Olkapään parantelua

Pistosjälki olkapäässä.

Viime viikon perjantaina olkapäähäni lopulta pistettiin kortisonia. Tiedän, ettei kortisoni ole välttämättä paras vaihtoehto sidekudosongelmaisille, sillä se saattaa haurastuttaa sidekudosta, ainakin usein käytettynä. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että minun kehoni ei siedä kortisonipistoksia. Pistos annettiin aamulla ja päivä meni ihan ok. Olkapää alkoi pikkuhiljaa kipeytyä ja nukkumaan mennessä se oli jo todella kipeä, ja minulla oli todella huono olo.

Kuvottavaa oloa ja kipua jatkui koko viikonlopun ajan enkä oikein saanut alas mitään kunnollista kuvotuksen takia. En oikein tiedä tuliko huono olo kortisonista, pistoksesta vai yksinkertaisesti siitä, että olkapää kipeytyi todella paljon. Kuulun ilmeisestikin siihen noin kolmasosaan, joka kipeytyy kortisonipistoksen jälkeen.1 Sunnuntai-iltana olo alkoi hieman normalisoitua ja aloin uskoa siihen, että pääsen maanantaina jälleen työpaikalle.

Olen tällä viikolla odotellut, että paraneeko olkapää kortisonilla vai ei. On se ehkä vähän parempi, mutta edelleenkään se ei kestä käden kiertoa tai mitään isompaa tekemistä ilman kipeytymistä. Lääkäriltä tuli käsky välttää käden kohotusta ja työskentelyä kädet ylös ojennettuina, joten mitään tällaista en ole tehnyt. Tiistaina olkapääni alkoi poksua äänekkäästi, kun käden käänsi selän taakse.

Kävin tänään fyssarilla ja mainitsin myös olkapäästäni. Hän sanoi, että se kuulostaa ja tuntuu siltä, että olkapäähän on alkanut tulla tilaa. Poksuminen on vain merkki siitä, että olkapää on ollut pitkään jumissa. Olen siis toiveikas, että tämä tästä pikkuhiljaa lähtee paranemaan. Vitsailimme, että suurempi liikkuvuus ei nyt ehkä ihan ole se, mitä kohdallani haetaan. Vakavasti puhuen, poksuminen on siis hyvä juttu tässä tilanteessa.

Olkapään tervehtymistä autettiin myös sillä, että vasemman lavan teres major -lihaksen jumi vapautettiin ja hartiasta vapautettiin trapetsius-lihas ja sen alla oleva lapaluun kohottajalihas (levator scapulae). Toivottavasti tämä vaikuttaa myös päänsärkyihin, joita minulla on viime aikoina ollut.

Juttelimme myös käsieni jatkuvasta turpoamisesta. Lupasin seurailla, että missä vaiheessa kädet alkavat jälleen turpoilla ja mitä olen tehnyt juuri sitä ennen. Ongelmana on, että käsissäni kalvot ja lihakset jumivat, mikä aiheuttaa turpoamisen. Olisi tärkeää huomata, mitkä asiat tai millainen tekeminen saa lihakseni ja kalvoni jumimaan käsissä, jotta asiaa voisi jotenkin estää tai pystyisin puuttumaan asiaan mahdollisimman pian.

Tällä kertaa vasemman kyynärnivelen sisäpuolen kalvot olivat jumissa ja oikeassa kädessä jumiutuneena oli ranteen sisäkiertäjä. Eli eri käsissä oli vielä eri paikat jumissa. Lopputulos oli kuitenkin sama, turvonneet kädet.

Jatkan siis edelleen olkapään parantelua ja yritän kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea teen käsilläni päivän mittaan.

1) Kortisoni injektioina. fysiatria.net