Arki on alkanut ja syksy tullut. Niin sanoo kroppakin. Maanantaiaamuna heräsin siihen, että pää ei käänny oikealle. Myös vasemmalle liikerata oli rajoittunut. Kotona on onneksi vanhastaan arsenaali erilaisia apuja jumeihin, joten se oli sitten lämpöä, kipugeeliä ja lihasrelaksantteja kehiin.
Onneksi maanantaille oli varattuna myös fysioterapeutin aika, joten pääsin heti käsittelyyn. Saatiin isoimmat jumit auki ja pää kääntyi jo normaalimmin. Niska ja koko ranka jatkoivat poksumista vielä kotona illalla ja jatkoin omahoitoa, jottei kroppa jumahda heti takaisin. Näinkin on joskus käynyt.
Lisäksi tälle viikolle oli varattu hieroja keskiviikolle, joten siellä varovasti jatkettiin jumien työstämistä. Hieroja löysi käsivarresta oikealta jumin, jonka avaaminen helpotti asiaa vielä lisää. Kaikesta huolimatta oikealla puolella on vieläkin lievää jumia, jonka hoitamista jatkan. Toivottavasti tästä ei tule nyt seuraavaa jatkuvaa ongelmaa.
Oletan, että viilenevillä keleillä on ollut jotain vaikutusta. Lisäksi varmaan olen ollut huonommissa asennoissa tai unohtanut ylävartalon liikuttelun. Olen viime aikoina keskittynyt alaselän hoitamiseen. Sen huonot asennot ovat viime aikoina jumittaneet rintarankaa, joten olen keskittynyt sen asentoihin.
Minun jumiva puoleni ja muutenkin huonommin toimiva puoleni on vasen. Se on ollut sitä vuosikausia niska-hartiavaivoissa. Nyt yhtäkkiä kramppeja löytyy ennemmin oikealta puolelta. Tämä tauti jaksaa kyllä muistuttaa, että ikinä et tiedä, mitä odottaa seuraavaksi. Juuri, kun yhteen asiaan saa selvyyttä, tulee kyllä toinen tilalle.