksen lopputulos voi olla huonompi kuin normaaleilla monisuuntaisesta olkapään epävakaudesta kärsivillä henkilöillä. Artikkelissa suositellaan myös, että kirurgilla olisi kokemusta hypermobiileista potilaista.

Lähde:

Management of Shoulder Instability in Ehlers-Danlos Syndrome.  Samuel E .Broida BS, Aidan P. Sweeney MS, Michael B. Gottschalk MD, Eric R. Wagner MD, MS. Journal  of Shoulder and Elbow Surgery. Volume 1, Issue 3, 2021. Sivut 155-164. Lainattu 7.2.2022.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...