Erilaisia kipuja eri päivinä
Olen tämän viikon lomalla. Töissä on ollut kiireitä ennen lomaa, ja olen ollut todella poikki. En jaksanut edes miettiä mitään tekemistä lomapäiviksi. Sain onneksi pari viestiä aikaiseksi ystäville ja sovin muutamia tapaamisia. Lomasta huolimatta kivut eivät ole pysyneet pois. Tällä viikolla tuntuu, että jokainen päivä on erilainen kipujen kannalta, kroppani kipuilee eri tavalla ja eri syistä.
Joskus minulla on olo kuin Sea Lifessa haita katsellessa. Minä olen jossain kuplan sisällä kipujeni kanssa katsomassa elämää kuplani ulkopuolella. En osaa selittää itseäni niille, jotka elävät siellä kuplani ulkopuolella. Näen heidän elävän ihan erilaista elämää enkä pääse sinne. Eivätkä he pääse tänne. Onneksi.
Tiistaina lonkkaa ja alaselkää särki kovasti. Olisinko jotenkin tehnyt liikaa maanantain pilatestunnilla? Tai väärällä tavalla. Yritin kyllä olla varovainen ja tehdä liikkeet hallitusti. Sitä on vaikea tietää, kun tehdessä ei tunnu kipuja, vasta sitten jälkeenpäin. Enkä halua tehdä itsestäni numeroa tunnilla, vaan yritän tehdä tarpeeksi, jotten herätä huomiota. Lonkan insertiitti on kyllä ollut pahana jo hetken aikaa eli sen ärsyttäminen ei varmastikaan vaadi suurtakaan ponnistusta.
Keskiviikkona oli hyvä päivä ja kivut ihan suht normaalilla tasolla. Innostuin aurinkoisesta päivästä ja puuhailin kaikenlaista. Tein lihapullia sekä leivoin chocolate chip cookieseja ja kakun. Selästä oli nikama kyllä subluksaatiossa ja aiheutti yläselkään painetta, kun muut nikamat eivät päässeet liikkumaan normaalisti. Koko päivän pyörin vähän väliä pilatesrullan kanssa lattialla, mutta nikama vaan ei mennyt paikalleen. Lopulta illan pilatestunnilla se työntyi sisäänpäin, ja ylempien nikamien paine katosi. Illalla oli oikein mukava olo.
Torstaiaamu valkeni kipujen kera. Kivut herättivät ja oli pakko nousta sängystä ja saada kehoa eri asentoihin. Maksoin edellisen päivän leipomisesta rankasti. Päivä meni ihan harakoille. Sain raahauduttua lähikirjastoon, mutta siellä en meinannut jaksaa nostaa kirjoja hyllystä tai laittaa niitä takaisin. Täysin kaikki voimat poissa. Joka paikkaa särki, ja käsissä ja jaloissa oli voimaton olo, jota kutsun nimellä "löysä". Sanon, että käteni ja jalkani tuntuvat löysiltä, ne ovat kuin keitettyä spaghettia. En pystynyt pitämään kiinni kirjoista. Kaksin käsi piti työntää kirja takaisin paikalleen hyllyyn. Päivä meni sitten makoillessa ja kirjoja lukiessa. Kun kädet ovat täysin voimattomat, normaalitkin askareet tuottavat paljon kipua. En saa edes aloitettua asioita, mitä ei ole pakko tehdä, koska käsissäni ei ole voimia.
Tänään perjantaina pitäisi tavata ystäviä. Olen edelleen todella voimaton, mutta en yhtä kipeä sormistani. Tänään varpaiden kihti on syystä tai toisesta ärtynyt. En mielestäni eilen kylläkään syönyt paljon puriineja. Ainoa erilainen, mitä keksin syöneeni on viinirypäleet. Niitä tuli popsittua jonkin verran. Ai niin, no söinhän mä chocolate chip cookien myös. En kylläkään tajua, miten ne voisivat tehdä kihtikipuja. Tämän päivän kipu on siis järjetön polte isovarpaan tyvinivelessä, kun jalalla astuu. Hienoa. Lisäksi selässä on polttava kohta, taitaa taas nikama subluksaatiossa tuolla yläselässä.
Lonkan insertiitti kipuilee, kuten joka päivä. Samoin alaselkä. Särkylääkkeet lähinnä vaimentavat kipuja, mutteivät vie niitä pois. Kuinka paljon kivuilla on tekemistä huonon nukkumiseni kanssa, ja kuinka paljon stressillä. Burana Slow ei riitä aamuun asti vaimentamaan kipuja ja herään joka aamu kipujen kera.
Tätä kirjoittaessa alan miettiä, että ilmankos näitä asioita on vaikea selittää kenellekään! Joka päivä on erilainen vaiva ja erilainen kipu. Kuulostaa varmasti aivan päättömältä muille. Kenen keho toimii tällä tavoin? Minun. Ikävä kyllä. Yritän unohtaa kipuni ja tehdä mukavia asioita, mutta niistä tulee juuri tuo haitankki-olo. Olen kuitenkin kipujeni vanki. Yritän päästä mukaan normaaliin elämään ja olla ajattelematta kipujani. Silti ne kulkevat aina mukanani enkä pääse niistä irti, vaikka hetkeksi ne unohtuvatkin. Hyvässä seurassa voin hetken olla kuplan toisella puolella tavallisessa elämässä ennen kuin lusikat taas loppuvat ja palaan kuplani sisälle.
