Olen täällä useasti maininnut kuinka käteni eivät toimi, kuten niiden pitäisi ja voimani ovat heikot. Nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mainitsin käsistäni myös lääkärille. On tuntunut, että minulla on koko ajan jotain isompaa tai akuutimpaa kremppaa, joten olen jättänyt käsien ongelmat taka-alalle. Ajatukseni oli, että saan ainakin jonkun merkinnän tietohini myös näistä ongelmista sillä en oikeastaan tiedä, mitä niille edes voisi tehdä. Lääkäri kuitenkin lähetti minut työfysioterapeutillemme, jotta minun käsilleni tehdään testejä ja nähdään ainakin tämänhetkinen tilanne myös numeroina. Lääkäri kysyi, että tiedänhän mitä nykyinen huono tilanne ennustaa vanhuutta ajatellen. Tiedän. Ei hyvää. Näen työfysioterapeutin reilun viikon päästä, joten vielä en tiedä, mitä minulta mitataan tai testataan. Toiveissa tietysti on, että testien tuloksista olisi jotain hyötyä ja voisin saada jotain jatkohoitoa.
Käsien kiputilanne on taas syksyn myötä pahentunut. Tietysti Raynaud pahenee aina talvella, ja kesän aikana kiputilanne on aina parempi. Syön verisuonia laajentavia lääkkeitä vuoden ympäri. Miten sitä aina kesällä unohtaakin, kuinka kipeät kädet voivatkin olla... Talvella aina jostain vetää tai on kylmä. Käytän kaksinkertaisia käsineitä jo nyt, vaikka pakkasta on vain pari astetta. Kolminkertaiset olisivat ehkä tarpeen. Lisäksi nivelten löysyys tuo kipuja, kun käsiä joutuu käyttämään huonoissa asennoissa ja väärällä tavalla. Sitä en edes uskalla arvata, ovatko nämä kaksi syytä ainoat, jotka aiheuttavat käsiongelmani.
Olen hankkinut itselleni nyppypallon, jota hieroskelen käsiini iltaisin ja viikonloppuisin. Se tuntuu mukavalta ja on hienoa saada käsiin miellyttäviä tuntemuksia kivun lisäksi. Kuntoutuksen kipulääkäri suositteli tätä metodia kivunhoitoon ja ymmärrän miksi. Jos et ole kokeillut, suosittelen! Eli ei mitään lihasjumppaa tai pallon puristelua vaan sen pyörittelyä kämmenten välissä. En osaa kertoa, mikä siinä auttaa. Ehkä miellyttävät tuntemukset ohittavat kiputuntemuksen hetkeksi? Tämä on ihan omaa arvailuani. Mukavalta se kuitenkin tuntuu.
Tässä eräänä päivänä juttelin yhden ystäväni kanssa puhelimessa. Hän on myös kipukroonikko, mutta tautien ja oireiden osalta olemme oikeastaan toistemme vastakohtia. Olimme yrittäneet useamman kerran soitella, mutta aina jompi kumpi joko nukkui tai oli liian väsynyt käydäkseen kunnon keskustelua. Kun vihdoin saimme toisemme kiinni, juttelimme myös jaksamisesta. Ystäväni sanoi osuvasti, että meillä ei koskaan ole terveen ihmisen energiataso, koska sairaus syö aina osan energiaamme. Tämä on täysin totta, ja opettelen antamaan itselleni anteeksi sen, etten aina jaksa tai kykene. Että on okei ajatella välillä itseään ja antaa itselleen aikaa vain olla ja palautua.