Vaikka aluksi tuntuikin, etten saa kirjasta mitään uutta tietoa, alkoi teksti pikkuhiljaa viedä mukanaan. Kirjan parasta antia on se, kuinka kivun kanssa voi ja kannattaa elää hyvin. Kirja tarjoaa paljon erilaisia tapoja elää kivun kanssa ja vähentää kipua. Kaikki tavat eivät ehkä toimi kaikille eikä kaikki kirjassa esitetyt asiat ole oleellisia kaikille, sillä olemmehan kaikki yksilöitä.
Vaikka kirjassa käydään kaikkien tietämät asiat kuten painonpudotus ja tupakoinnin lopettaminen, kannattaa nekin luvut lukea läpi, varsinkin jos ne koskevat itseään. Kirjassa kerrotaan mielestäni hyvin näistäkin asioista ja tuodaan esille, miksi niitäkin kannattaa harkita - ja miksi ne eivät ole helppoja asioita tehdä.
Tässä muutamia poimintoja, jotka erityisesti saivat huomioni kirjaa lukiessa ja koskettivat minua itseäni. Sinä saatat löytää kirjasta aivan toisenlaisia asioita ja huomioita.
Tee joka päivä jotain, mikä tuo sinulle iloa. Niin helppo asia, mutta myös helppo unohtaa. Jokaisessa päivässä pitäisi olla jotain, mikä tuottaa sinulle hyvää mieltä. Oli se sitten kävelylenkki, hyvä kirja, mieleistäsi musiikkia, juttelu ystävän kanssa - mitä tahansa. Se ei ole vaikeaa eikä mahdotonta. Jokainen pystyy tämän tekemään päivästä huolimatta. Ajattele itseäsi hetki ja tee jotain, mikä sinusta on mukavaa ja tuottaa sinulle hyvää mieltä tai iloa. Se auttaa jaksamaan. Tiedän myös omasta kokemuksesta, että tämä on helppo unohtaa. Aamulla töihin, illalla töistä väsyneenä kotiin. Jos työpäivän aikana ei ole ollut mitään onnistumisia tai on ollut muuten rankka päivä, on vaan helppo olla tekemättä mitään tai jumiutua tekemään pakolliset asiat. Pitäisi aina muistaa etsiä myös hyviä asioita päivästä tai tehdä jotain itselle mukavaa palkintona rankasta päivästä.
Lopeta asioiden tekeminen ennen kuin kipu iskee päälle. Tämä on itselleni vaikea asia. Tehdessä mukavia asioita kipu unohtuu ja huomaan sen vasta, kun se taas on jo päällä. Pitäisi muistaa, että asioita pitää tauottaa ja tekeminen lopettaa ennen kuin kipu tulee. Tämä tietystikin koskee erityisesti niitä asioita, joissa tiedät, mitä kehosi kestää. Kehoa voi myös treenata kestämään asioita pidentämällä tekemistä pikkuhiljaa. Esimerkkinä annettiin ihan kävely. Jos tykkäät käydä kirpputorilla, museossa tai vaikka ostoskeskuksessa, istahda välillä. Istu lepäämään ennen kuin kipu iskee. Tee lyhyempi reissu ja jatka tekemistä vaikka seuraavana päivänä. Opeta kehollesi, että mukavat asiat eivät aina pääty kipuun.
En ollut ikinä ajatellut asiaa, mutta vedessä olemisessa on hyödynä myös veden aiheuttama paine iholla aktivoi hermopäätteitä ja toimii kosketuksen tavoin. Vesi siis myös itsessään voi helpottaa kipuja, ei ainoastaan vesiliikunnan tuomat hyödyt. Omalla kohdalla erityisesti Raynaud-oireiden kanssa on kylmä tai viileäkin vesi täysin pois laskuista. Lämmin vesi on kyllä mukavaa ja siinä lilluminen tuntuu elvyttävältä. Vesiliikunta ei henkilökohtaisesti ole minun juttuni, mutta jollekulle toiselle se voi olla juuri se paras hoitomuoto.
Kuten monessa muussakin kirjallisuudessa, kivun kanssa pitää liikkua. Pahinta mitä voit tehdä, on jäädä makaamaan ja pelätä kipua. Löydä itsellesi toimivat liikuntamuodot. Itse tällä hetkellä vannon pilateksen ja PhysioPilateksen nimeen. Ne auttavat minua. Samoin kävely. Ulkoilma ja luonto myös piristävät, kun joutuu viettämään paljon aikaa sisällä.
 |
| Ystävän kanssa pizzalla. |
Kirjassa korostettiin sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Ne ovat tärkeä osa kivunhallintaa. Ystävien kanssa rupattelu ja naureskelu vie ajatukset pois kivusta. Hyvässä lykyssä myös sosiaalisen median tarjoama vertaistuki voi olla voimavara. Paikka, jossa jaetaan onnistumisia ja hyviä vinkkejä. On myös mahdollista, että vertaisryhmissä negatiivisuus korostuu, mikä puolestaan saattaa jopa tahattomasti vahvistaa mielikuvaa lohduttomuudesta ja huonosta elämästä. Kirjassa myös hyvin sanottiin, että liika omien oireiden tarkkailu saattaa johtaa oireiden pahenemiseen eikä esimerkiksi kipupäiväkirjan pitämistä suositella. Sitä pitäneillä henkilöillä oli tutkimuksissa todettu kipujen lisääntyvän verrattuna verrokkiryhmään, joka ei pitänyt kipupäiväkirjaa. Ehkä se on kuin muutkin asiat, liika omaan napaan tuijottaminen sulkee ovia eikä enää pysty näkemään muita asioita, jotka tasapainottavat elämää. Negatiivisiin ajatuksiin on helppo jäädä kiinni.
Kirjan yksi vinkki kivunhallintaan oli pelaaminen. Hassua sinällään, että sitä minä teenkin - en vaan ole ajatellut sitä kivunhallinnan keinona. Esimerkiksi pasianssi, palapelit, sudokut, ristisanat, nettipelit ynnä muut keskittymistä vaativat pelit voivat viedä ajatuksia pois kivusta. Tunnistan tämän itsestänikin. Joskus huomaan tuntien hurahtaneen, kun pelailen jotain yksinkertaistakin peliä kuten dominoa tabletilla. Univaikeuksien kanssa taistelevien kannattaa tosin muistaa välttää sinistä valoa (tablettien ja kännyköiden näytöt) ennen nukkumaanmenoa. Sudokuja ja ristisanojahan voi tehdä ihan perinteisesti paperillakin ja korttia voi pelata perinteisillä pelikorteilla.
Kirjassa kerrottiin myös mielikuvaharjoittelun voimasta. Uskon kyllä, että aivoja pystyy hyvin huijaamaan ja keinot siihen ovat moninaiset. Oma usko siihen, että kipuihin voi vaikuttaa on tärkeä. Jos uskot, ettei kivuillesi voi tehdä mitään, eivät keinot sinua auta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pystyt yhtäkkiä saamaan kaikki kipusi haltuun vain päättämällä olla kivuton. Mutta pelot ja uskomukset voivat pahentaa kipujasi. Mielestäni hieno lause kirjassa oli kuinka kipu saa asiat näyttämään mustavalkoisilta. Kun kivut ovat kovat, et näe poispääsyä tai mahdollisuuksia. Et osaa hakea totutuista kaavoista poikkeavia apuja tai nähdä asioita eri näkövinkkelistä. Tässä on harjoittelun paikka varmasti itse kullekin. Oppia pois opituista kaavoista.
Rentoutusharjoituksista kerrottiin hyvin sekä niiden voimasta kivunhallinnassa. Itse olen huono rentoutumaan ja tiedän, että minun pitäisi harjoitella sitä enemmän. Tiedän, että minun pitäisi aktiivisesti etsiä itselleni soveltuvia rentoutuskeinoja, varsinkin sellaisia, joita voin käyttää esimerkiksi kesken työpäivän aina hetken ajan.
Itselle hyvä kappale oli myös kuinka selvitä työelämässä kipupotilaana. Se auttoi näkemään asioita eri tavoin ja näkemään vaihtoehtoja asioissa. Vaikka olenkin avoimesti jo keskustellut ongelmistani työkavereiden ja esimieheni kanssa sekä saanut apuvälineitä työn helpottamiseksi, teksti antoi ajattelemisen aihetta. Olen onnekas työpaikkani suhteen, sillä olen kokenut saavani apua ja ymmärrystä ongelmieni kanssa. Toivon todellakin, että myös jatkossa pystyn jatkamaan työelämässä ongelmineni. Tiedän myös itse olevani kirjassa kuvattu "oman sisäisen vaatimustason ajama ylisuorittaja", jonka omat vaatimukset ja laatustandardit ovat korkeat. Teen ja teen, kunnes tipahdan. Juuri tässä tauottamisessa ja jaksamisessa pitäisikin minun itseni petrata. Sitä ei voi kukaan muu tehdä puolestani. Armeliaisuus omaa itseään kohtaan on vaikeaa. On vaikeaa tehdä kompromisseja ja päättää, että tämä riittää. Päätän tässä ja nyt olla itselleni armeliaampi. Päätän antaa itselleni luvan lähteä töistä kotiin ja jatkaa asiaa seuraavana päivänä. Maailmaa ei tarvitse saada valmiiksi tänään. Oma jaksaminen on myös tärkeää.
 |
| Näpertelyharrastukseni on nukkekodin rakennus. |
Taide, kulttuuri ja luova tekeminen on myös minulle tärkeää. Sen merkitys tuli esille kirjassakin. Tiedä nyt kuinka luovaa tämä blogin kirjoitus on, mutta sen lisäksi teen asioita käsilläni - näprään, askartelen ja rakentelen. Valokuvaan aina välillä. Ja kirjoitan. Itseni ilmaisu tällä tavoin on minulle tärkeää. Toiselle se voi olla musiikki - sen tekeminen tai kuuntelu. Valokuvaus, maalaaminen, taidenäyttelyissä tai elokuvissa käynti, lukeminen tai käsityöt. Luova toiminta tuo hyvää oloa, se auttaa jaksamaan ja vähentää kipuja. Siksi pitäisi jaksaa kivuista huolimatta nauttia myös taiteesta ja kulttuurista.
Kirja käsitteli paljon muitakin kivunahallintaa auttavia asioita, kuten lemmikkieläimet, ravitsemus, jooga, akupunktio, tunteista puhuminen, myönteisyyden harjoittelu jne. Poimin tähän tekstiin ne, jotka upposivat minuun eniten tai joista minullakin oli eniten sanottavaa. Kirjassa kerrottiin myös lääkinnällisistä vaihtoehdoista, mutta painopiste oli ehdottomasti lääkkeettömissä hoidoissa. Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille kipujen kanssa eläville. Kirjan lopussa oli hyvät tekstit puolisolle, työkaverille, esimiehelle ja ystävälle siitä, mitä kipujen kanssa eläminen on. Vaikka et ehkä pysty antamaan tekstiä kaikille luettavaksi, voivat ne antaa sinulle kuitenkin vinkkejä, kuinka ottaa asia puheeksi muiden kanssa tai miten kertoa heille kipujen kanssa elämisestä.