Ei päivää ilman ongelmia pitää paikkansa, kun elät hypermobiliteettioireyhtymän kanssa. Olen paremman osan tätä vuotta taistellut olkavarren ja olkapään kipujen kanssa. Ne jatkuvat edelleen, mutta onneksi lievempinä. Uutena - ainakin hetkeen uutena - ongelmana on vasen polvi.
Minulla monesti löysät polvet subluksaavat, mutta menevät itsestään paikalleen, kun jalkaa ravistelee, potkii ja hieroo. Tämä tunne ei ollut ihan samanlainen, mutta pistin sen kuitenkin mun löysien polvien ja subluksaatioiden piikkiin. Sunnuntaina polvi oli hyvä, ja ehdin jo unohtaa sen ongelmat, kunnes maanantaina töissä aivan yhtäkkiä polveen iski kipu. Sillä oli hankala kävellä ja "puukoniskuja" kesti noin tunnin ajan.
Kävin torstaina fyssarilla, ja hän tutki polveni kunnolla. Hän sanoi, että polven takaosassa on patti turvonnutta kudosta ja sen luona tuntuu kova palanen. Kun hän polvea työsti, palanen katosi hänen sormiensa alta polven sisälle. Hän arveli, että siellä on joku irronnut ruston pala, joka jää sopivaan kohtaan ja aiheuttaa ongelmia.
Kerroin minulta löydetyn kondromalasiaa vuonna 2012, ja että polvessa on samalla todettu olevan rustosta irronnut pala. En kyllä ole 100% varma onko kyse samasta vai eri polvesta, koska sen ajan lausunoissa teksteissä vaihtelee vasen ja oikea polvi. Ilmeisimmin joku palanen nyt kuitenkin vaeltaa polvessa ja aiheuttaa välillä ongelmia. Kerroin myös, että kyseiseen polveen ilmestyy mustelmia ilman syytä. Tämäkin on luultavammin rustopalasen aikaansaannosta. Silloin aikanaan ongelmia ei aiheuttanut ruston palanen vaan irronneen palan jälkeensä jättämä rosoinen reuna, joka hankasi ja aiheutti turvotusta.
Minusta on aina mukava löytää syy ongelmille. Kun tiedän, että se on vain vaeltava rustopalaseni, ei kivusta tarvitse välittää sen enempää. Kyseessä ei siis ole mikään uusi ongelma, joka vaatisi tutkimista tai hoitoa. Tietysti, jos polvi ärtyy toden teolla tai palanen lukkiutuu nivelen väliin ja aiheuttaa ongelmia, pitää sen kanssa mennä lääkäriin. Tällä hetkellä se, että polvi välillä kipeytyy tai tuikkii, ei mielestäni vaadi suurempaa hoitoa.
Ehkä tämä on taas sitä minun suhtautumistani kipuun. Olen jo aiemminkin joskus kirjoittanut siitä, etät minulle kipu on juuri siinä hetkessä olevaa kipua. Jos kipu tulee ja menee, en sano, että polveni on kipeä. Sanon esimerkiksi tällä hetkellä, että en luota polveeni portaita kävellessä. Tämä siksi, että polveni saattaa tuikkia erityisesti, kun rasitus kohdistuu vain toiseen jalkaan, kuten portaita kävellessä. Sen takia mielelläni kävelen kaiteen vieressä pitäen siitä kiinni.
Samoin, kun polvessani on nyt viikon ajan välillä ollut puukoniskumaisia kipuja, ei polveni ole kipeä. Se on aina välillä kipeä. Se ei estä minua tekemästä asioita eikä minun tarvitse käydä lääkärillä sen takia. Jos se olisi koko ajan kipeä tai kävely olisi koko ajan vaikeaa, kävisin sitä näyttämässä.
Voit lukea lisää suhtaumisestani kipuun vanhasta blogikirjoituksestani Ajatuksia kivusta ja sen kokemisesta >
Keskustelin fyssarini kanssa myös olkapääni ongelmista ja sanoin, että kaulani vasen puoli tuntuu myös kireältä, ja se ikään kuin heijastuu tai kiristää olkapäähän asti. Tutkimuksen ja jumien avauksen jälkeen hän kertoi, että kaulani lihakseni olivat ikään kuin kiertyneet kiinni toisiinsa ja tämä luonnollisesti jumitti koko kaulan ja hartian. Olkapääni oli heti helpompi avauksen jälkeen. Fyssari sanoi minulle, että älä kysy, miten nämä voi juuttua näin. Hypermobiilin kropan erikoisuuksia vissiin, että kaulassakin kaikki pääsee liikkumaan mitä oudoimpiin asentoihin.
Ja onhan se pää aika raskas kapistus, Olen huomannut, että kaulani rasittuu herkästi ja sitä alkaa särkeä tai ahdistaa. Fysioterapeuttini myös sanoi, että pidän päätäni kallellaan oikealle. Se voi olla jumin syy tai seuraus. Nyt yritän kiinnittää huomiota pääni asentoon ja pitää sen suorana. Jotta ainakin tämä voidaan laskea pois ongelmien aiheuttajana ja jopa ehkäistä ongelmat.
Ikävä kyllä, kaulani tuntuu jumivan aika herkästi takaisin. Pään pitäminen suorana ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Jos en aktiivisesti muista pitää päätä suorana, se kallistuu helposti aavistuksen oikealle. En edelleenkään tiedä, että vetääkö sitä oikealle tapa pitää päätä siinä asennossa vai joku kehon jumi tai vastaava.
Oikeiden asentojen muistaminen on todella vaikeaa, sillä keho hakeutuu niin helposti asentoihin, missä lihaksiin kohdistuu vähiten rasitusta. Varsinkin, jos olen väsynyt tai joku kohta kehostani on rasittnut, on oikean asennon pitäminen työn ja tuskan takana. Saatan töissä suoristaa itseäni kymmenen sekunnin välein, kun oikea asento vaan ei pysy eikä kroppa jaksa sitä pitää. Tätä on vaikea selittää ihmiselle, joka pystyy seisomaan tai istumaan suorana ja hyvässä asennossa minuutteja tai jopa kymmeniä minuutteja kerrallaan. Rasituskestävyyteni vaihtelee päivästä ja vireystilasta toiseen.
Polvi kenkkuilee
Viime lauantaina polveeni tuli välillä astuessa kipu, kuin olisi puukolla siihen isketty. Terävä, kivulias tuikkaus, joka meni ohi. Polveen jäi kuitenkin sellainen tunne, ettei kaikki ole ihan ok eikä siihen oikein uskaltanut luottaa, sillä se tuntui kuin se pettäisi. Illalla kotiin tullessani jäin tienristeykseen juttelemaan ja siinä keskustellessani otin askeleen taakspäin pieneen ylämäkeen. Polveen iski hetkeksi järkyttävän kova kipu. Sen jälkeen polvi tuntui taas tukevalta.
Kävin torstaina fyssarilla, ja hän tutki polveni kunnolla. Hän sanoi, että polven takaosassa on patti turvonnutta kudosta ja sen luona tuntuu kova palanen. Kun hän polvea työsti, palanen katosi hänen sormiensa alta polven sisälle. Hän arveli, että siellä on joku irronnut ruston pala, joka jää sopivaan kohtaan ja aiheuttaa ongelmia.
Kerroin minulta löydetyn kondromalasiaa vuonna 2012, ja että polvessa on samalla todettu olevan rustosta irronnut pala. En kyllä ole 100% varma onko kyse samasta vai eri polvesta, koska sen ajan lausunoissa teksteissä vaihtelee vasen ja oikea polvi. Ilmeisimmin joku palanen nyt kuitenkin vaeltaa polvessa ja aiheuttaa välillä ongelmia. Kerroin myös, että kyseiseen polveen ilmestyy mustelmia ilman syytä. Tämäkin on luultavammin rustopalasen aikaansaannosta. Silloin aikanaan ongelmia ei aiheuttanut ruston palanen vaan irronneen palan jälkeensä jättämä rosoinen reuna, joka hankasi ja aiheutti turvotusta.
Minusta on aina mukava löytää syy ongelmille. Kun tiedän, että se on vain vaeltava rustopalaseni, ei kivusta tarvitse välittää sen enempää. Kyseessä ei siis ole mikään uusi ongelma, joka vaatisi tutkimista tai hoitoa. Tietysti, jos polvi ärtyy toden teolla tai palanen lukkiutuu nivelen väliin ja aiheuttaa ongelmia, pitää sen kanssa mennä lääkäriin. Tällä hetkellä se, että polvi välillä kipeytyy tai tuikkii, ei mielestäni vaadi suurempaa hoitoa.
Ehkä tämä on taas sitä minun suhtautumistani kipuun. Olen jo aiemminkin joskus kirjoittanut siitä, etät minulle kipu on juuri siinä hetkessä olevaa kipua. Jos kipu tulee ja menee, en sano, että polveni on kipeä. Sanon esimerkiksi tällä hetkellä, että en luota polveeni portaita kävellessä. Tämä siksi, että polveni saattaa tuikkia erityisesti, kun rasitus kohdistuu vain toiseen jalkaan, kuten portaita kävellessä. Sen takia mielelläni kävelen kaiteen vieressä pitäen siitä kiinni.
Samoin, kun polvessani on nyt viikon ajan välillä ollut puukoniskumaisia kipuja, ei polveni ole kipeä. Se on aina välillä kipeä. Se ei estä minua tekemästä asioita eikä minun tarvitse käydä lääkärillä sen takia. Jos se olisi koko ajan kipeä tai kävely olisi koko ajan vaikeaa, kävisin sitä näyttämässä.
Voit lukea lisää suhtaumisestani kipuun vanhasta blogikirjoituksestani Ajatuksia kivusta ja sen kokemisesta >
Olkapään ongelmat ovatkin kaulan ongelmia?
Samalla tavalla koen, että olkavarteni ja olkapääni eivät nyt tarvitse uutta lääkärikäynti. Niiden ongelmat helpottivat tulehduskipulääkkeen, Felden-geelin, kyynärtuen ja kaulan lihasten avaamisen avulla. Onko olkapääni 100% ok? Ei. Varonko kättäni edelleen? Kyllä. Kuitenkin se on parempi ja vasenta kättä voi jo käyttää ovien aukomiseen ja asioista kiinni pitäimiseen.Keskustelin fyssarini kanssa myös olkapääni ongelmista ja sanoin, että kaulani vasen puoli tuntuu myös kireältä, ja se ikään kuin heijastuu tai kiristää olkapäähän asti. Tutkimuksen ja jumien avauksen jälkeen hän kertoi, että kaulani lihakseni olivat ikään kuin kiertyneet kiinni toisiinsa ja tämä luonnollisesti jumitti koko kaulan ja hartian. Olkapääni oli heti helpompi avauksen jälkeen. Fyssari sanoi minulle, että älä kysy, miten nämä voi juuttua näin. Hypermobiilin kropan erikoisuuksia vissiin, että kaulassakin kaikki pääsee liikkumaan mitä oudoimpiin asentoihin.
Ja onhan se pää aika raskas kapistus, Olen huomannut, että kaulani rasittuu herkästi ja sitä alkaa särkeä tai ahdistaa. Fysioterapeuttini myös sanoi, että pidän päätäni kallellaan oikealle. Se voi olla jumin syy tai seuraus. Nyt yritän kiinnittää huomiota pääni asentoon ja pitää sen suorana. Jotta ainakin tämä voidaan laskea pois ongelmien aiheuttajana ja jopa ehkäistä ongelmat.
Ikävä kyllä, kaulani tuntuu jumivan aika herkästi takaisin. Pään pitäminen suorana ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Jos en aktiivisesti muista pitää päätä suorana, se kallistuu helposti aavistuksen oikealle. En edelleenkään tiedä, että vetääkö sitä oikealle tapa pitää päätä siinä asennossa vai joku kehon jumi tai vastaava.
Oikeiden asentojen muistaminen on todella vaikeaa, sillä keho hakeutuu niin helposti asentoihin, missä lihaksiin kohdistuu vähiten rasitusta. Varsinkin, jos olen väsynyt tai joku kohta kehostani on rasittnut, on oikean asennon pitäminen työn ja tuskan takana. Saatan töissä suoristaa itseäni kymmenen sekunnin välein, kun oikea asento vaan ei pysy eikä kroppa jaksa sitä pitää. Tätä on vaikea selittää ihmiselle, joka pystyy seisomaan tai istumaan suorana ja hyvässä asennossa minuutteja tai jopa kymmeniä minuutteja kerrallaan. Rasituskestävyyteni vaihtelee päivästä ja vireystilasta toiseen.