Siirry pääsisältöön

Pilateksesta apua yliliikkuvuusoireyhtymiin

Kuva pilatesrullasta

Katselin YouTubesta Jeannie Di Bonin "Strengthen your Hypermobile Core with Pilates" -luennon, jonka hän piti vuoden 2017 syyskuussa pilateksen hyödyistä hypermobiileille ihmisille. Hänellä itsellään on yliliikkuvuussairaus, jonka hallintaan hän sai pilateksesta apua, ja on nyt itse pilatesohjaaja, jonka asiakkaat ovat suurelta osin yliliikkuvuusoireyhtymistä kärsiviä ihmisiä.

Pystyn itse samaistumaan paljoon, mistä hän esityksessään puhuu. Olen samaa mieltä, että pilatesharjoitukset voivat auttaa yliliikkuvuusoireyhtymien kanssa eläviä. Kuten Jeannie Di Bon kertoo, pilatesta on montaa eri koulukuntaa ja tyyppiä, samoin pilatesohjaajilla voi olla eripituisia ja -tyyppisiä koulutuksia. Kannattaa aina jutella kouluttajan tai tunteja tarjoavan yrityksen kanssa omista haasteistaan ensin. Kannattaa myös tarkistaa, onko ohjaaja valmis tekemään töitä kanssasi ja opettelemaan asioita ja muuttamaan tarpeen vaatiessa harjoituksia sinulle sopiviksi.

Joseph Pilates sanoi, että pilates auttaa sinua kontorolloimaan omaa kehoasi eikä elämään sen armoilla. Pilateksessa opetellaan hahmottamaan kehon oikeita asentoja ja tekemään liikkeet siinä laajuudessa, missä pystyt vielä säilyttämään hyvän asennon ja kontrollin. Joskus tämä liikelaajuus voi olla kaksi senttimetriä, ainakin hypermobiileilla.

Olen myös itse oppinut, että vaikka keho vääntyy ties mihin asentoon, ei se ole pilateksen eikä kehon tarkoitus. Minun ei tarvitse saadaa lisää liikelaajuutta, vaan oppia kontrolloimaan kehoani, liikelaajuuksiani ja asentojani. Olen käynyt pilateksessa nyt kolme ja puoli vuotta. Sinä aikana ovat kehoni asennot parantuneet enkä ole enää yhtä kiero oikealle kuin ennen. Osaan myös seistä suorassa yliojentamatta polviani ja hakea kehoon mukavan, mutta oikeaoppisen asennon. Ryhdikäs asento ei ole enää pakotettu, staattinen asento, joka lösähtää kasaan muutamassa sekunnissa, vaan pystyn hakemaan sen ilman suurta vaivaa ja pitämään sen useita minuutteja esimerkiksi näin koneella istuessani. Ennen tuntui, ettei kropassani ole siihen tarvittavaa jaksamista ja ryhdikäs asento muuttui äkkiä kivuliaaksi ja pakotetuksi staattiseksi jökötykseksi, johon keho äkkiä väsyi.

Pilateksen hyvä puoli on se, että kun löydät hyvä ohjaajan ja pienen ryhmän, voi liikkeitä muuttaa jokaiselle sopiviksi ja voit pikkuhiljaa alkaa työstää omaa kehoasi. Kehonhallinnan myötä myös kivut voivat vähentyä, kun keho alkaa hakea oikeita asentoja, etkä enää roiku niveltesi varassa. Tietenkään tämä ei tule ilman työtä. Sinun on haluttava tehdä töitä asian eteen ja sinun on löydettävä itsellesi ohjaaja, joka tekee kanssasi töitä.

Koska minulla on hypermobiliteettisyndrooma (hypermobiliteettioireyhtymä), on sidekudokseni löysää eikä se pidä kehoa normaalisti kasassa. Pinnalliset lihakset alkavat tehdä sidekudoksen tukevaa työtä ja ylirasittuvat, kramppaavat ja kipeytyvät. Nivelet vääntyvät outoihin asentoihin ja subluksoituvat herkästi. Pilates ei tietenkään poista tätä ongelmaa, mutta sen avulla olen oppinut hahmottamaan kehoani ja syvät lihakset ovat pikkuhiljaa vahvistuneet. Oikeista liikeradoista ja asennoista on tullut helpompia ja olen oppinut hahmottamaan paremmin, milloin nivelet liikkuvat yli.

Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla pilatesta, suosittelen sitä. Valitse pieni ryhmä, haastattele ohjaajaa ja jos mahdollista suosittelen PhysioPilatesta. Sitä ei joka paikassa ole tarjolla, mutta tärkeintä on, että ohjaaja tekee kanssasi yhteistyötä, modifioi liikkeitä yliliikkuville sopiviksi ja korjaa asentojasi oikeiksi eikä vaadi sinulta heti liikaa.

Lähteet:
Strengthen your Hypermobile Core with Pilates. Jeannie Di Bon.  2017 EDS Global Learning Conference (Las Vegas).

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...