Siirry pääsisältöön

Rentoutumisvinkki

Rentoutumismenetelmiä on monia, kullekin omanlaisiaan. Yksi tykkää kävellä luonnossa, toinen harjoittaa mindfullnessia, kolmas värittää värityskirjoja, neljäs kuuntelee musiikkia. Olen huomannut, että itse rentoudun parhaiten tekemällä. Silloin aivot päästävät irti ja keskittyvät kyseiseen tehtävään. Unohdan muut asiat.

Tekemisellä tarkoitan käsillä tekemistä. Huomaan aina päätyväni erilaisiin harrastuksiin, jotka ovat samansuuntaisia. Olen kokeillut öljyvärimaalausta, helmitöitä, korttien tekoa, leikekirjojen tekoa ja niin edelleen. Kyllästyn asioihin ja vaihdan tekemistapaa, mutta aina palaan askartelun ja käsillä tekemisen pariin. Olen viimeaikoina oppinut, että se on rentoutusmenetelmäni.

On mukava miettiä vain värejä ja materiaaleja. Miettiä, mitkä asiat käyvät yhteen ja näyttävät kivalta. On myös rentouttavaa ajatella, kuinka jonkun asian pystyy tekemään tai mitä pystyn saamaan aikaan materiaaleista, joita minulla on. Voi keskittyä siihen ja olla miettimättä arkisia asioita tai ongelmia.

Ehkä annan siinä aivoilleni muuta ajateltavaa ja annan niille mahdollisuuden rentoutua. Huomaan myös, että joskus kun keskityn ihan muuhun, auttaakin se jonkin ongelman ratkaisemisessa. Kun lopetan ajattelemasta ongelmaa hetkeksi, aivoni tarjoavat jotain uutta ratkaisua lepohetken jälkeen.

En ole koskaan ollut hyvä rentoutumaan perinteisten rentoutumisharjoitusten avulla. Yleensä aivoni alkavat miettiä muita asioita enkä jaksa keskittyä harjoitukseen kunnolla. Olen tehnyt myös onnistuneita rentoutusharjoituksia, mutta yleensä se on vaatinut sen, että harjoituksen vetää toinen ihminen enkä kuuntele sitä nauhoitettuna. Lisäksi siihen on pitänyt olla aikaa eli kun olen mennyt sitä varten muualle esimerkiksi tunnin ajaksi, keskityn siihen paremmin kuin jos pistän cd:n kotona päälle ja ajattelen, että nyt rentoudun.

Tietysti fyysinen rentoutuminen on tärkeää myös, ja tähän minulle on apuna luotettu piikkimattoni. Sen päällä on hyvä makoilla ja katsella vaikka televisiota. Se aukoo lihasjumejani ja auttaa kroppaani rentoutumaan fyysisesti. Askartelu yleensä ei auta fyysisten jumien rentouttamiseen, sillä en suinkaan aina puuhastele kropalleni parhaassa mahdollisessa asennossa. Saatan jumittaa outoon mykkyrään väkertämään jotain yksityiskohtaa tai pyörittelemään vaihtoehtoja. Yritän muistaa vaihtaa asentoa ja venytellä myös puuhastelun lomassa.

Lihasjumeihin auttaa minulle parhaiten oikeat asennot ja harjoitteet sekä oikeanlaiset venytykset ja ihan jumien hieronta. Ne eivät kuitenkaan ole rentoutumista. Piikkimatolla makailu rentouttaa lihaksiani ja avaa jumejani. Joskus pistän äänikirjan soimaan, ja kuuntelen tarinaa samalla kuin makaan piikkimatolla rentoutumassa. Aika kuluu huomaamatta ja sekä mieli että keho rentoutuvat.

Kuten sanoin, olen oikeastaan vasta viime aikoina tajunnut, että tuo käsillä tekeminen on rentoutumistapani. Olen hakenut tapaa rentoutua ja kokeillut eri asioita, mutta mikään ei tunnut toimivan kunnolla. Kun taas hetken tauon jälkeen aloin askarrella ja puuhastella käsilläni, huomasin, että tässä se on, rentoutumistapani. Tämä on se, mistä minun pitää pitää kiinni. Ei ole väliä teenkö kortteja, nukkekodin kalusteita vai opettelenko virkkaamaan. Minun pitää tehdä asioita käsilläni.

Olin pitänyt taukoa käsillä tekemisestä, sillä käteni ovat olleet väsyneet ja kipeät viime vuosina. Oikeastaan vasta tänä kesänä, kun kipulääkkeeni vaihdettin ja käteni ovat niiden ansiosta paremmassa kunnossa, pystyn taas tekemään enemmän käsilläni. Käsien ollessa huonompana, ei askartelu tai käsillä puuhasteleminen kiinnostanut. Nyt, kun taas pystyn siihen, huomaan sen olevan rentoutusmenetelmäni. Vaikka käteni vapisevat ja ovat välillä kipeät tai voimattomat, on silti hauskaa luoda niillä asioita.

Tietenkään tämä ei ole kaikkien juttu. Jos kuitenkin mietit itsellesi sopivaa rentoutumistapaa, annan siihen vinkin. Mieti, onko sinulla jotain asiaa, jonka pariin aina palaat. Mieti, onko harrastuksillasi joku yhteinen nimittäjä? Jos löydät sellaisen, ota siitä kiinni. Keksi asia, mitä voit tehdä tuon yhteisen nimittäjän ympäriltä. Etsi se muoto, mikä soveltuu nykyiseen elämäntilanteeseesi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...