Moni hypermobiliteettisyndroomaan tai EDS:ään sairastunut puhuu väsymyksestä, fatiikista tai jopa CFS:stä eli kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Myös minä olen huomannut väsymyksen ja väsymisen. Minulla ei ole CFS:ää tai muutenkaan mitään diagnoosia erikseen väsymykseen liittyen. Väsyn vaan helposti kaikesta ylimääräisestä.
Saatan olla ihan pirteä ja jaksaa asioita päivän ajan, ja yhtäkkiä en enää jaksakaan. Olen esimerkiksi ihan ok töistä lähtiessäni, ja suunnittelen meneväni ruokakaupan kautta kotiin. Menen seisomaan asemalle. Juna onkin myöhässä, alan miettiä menenkö vaihtoehtoista reittiä kotiin vai jäänkö sittenkin odottamaan junaa. Sitten iskeekin kamala väsymys, kun joku pieni asia muuttaa suunnitellun toiminnan. Kauppareissu saa jäädä, ja menen suoraan kotiin. Päivän lusikat on käytetty. Ei ole enää energiaa jäljellä. Illaksi suunnittelemani blogin päivitys saa jäädä, en kykene enää ajattelemaan mitään.
Toinen hyvä esimerkki on se, että tulen kotiin ja lähden kauppaan. Mukanani on ostoslista, johon on kasattu pari asiaa. Ajattelen, että kaupassa sitten katson, mitä haluan syödä ja mitä ostaa ruoaksi. Kaupassa en enää jaksakaan. Kerään mekaanisesti listan asiat koriin tai kärryyn ja painelen kassalle. Tulen kotiin ja huomaan kauppakassissani olevan kahvipaketin ja fairya.
Toisina päivinä jaksan asioita vallan mainiosti. Onneksi myös yleensä jaksan yhden asian päivässä. Työpäivä menee suht ok, samoin yksi tapaaminen viikonloppuna, iso ostosreissu tai kodin siivoaminen.
Huomaan, että edelleen puolitoista viikkoa Italian reissun jälkeen olen ihan kuollut. En vaan ole saanut energiaani vielä takaisin, ja palautuminen jatkuu. Ilmeisesti yksi lepopäivä reissun jälkeen ei riittänyt. Tai no, pyykkäyspäivä ja asioiden hoitamispäivä. En vaan malta levätä tarpeeksi.
Lisäksi kroppani löystyy. Kylkiluuni ei tahdo pysyä paikallaan. Se tuntuu tipahtelevan pois entistä herkemmin, tosin menee myös takaisin helposti. Sopiva asento ja pieni työntö sormilla, ja kylkiluu napsahtaa paikalleen. Ikävää tässä on se, että kyljen lihakset jumittavat ja kramppaavat, ja lihaskalvojen jumit puuduttavat kyljen.
Myös sormeni löystyvät. Pikkusormi meni tässä yksi päivä vinoon. Yritin kovasti kokeilla, että onko se oikealla paikallaan vai ei, kun se kipeytyi yhtäkkiä. En saanut siihen oikein tuntumaa, mutta sitä ei pystynyt taivuttamaan, joten epäilin, ettei nivel ole ihan kohdallaan. Venytin ja hieroin pikkuniveltä, ja yhtäkkiä se taas taipui normaalisti. Sen jälkeen sitä särki kyllä koko illan, mutta sitten sormi taas asettui.
En tiedä onko väsymisellä jotain tekemistä myös nivelten löysyyden kanssa, mutta ehkä sitä on varomattomampi, kun on väsynyt. En jaksa niin keskittyä asentoihin ja oikeisiin liikeratoihin.
Ikävintä tässä on se, että voin koko kesän todella hyvin. Lääkkeen vaihdon jälkeen jaksoin paljon enemmän ja olin energisempi. Ehkä tein liikaa ja nyt se kostautuu.