Siirry pääsisältöön

Liian monta ongelmaa liian monessa paikassa

Välillä minulla on olo, että näitä minun ongelmiani ja sairauksiani ei enää usko kukaan, kun koko ajan kropasta hajoaa uusi paikka. Itseäkin joskus nolottaa mennä pilatestunnille, jossa viime viikolla pystyin tekemään jotain, tällä viikolla en, mutta ehkä se onnistuu taas ensi viikolla. Ongelmakohdat kropassa vaihtelevat ja aina on eri paikassa ongelmia.

Ne, jotka sairauden tuntevat tai sitä ymmärtävät, tajuavat kyllä oireitteni vaihtelun. Eikä pitäisi muiden mielipiteistä välittääkään. Hypemobiliteettisyndrooma on oireitteni pohjasyy eikä se muille kuulu, miksi kroppani hajoaa. Yritän olla "mainostamatta" ongelmiani, mutta välillä tulee tilanteita, joissa on pakko sanoa, etten jotain pysty tekemään. Välillä hävettää, että joudun tuomaan ongelmiani esille ja olemaan niiden takia huomion keskipisteenä. Ne kuitenkin tulevat  aina joskus esille ja hallitsevat keskustelua. Kun tapaan ihmisiä töiden ja harrastusten merkeissä, haluaisin häivyttää niitä taustalle.

En halua kerätä ongelmillani säälipisteitä tai kilpailla siitä, kenellä asiat ovat huonommin. Ikävä kyllä välillä keskusteluista tulee jompaa kumpaa. Minua säälitellään, kun "noin nuorella" on noin paljon ongelmia, tai sitten keskustelusta tulee kilpajuoksua kenen ongelmat ovat pahempia. Haluan vain elää ongelmieni ja vaivojeni kanssa ja pärjätä mahdollisimman hyvin. Valitettavasti ne tulevat esille paikoissa erinäisistä syistä. Ihmiset huomaavat ranne- tai nilkkatukeni, joudun pyytämään apua tai joudun kieltäytymään kantamasta asioita tai jotain vastaavaa. En halua olla pelkästään sairauteni tai että minua kohdellaan eri tavalla niiden takia. Siksi yritän olla niistä hiljaa normaalissa elämässäni, vaikka se ei aina olekaan mahdollista. Kieltämättä niistä saa joskus myös hauskoja tarinoita kavereille kerrottavaksi.

Tällä viikolla minulla diagnosoitiin taas uusi vaiva, kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Minulla on siis tulehdus vasemmassa olkapäässä, ja kättä särkee. Sitä ei myöskään pysty nostamaan sivukautta ylös, sillä olkapäähän tulee kova kipu eikä käsi fyysisesti nouse ylös asti. Lääkärin määräyksestä olkapää saa kylmää useamman kerran vuorokaudessa. Kolme kertaa 20 minuuttia oli ohje, mutta työpäivinä sen toteuttaminen on hankalaa. Tulehduskipulääkkeiden määrää myös lisättiin ja sain olkapään mobilisointiharjoitteita toisin sanoen käden liikuttamista rentona pienessä ympyrässä.

Olkapään kiertäjäkalvosimen rakenne
Olkapään kiertäjäkalvosimen rakenne.
Kuva linkitetty Duodecim Terveyskirjastosta:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00495

Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on tavallinen vaiva, ja yleistyy, mitä enemmän ikää ihmisillä on. Se ei siis ole sinällään mitenkään riippuvainen yliliikkuvuudesta tai hypermobiliteettioireyhtymästä, mutta tietysti tämä sidekudoksen heikkous edesauttaa kaikkia tällaisia jännetulehduksia. Tutustu kiertäjäkalvosinoireyhtymään Terveyskirjastossa >

Tämän takia taas tällä viikolla pilatestunnilla kävin sanomassa ohjaajalle, että nyt en saa nostaa vasenta kättäni ylös. Tietenkin ohjelmassa oli paljon liikkeitä, jossa käsiä pidettiin ylhäällä, ja minä sain vaihtoehtoisen liikkeen. Ei siinä mitään, kivahan se on, että ohjaajalla oli minulle vaihtoehto, mutta väkisin olin taas erilainen. Ja taas oli eri paikassa kremppaa kuin edellisellä kerralla.

Minulla on ollut ongelmia oikeassa lonkassani jo vuosia. Lonkasta on löydetty kalkkia ja krooninen tulehdus noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Lonkka on ollut useamman kuukauden melko hyvä, mutta on nyt ärtynyt uudestaan. Tämän lisäksi vasen lonkka on alkanut lonksua eteenpäin eikä vasen nilkka toimi normaalilla liikeradalla.

Tällä viikolla fysioterapeuttini tutki minua, ja vasemmasta nilkasta löytyi pois paikaltaan oleva luu, joka oli liikkuessaan painanut myös lihaksen pinteeseen. Vapautuksen jälkeen nilkan liikerata palautui. Vasemman lonkan lonksumisen syytä etsittiin ensin lantion lihasjumeista, mutta ongelma paikallistui lopulta polven sisäreunaan. Lihas oli jumissa siitä päästä, mutta se aiheutti ongelmaa saman lihaksen toiseen päähän, mikä puolestaan veti sääriluun päätä eteenpäin lonkassa. Jumin vapautus helpotti vasemman lonkan ongelmaa.

Ehkäpä nuo kaksi asiaa ovat yhdessä aiheuttaneet jalassa väärää liikerataa, mikä on edesauttanut oikean lonkan tulehduksen lisääntymistä. Muutenkin lonkista on viime aikoina tullut liikkuvammat kuin ennen. Olen huomannut tämän erityisesti pilatestunneilla, missä lonkat lonksuvat tietyissä liikkeissä. Toivon, että oikean lonkan insertiitti rauhoittuu nyt, kun vasemman jalan jumin on avattu. Tietysti kiertäjäkalvosinoireyhtymään syömäni tulehduskipulääkitys rauhoittaa tätäkin tulehdusta.

Jos olet blogiani seuraillut, olet varmasti perillä siitä, että suurimmat ongelmat minulla on ollut käsieni kanssa. Olkapään ongelmat ovat aiheuttaneet jumeja ja turvotusta myös kämmeniin ja sormiin sekä kyynärpäihin. Nykyään huomaan käsien toiminnan hidastumisen mm. kaupan kassalla, varsinkin, jos siinä ei ole kunnon tiskiä, mihin laskea laukku. Se, että laukusta pitää pitää kiinni, sieltä pitää kaivaa lompakko ja lompakosta rahat tai maksukortti, on hidasta. Tuntuu, että tunaroin kassalla iäisyyden. Kun maksutoimitus on tehty, pitää tavarat, lomakko ja näin talvisin vielä hanskatkin pakata mukaan, mikä vie taas kauan aikaa.

Mitä enemmän hoppuilen, sitä enemmän tiputtelen tavaroita käsistäni tai kädet tärisevät, ja sitä hitaammin toimin. En usko tämän ehkä olevan muille mikään ongelma, mutta itse huomaan eron. Koska olen päällisin puolin ihan terveen oloinen, minun oletetaan liikkuvan normaalia tahtia ja välillä pakkaamiseni on niin hidasta, että teen tukoksen kassalle tai jään jonon tukkeeksi, kun pakkaan tavaroita laukkuuni. Toivon, että olkapään ongelma korjaantuu kotihoidolla ja ehkä myös vaikuttaa käsien toimintaan helpottavasti.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...