Siirry pääsisältöön

Apuvälineitä toimintaterapiasta


Soittelin viime kuun lopulla omaan terveyskeskukseeni ja kysyin mahdollisuutta päästä lääkärin pakeille koskien sormitukieni uusimista, mahdollisesti metallisiin. Minulla on puolitoista vuotta sitten saadut muoviset sormituet, joita käytä päivittäin töissä ja kotona koneella sekä käsin kirjoittessani. Kovamuovi ei ole kovin kestävää, ja aloin pelätä tukien rikkoutuvan ja sitten olenkin ongelmissa käsieni kanssa.

Sain lääkärille ajan tämän viikon keskiviikolle, ja hän päätyi lähettämään minut eteenpäin toimintaterapeutille. Ei ollut ollenkaan varma, otettaisiinko minut siellä vastaan, joten jäin odottamaan tietoa. Pitkään ei tarvinnutkaan odottaa, sillä toimintaterapeutti soitti minulle töihin eilen torstaina. Sattui niin hyvin, että hänellä oli juuri minun menevä aukko aikataulussa perjantaille, joka itselläni oli jo aiemmin varattu saldovapaaksi töistä, ja pääsin tapaamiseen tänään perjantaina. Nopeaa toimintaa!

Etukäteen tapaaminen jännitti hieman, vaikka toimintaterapeutti vaikutti puhelinkeskustelumme perusteella oikein mukavalta ihmiseltä. Hän kävi kanssani läpi yleensäkin käsiongelmiani ja juttelimme myös sormituistani. Olen huolehtinut niistä kuin kalleimmasta aarteestani ja kuljetan niitä mukanani pienessä metallirasiassa.

Kävimme läpi käsieni ongelmia kivuista heikkoon puristusvoimaan ja tärinään. Testasimme erilaisia pienapuvälineitä, joista sain itselleni mukaan

  • pienet sakset
  • isot sakset
  • pinsettiottimet tarttumiseen
  • isommat ottimet tarttumiseen
  • leikkuulaudan piikeillä
  • veitsen pystykahvalla sekä
  • siivilän jonka voi laittaa kattilaan ja keittää siinä vaikka perunoita tai pastaa.

En ole vielä ehtinyt kotioloissa apuvälineitä testailla, mutta olen jo todella innoissani siivilästä. Se säästää minulta kuumaa vettä täynnä olevien kattiloiden nostelun. Samoin leikkuulaudan avulla ehkä vältyn saamasta lisää leikkuuhaavoja sormiin. Leikkuulaudasta olisi ollut myös versio, johon saa kiinnitettyä purkin, mutta minä en kyennyt käyttämään kiinnitysmekanismia, se oli liian jäykkä käsilleni. Mutta olen todella onnellinen tuosta laudasta, jossa on piikit.

Sain mukaani myös käsien jumppaohjeita. Toisessa kosketetaan peukalolla vuoronperään kaikkia muita sormia (ja tarkastetaan, että ranne pysyy suorana) ja toisessa treenataan peukalon liikerataa. Pitkäjänteisellä treenillä (muutamia toistoja kerrallaan) toivotaan, että sormiin saataisiin lisää lihasta ja sen kautta voimaa.

Nyt toivon, että myös uudet sormituet menisivät läpi metallisina, jotta niitä voisi käyttää myös muissa tilanteissa kuin päätetyöskentelyssä. Muoviset ovat aika pitkät ja tarttuvat helposti kiinni. Pelkään niiden rikkoutuvan kotitöissä ja muissa askareissa, kun ne ottavat ensimmäisinä vastaan sormienollessa koukistettuina. Nyt sormet ja varpaat ristiin ja odottelemaan lopputulemaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...