Reissussa rähjääntyy
Italiassa oli ihanan lämmintä, jopa kuumaa. Lämpötilat pyörivät 26-28 asteessa, aamuisin oli toki viileämpää. Kipuni pysyivät paremmin pois lämpimässä. Ja vaikka lämpöä oli paljon, oli se erilaista kuin Suomen kostea kuuma.
Tietenkin lomalla tuli käveltyä paljon enemmän kuin normaalisti. Lämpimän ilman takia en viitsinyt pitää nilkkatukeani, ja jalkapohjani kipeytyivät hyvistä kengistä huolimatta. Lisäksi onnistuin astumaan nilkkani linttaan useita kertoja ja kerran jopa kaatumaan sen takia. Kaatumisen jälkeen nilkka oli kipeä seuraavaan aamuun, mutta se ei onneksi turvonnut eikä muutenkaan siihen tullut mitään isompaa ongelmaa. Jotain hyötyä todella löysistä nivelsiteistä. Vaikka käytän nilkkatukeani oikeastaan jalkaholvini tukemiseen, tuntuu siitä olevan apua myös löysän nilkan kanssa.
Vaikka yritin kantaa mahdollisimman vähän tavaraa mukanani päivisin, silti kolmantena päivänä yläselkäni ja huonompi oikea puoleni alkoi ilmoitella itsestään. Kylki puutui ja kramppaili ja oikean lonkan insertiitti alkoi vaivata. Matkalla kuitenkin ohjelma on onneksi ihan omasta itsestäni kiinni ja pystyin välillä istua lepuuttamaan jalkojani. Matkustelimme myös junalla ja laivalla, joten niissä istumistakin tuli ihan tarpeeksi.Hankalinta oli ajoittaa lääkkeiden otto, sillä en joko muistanut ottaa niitä mukaani tai en muistanut ajoittaa niitä järkevästi syömisen kanssa. Sain kuitenkin pidettyä kipuni aisoissa. Olin mielestäni kuitenkin melko hyvässä kunnossa ennen reissulle lähtöä, joten matka meni todella hyvin.
Ennen matkaa kävin fyssarini luona, ja hän avasi oikean nilkkani jumeja. Jostain kumman syystä sinne tulee outoja lihasjumeja, jotka jumittavat nilkkani niin, etten saa sitä kunnolla koukkuun. Ikävä kyllä ne tulivat reissussa takaisin, onneksi pääsen taas kohta käymään fyssarilla. Suomeen tultuani särkee käsiä ja jalkoja aika paljon. Tietysti osa on varmasti reissun rasitusta sekä jumeja ja osa on paluuta kylmempään ilmastoon.
En kuitenkaan vaihtaisi reissua mihinkään. Oli ihanaa nähdä uusia paikkoja, syödä hyvää italialaista ruokaa ja nauttia lomailusta. Minun vatsalleni ja kropalleni sopivat hiilihydraatit. Niitä tulikin syötyä paljon, ja aika paljon kasvisvoittoista ruokaa muutenkin. Vähän kalaa ja katkarapuja ja kerran lihaa. Yritän opetella kuuntelemaan omaa kehoani myös ruoan suhteen.
En pidä korkeista paikoista, mutta silti tuli kiivettyä muutamaan melko korkeaan paikkaan. Olen aina pelännyt korkeita paikkoja, mutta mitä huonommaksi tasapainoni käy, sitä enemmän ne minua hirvittävät. Korkeilla paikoilla jopa ylöspäin katsominen tai valokuvaaminen saattavat horjuttaa tasapainoani, joten olen todella varovainen. Lihakseni jännittyvät ihan pökkelöiksi korkeilla paikoilla ja toimivat vielä tavallistakin huonommin. Onneksi ystäväni on ymmärtäväinen ja hän käy yksin ne paikat, jotka hirvittävät minua liikaa.Takaisin tullessa lento oli ihan täysi emmekä päässeet ystäväni kanssa vierekkäisille penkeille, vaikka teimme check in:in edellisenä iltana. Se ei haitannut, sillä ostin reissusta matkalukemiseksi Harry Potter and the Cursed Child -kirjan. Sen luki sopivasti juuri kolmessa tunnissa. Sain kirjan loppuun juuri, kun kone alkoi laskeutua Helsinki-Vantaalle.
