Siirry pääsisältöön

Pohdintaa


Istuin jälleen kerran uuden lääkärin vastaanotolla kertomassa ongelmistani. Törmäsin tuttun ongelmaan - mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta. Istin ennen enmg:tä tyhjän kipupiirroksen edessä ja mietin, kertoako siihen tämänhetkisestä ongelmasta vai oikeasti piirrellä minne sattuu ja missä puutuu. Vaikka puutuneella varpaalla ei ole mitään tekoa ongelmana olevan vapisevan käden kanssa.

Tästä lähdin pohtimaan myös sitä, että miten kuvata ongelmiani. Yleensä olen aina mennyt yhden ongelman kanssa lääkärille ja siellä on pohdittu toimimatonta varvasta tai kuvattu kipeää olkapäätä. Työterveyslääkärini on ainoa, joka on edes jotenkin kärryillä siitä, mitä minulla on menossa. Tuntuu tosi raskaalta ajatukselta edes yrittää avata koko problematiikkaa.

Aikanani jaksoin pitää listaa , minä vuonna mikäkin ongelmani on alkanut, mutta se on tällä hetkellä ainakin viisi vuotta jäljessä. En ole jaksanut päivittää sitä. Ehkä pitäisi kaivaa sen naftaliinista. Sen ongelma on kuitenkin se, ettei se millään tavalla kuvaa tämänhetkisiä ongelmiani. Siellä on sekaisin pitkäaikaiset ja hetkelliset asiat. Tosin tuntuu aina, että vanhoja ongelmia hiippii esille uudestaan ja se on siihen hyvä muistilista. Jos jaksaisin sen päivittää.

Pitäisikö kirjoitaa kuvaus ongelmistani? Miten se pitäisi tehdä? Ylä- ja alaruumis erikseen ja lisäksi koko kehoa vaivaavat jutut? Käydä ruumiinosa kerrallaan vaivat ja toistaa aina samat uudelleen eri kehonosan kohdalla? Miten kertoa hetkellisistä, mutta toistuvista vaivoista? Varsinkin niistä, jotka eivät tällä hetkellä vaivaa.

Tiedostan, että jo oman muistin kannalta minun kannattaisi jotain tehdä, vaikken sitä ikinä kenellekään näyttäisikään. Aloittaminen on kuitenkin vaikeaa, samoin ajan löytäminen sille. Papereiden ja Kannan selailu sekä kaiken koostaminen yhteen vie aikansa.

Pohtiminen tosiaan alkoi, kun pitkästä aikaa tapasin lääkärin, jolle enmg:n aikana olisi pitänyt muistaa erinäisten oireiden alkupäiviä ja yrittää selittää, että vaikka joku juttu onkin erikoinen, se on ollut mulla aina eikä luultavasti tarkoita mitään. Toisaalta tämä asia on se uusi enkä minä tietysti voi tietää liittyykö se johonkin aiempaa asiaan vai ei. Vahingossa tuli muistettua käsileikkaukset, hermopinteet ja -vauriot, vapina teinistä alkaen, vaikka se nyt onkin yhdessä raajassa pahentunut. Sinällään hypermobiliteettioireyhtymä on kattoa tälle kaikelle ja ehkä selittää osan, muttei ehkä kaikkea. Raynaudkin on, mutta liittyykö se sitten mitenkään asiaan.

Samalla ymmärrän, että hypermobiliteettisyndrooma ei välttämättä lääkärille sano mitään. Tai jos vaikka sanookin, ei se kerro mitään minun oireistostani. Me olemme kaikki niin erilaisia ja jokaisella on erilaiset ongelmat.

Tällaisen listan koostamiseen liittyy myös käyttötarkoituksen miettiminen. Teenkö sen itselleni muistin tueksi, jolloin sitä ei muiden tarvitse osata ymmärtää vai teenkö sen näytettäväksi lääkärille, jolloin sen tarvitsis olla mahdollisimman tiivis ja helposti hahmotettava? Nelikenttä olisi ehkä kiva, mutta siitä voisi tulla hirveä sotku. Janoina jatkuva ja toistuva sekä ongelman vaikuttavuus elämään tai ehkä kehon osat.  Ei, ei se varmaan toimisi ainakaan silmäiltävänä kokonaiskuvana.

Tämän miettimistää pitää jatkaa. Jotenkin olisi hyvä osata nopeasti kuvata vaivat ja niiden kokonaisuus, kun asia tulee esille. Ei koko vastaanottoaikaa voi käyttää myöskään epäoleellisten ongelmien kuvailuun kun se akuuttikin pitäisi saada hoidettua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...