Minulle vinkattiin kokeilla painevaatteita, sillä monet yliliikkuvat ovat niistä hyötyneet. Ne tukevat kehoa ja auttavat lihaksen liikettä. Minulla on ollut kompressioshortsit käytössä jo pari kesää hameen alla. Tukevat kivasti kipeytyvää lonkkaa, joten päätin kokeilla myös talvikäytettäviä vaatteita. Marssin urheiluliikkeeseen ja myyjän avustuksella poimimme hyllystä kokeiltavaksi monenlaisia kompressiovaatteita minulle sopivaa kokoa. Sovituskopissa taiteilin housuja ja paitaa päälleni ja lopulta päädyin hyvältä tuntuvaan pariin. Kompressiohousut olivat minulla yhden päivän töissä farkkujen alla, ja jalat tuntuivat todella kevyiltä. Tykkäsin siitä tunteesta kovasti. Jostain syystä housut tuntuivat viileiltä farkkujen alla.
Paitaa kokeilin pari päivää sitten kotona. Pidin sitä noin puolisen tuntia, kunnes oikea käsi alkoi ikään kuin puutua. Olin lähdössä kaverin kanssa kävelylle ja päätin vaihtaa tavallisen paidan kompressiopaidan tilalle. Tämä oli hyvä idea, sillä käteni todella puutui kyynärpäästä ranteeseen, eikä puutuminen ole vieläkään kokonaan hävinnyt. Ilmeisesti herkät hermoni suuttuivat paidan pitämisestä. Housuja meinasin kyllä silti vielä kokeilla uudestaan, mutta paita jää kyllä käyttämättä, vaikka hihojen tuki tuntuikin ennen puutumista todella mukavalta.
Sinällään minua ei ihmetytä puutumiset, sillä niitähän minulla riittää. Hermovaurioita on mitattu käsistä menneisyydessä, ja tähän mennessä kaikki ovat tietääkseni korjaantuneet. Paitsi siis varpaat. Niin, ja tuo vasen kämmenselkä.
Kävin omalla fyssarillani tänään. Sain kyljen puutumisen korjattua. Kävi ilmi, että tällä kertaa syyllinen oli kolme kylkiluuta (8-10), jotka olivat jumissa omissa kiinnityskohdissaan. Olivat siis vähän vinossa siellä eivätkä liikkuneet minnekään. Epäilen niiden menneen jumiin ahtaassa sovituskopissa, kun testasin erilaisia kompressiopaitoja. Niiden vapauttaminen auttoi oikean puolen liikettä valtavasti. Samalla puutunut tunne kyljestä hävisi.
Lisäksi oikean käsivarren jumiutuneet kalvot avattiin, mikä auttoi hieman käden puutumiseen. Puutuminen ikään kuin valui vähän alemmas kädessä, ehkäpä se sieltä häviää kokonaan lähiaikoina. Kerroin myös, että jalkapöytäni tuntuu jumittavalta, vaikka nilkka kääntyykin tällä kertaa aivan hyvin. Kävi ilmi, että jalkapöytäni luiden väliset kalvot ja lihakset olivat aivan jumissa. Naurettiin yhdessä, että varpaiden välit ovat jumissa. Kun oikea jalka saatiin käytyä läpi, testasin seisomista. Jalka tuntui niin kevyeltä, että sitä ei tuntenut. Vasen tuntui tuon jälkeen aivan eripariselta, ja siitä päädyttiinkin avaamaan säärestä kalvot.
Käynnin lopuksi vielä opettelin laittamaan oman S-I-niveleni paikoilleen. Ylläolevista kuvista käy ilmi, kuinka se tehdään. Eli käännän koukkujalkaa taaksepäin niin paljon kuin pystyn ja sitten suoristan sen ja tuon takaisin koukkuun eteen. Kun testasin asian tekemistä, napsahti selässä S-I-nivel takaisin paikalleen.
On tämän kehon kanssa eläminen uuden opettelua joka päivä. Mitä omituisimmat paikat menevät jumiin tai pois paikoiltaan - jopa samanaikaisesti, kuten kylkiluitteni kanssa opin.
Kaiken flunssailun ja antibioottikuurien jälkeen meinaan kyllä ensi viikolla päästä PhysioPilatekseen ja saada vähän treenejä tehtyä ennen joulutaukoa. Huomaan, että loikoillessa menevät kaikki paikat vaan enemmän juntturaan ja sijoiltaan. Huonona uutisena talvessa on myös se, että nilkkatukeni ei mahdu talvisaappaisiin ja lonkan insertiitti alkaa olla aika pahasti ärtynyt. Pitää yrittää keksiä jotain kikkakolmosta tuohon jalkaholvin lässähtämiseen ja jalan tukemiseen myös talvikengissä.