Lämpö hellii lihaksia, mutta rasittaa lonkkia

Tämä kesä lämpimine keleineen on pitänyt minut pois tietokoneelta ja blogin äärestä. Kesään on mahtunut paljon ihania reissuja ja ystävien tapaamisia. Lämpö on pitänyt lihakset tosi hyvinä, vaikka ne ovat joutuneet koetukselle reissujen aikana.

Ainoastaan nyt lomani loppupuolella on selän kanssa ollut tuttuja ongelmia ja lonkka kipuilee. Kuumien säiden takia olen välillä ollut ilman nilkkatukia lyhyillä kävelymatkoilla ja olen nukkunut kuumat yöt ilman peittoa. Molemmat ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet lonkan kipuiluun. Nilkkatukeni ovat käytössä pääasiassa lonkkieni takia. Kun nilkat pysyvät suorassa, eivät lonkat pääse niin pahasti vääntymään. Öisin peiton kulmat ovat lonkkieni alla ja estävät lonkkia aukeamasta liikaa ulospäin, kun jalat rentoutuvat. Ilman peittoa minulla ei ole ollut kunnon tukea lonkille. Oma vikahan tämä on, kun en ole ikinä etsinyt lonkille muita tukia yön ajaksi.

Hameita olen käyttänyt välillä, mutta enemmän olen liikkunut shorteissa. Shortsit tukevat lonkkia paremmin kuin hame.

Alaselkä varmasti tykkää kyttyrää nyt, kun olen ollut kotosalla hetken ja jumiudun välillä sohvalle lukemaan tai omituisiin asentoihin lattialle katselemaan urheilua. En muista nousta liikuttamaan selkääni tarpeeksi. Myös pilatesharjoitukset ovat jääneet kesällä vähiin, kun tunnit ovat tauolla. Vaikka itselleni lupasinkin niitä tehdä, on niitä tullut tehtyä luvattoman vähän. Kyllä nämä kuumat kelitkin siihen vaikuttavat, ettei jaksa samalla tavalla innostua harjoituksista - vaikka kyllä pitäisi.

Ensi viikolla alkaa arki ja normaali elämä. Onneksi myös PhysioPilates saatiin järjestymään ja jatkan vanhan ohjaajan huomissa sitäkin harrastusta. Se on todellinen helpotus minulle, sillä uuden ohjaajan kanssa pitäisi taas käydä läpi omat krempat. Lisäksi uuden paikan löytäminen, jossa todella tehdään PhysioPilatesta ja jonne pääseminen on helppoa ja mahdollista työpäivän jälkeen, ei tuntunut olevan kovin helppoa. Tavallinen pilates alkaa myös ensi viikolla. Äkkinäinen pudotus lomapäivien rennosta olemisesta tavalliseen arkeen alkaa ensi viikolla ja täytyy katsoa, miten kroppa siihen reagoi.

Manchester.

Olen tänä kesänä kuitenkin voinut hyvin ja jaksanut reissuni loistavasti. Edellisessä kirjoituksessa kertomieni Lontoon, Tallinnan ja Lappeenrannan reissujen jälkeen olen käynyt myös Pohjois-Englannissa ja Walesissa. Lisäksi minulla on ollut vieras Itävallasta pari yötä. On ollut ihanaa tavata myös näitä harvemmin näkemiäni ystäviä ja tuttavia. Kropalle nämä ovat aina stressi ja testi, sillä pitää ottaa huomioon myös muiden menot ja aikataulut sekä jaksaa laukkujen kantaminen ja muu reissaaminen istumisineen ja kävelyineen.

Lämpö on onneksi pitänyt lihasten jumimisen minimissä, ja jumien saatuessa ne laukeavat helpommin. Kädet ovat turvotelleet joko kesän ja 30 asteen helteillä ei minulla ole samalla tavalla rannetuet ja painehanskat päällä kuin normaalisti vuoden mittaan. Reissuilla niitä pidin ja myös kotosalla pidemmillä kävelylenkeillä, mutten aina jaksa pukea niitä kuumalla kelillä kauppareissuille. Huomaan kyllä selkeästi eron elämässä ilman tukia ja painehanskoja sekä niiden kanssa. Kädet jaksavat huomattavasti paremmin hanskojen ja tukien kanssa ja illalla niitä ei särje jatkuvasti.

Matkustuksen ja aikatauluhärdellien takia olen käyttänyt beetasalpaajia sydämentykytyksiin. Ne onneksi auttavat ja matkanteosta on yksi murhe poissa. Tietysti näinä päivinä Raynaud-lääkkeet toimivat huonommin. Minun on helteistä huolimatta käytettävä Raynaud-lääkkeitäni. Kesälläkin sormet ja varpaat vetävät viileiksi, mutta onneksi ne eivät ole olleet täysin siniset. Joillakin ilmeisesti oireet helpottavat kesäksi ja he voivat olla lääkkeettä lämpimillä keleillä. Valitettavasti minä en voi.

Kunhan arki tästä taas normalisoituu, palailen blogin ääreen ja ehdin taas tutkiskella lisää tieteellisiä artikkeleita asioista. Eivät nämä lämpimät kelit vielä näytä ohi olevan, ainakaan täällä Etelä-Suomessa. Vielä voin nauttia lämmöstä, vaikka sateita kyllä kesään olisi kaivannut lisää.