 |
| Kylkeä pitää nyt muistaa venytellä. |
Pyysin myös fysioterapeuttia katsomaan selkärankani. Sinne aina välillä pistää kuin puukolla tuikkaisi. Se kestää vain hetken, mutta ei tunnu mukavalta. Mulla oli jotenkin ranka kuperana taaksepäin, mutta ihan keskiselkää pyörittämällä nikamat menivät oikeisiin asentoihin. Päätelmä oli, että mun lihakset eivät käytännössä tue rankaa kunnolla ja se liikkuu vääriin asentoihin mun ollessa ihan tavallisesti. Nyt sain siis ohjeeksi pyörittää tuota selkää erityisesti kumarassa olon ja istumisen jälkeen, niin nikamat siirtyvät oikeille paikoilleen.
Sitten katsottiin se ahdistava kylki. Kyljessä ei itsessään ollut jumeja, mutta ahdistava tunne johtui siitä, että alempi lapalihas (infraspinatus) oli aivan juntturassa. Myös iso liereälihas (teres major) oli jumissa. Jos sulla ei ole aavistustakaan, missä nämä lihakset sijaitsevat, kurkkaa kuvasta. Ei mullakaan ollut ennen kuin fyssari näytti niiden paikat. :) Näiden jumien takia myös lihaskalvot ja muut niihin liittyvät lihakset eivät liikkuneet kunnolla. Ilmankos ahdisti. Sanoi, että normaalin kropan omaavalla ihmisellä ei oikea käsi olisi enää noussut ylös näiden jumien takia. Mulla ei oikeastaan ollut kauheasti liikerajoitteita (paitsi, jos vertasi vasempaan puoleen), koska kroppani kompensoi jumittunutta kohtaa venymällä ja vanumalla muualta. Ainoastaan sivutaivutuksen liikerata oli vasenta puolta pienempi.
Nyt yritän pitää jumit pois kyljen venyttelyn avulla. Sain venyttelyohjeen, minkä avulla nyt palautan käyttämättä olleiden lihasten liikeratojen ja estän jumittaneiden lihasten uudelleenjumiutumista. Lisäksi sain vaivasenluun hoito-ohjeita, kun niitä kyselin. Ne eivät onneksi nyt ole kipeät, mutta isovarpaat alkavat olla melko vääntyneet ulospäin.
Fyssari jutteli, että mulla on epätavallinen kroppa. Tavallaan se vastaa tosi helposti hoitoon, mutta siinä on myös todella pahoja jumeja aivan yhtäkkiä. Lihakset eivät tue niveliä ja kaikki paikat liikkuvat ties minne. Fyssari sanoi, että jos joku kollega kertoisi hänelle tästä kaikesta, olisi sitä vaikea uskoa. Siis tätä, kuinka mun keho voi olla tällä tavoin todella jumissa ja samalla liikkuva ja lisäksi hajalla joka kerran eri kohdasta. No, tietysti poikkeava sidekudoshan se tätä teettää, mutta ei kai meihin ammattilaisetkaan joka päivä törmää.
Pyysin vielä mukaani listan kaikesta, mitä mulle on viimeisen vuoden aikana tehty. Sain kolmella paperilla tekstiä kaikista mun vaivoista hoitokerroittain. On se aika karua luettavaa... Kerta kerran jälkeen on paikat olleet hajalla eri puolella kroppaa. Joissain asioissa on menty eteenpäin, mutta aina vaan löytyy uusia ja uusia paikkoja, joissa on vikoja. Tosin niistä käy tavallaan minun ongelma hyvin ilmi, sillä lista on ihan loputon. Ehkä siitä on jotain hyötyä, kun taas joskus käyn juttelemassa asioistani.
Mä tunnen itseni tosi onnekkaaksi, että minulla on fysioterapeutti, joka osaa minua auttaa. Toki olen välillä edelleen kipeä eivätkä lääkkeet aina auta. Kun luen noita papereita ja muistelen viimeistä vuotta taaksepäin, tajuan kuinka monta ongelmaa, jumia ja kivuliasta hetkeä olen käynyt läpi. Samalla muistan myös hyvät harjoitukset, mukavat liikuntahetket ja onnistumiset sekä kaiken sen uuden tiedon ja opin, jonka olen itselleni vuoden aikana saanut.