Tekemisellä tarkoitan käsillä tekemistä. Huomaan aina päätyväni erilaisiin harrastuksiin, jotka ovat samansuuntaisia. Olen kokeillut öljyvärimaalausta, helmitöitä, korttien tekoa, leikekirjojen tekoa ja niin edelleen. Kyllästyn asioihin ja vaihdan tekemistapaa, mutta aina palaan askartelun ja käsillä tekemisen pariin. Olen viimeaikoina oppinut, että se on rentoutusmenetelmäni.
On mukava miettiä vain värejä ja materiaaleja. Miettiä, mitkä asiat käyvät yhteen ja näyttävät kivalta. On myös rentouttavaa ajatella, kuinka jonkun asian pystyy tekemään tai mitä pystyn saamaan aikaan materiaaleista, joita minulla on. Voi keskittyä siihen ja olla miettimättä arkisia asioita tai ongelmia.
Ehkä annan siinä aivoilleni muuta ajateltavaa ja annan niille mahdollisuuden rentoutua. Huomaan myös, että joskus kun keskityn ihan muuhun, auttaakin se jonkin ongelman ratkaisemisessa. Kun lopetan ajattelemasta ongelmaa hetkeksi, aivoni tarjoavat jotain uutta ratkaisua lepohetken jälkeen.
En ole koskaan ollut hyvä rentoutumaan perinteisten rentoutumisharjoitusten avulla. Yleensä aivoni alkavat miettiä muita asioita enkä jaksa keskittyä harjoitukseen kunnolla. Olen tehnyt myös onnistuneita rentoutusharjoituksia, mutta yleensä se on vaatinut sen, että harjoituksen vetää toinen ihminen enkä kuuntele sitä nauhoitettuna. Lisäksi siihen on pitänyt olla aikaa eli kun olen mennyt sitä varten muualle esimerkiksi tunnin ajaksi, keskityn siihen paremmin kuin jos pistän cd:n kotona päälle ja ajattelen, että nyt rentoudun.
Tietysti fyysinen rentoutuminen on tärkeää myös, ja tähän minulle on apuna luotettu piikkimattoni. Sen päällä on hyvä makoilla ja katsella vaikka televisiota. Se aukoo lihasjumejani ja auttaa kroppaani rentoutumaan fyysisesti. Askartelu yleensä ei auta fyysisten jumien rentouttamiseen, sillä en suinkaan aina puuhastele kropalleni parhaassa mahdollisessa asennossa. Saatan jumittaa outoon mykkyrään väkertämään jotain yksityiskohtaa tai pyörittelemään vaihtoehtoja. Yritän muistaa vaihtaa asentoa ja venytellä myös puuhastelun lomassa.Lihasjumeihin auttaa minulle parhaiten oikeat asennot ja harjoitteet sekä oikeanlaiset venytykset ja ihan jumien hieronta. Ne eivät kuitenkaan ole rentoutumista. Piikkimatolla makailu rentouttaa lihaksiani ja avaa jumejani. Joskus pistän äänikirjan soimaan, ja kuuntelen tarinaa samalla kuin makaan piikkimatolla rentoutumassa. Aika kuluu huomaamatta ja sekä mieli että keho rentoutuvat.
Kuten sanoin, olen oikeastaan vasta viime aikoina tajunnut, että tuo käsillä tekeminen on rentoutumistapani. Olen hakenut tapaa rentoutua ja kokeillut eri asioita, mutta mikään ei tunnut toimivan kunnolla. Kun taas hetken tauon jälkeen aloin askarrella ja puuhastella käsilläni, huomasin, että tässä se on, rentoutumistapani. Tämä on se, mistä minun pitää pitää kiinni. Ei ole väliä teenkö kortteja, nukkekodin kalusteita vai opettelenko virkkaamaan. Minun pitää tehdä asioita käsilläni.
Tietenkään tämä ei ole kaikkien juttu. Jos kuitenkin mietit itsellesi sopivaa rentoutumistapaa, annan siihen vinkin. Mieti, onko sinulla jotain asiaa, jonka pariin aina palaat. Mieti, onko harrastuksillasi joku yhteinen nimittäjä? Jos löydät sellaisen, ota siitä kiinni. Keksi asia, mitä voit tehdä tuon yhteisen nimittäjän ympäriltä. Etsi se muoto, mikä soveltuu nykyiseen elämäntilanteeseesi.