Syystalkoot

Kuva: pixabay.com

On lauantai ja kello on noin kolme iltapäivällä. Mä olen ihan seis. Tulin koneelle valmistelemaan papereita ensi viikon lääkäritapaamista varten, mutta ei siitä mitään tule. Aivot ei enää jaksa kuin rutiineja tälle päivälle, ei mitään kovin intensiivistä miettimistä. Taidan mä osata nämä mun krempat ilman isompaa valmistautumistakin.

Miten sitä ei osaa ottaa rennosti ja vaan levätä. Tuntuu, että aina kasaan aikatauluni liian tiiviiksi. Tänäänkin olen jo juossut kirjastossa, kaverin kukkia kastelemassa, kirpputorilla, vaatekaupassa, ruokakaupassa ja taloyhtiön talkoissa. Talkoot olivatkin taas kunnon älynväläys. Miksi luulen, että on hyvä idea haravoida, harjailla ja nostella painavia esineitä pihalla?

Aluksi oli ihan kiva morjestaa naapureita ja haravoida. Ajattelin, että otan ihan rennosti, mutta ei sitä sitten kehtaa vaan seisoskella, kun muut tekevät töitä. Lisäksi pikkupojat olivat innokkaita keräämään haravoituja lehtikasoja. Lehtien keräyslaatikot (mitä ikinä ovatkaan nimeltään) olivat niin painavia, että lopulta päädyin nostelemaan sitä metallista laatikkoa, jotta lehdet saadaan siitä kumottua ulos. Pojat kun eivät jaksaneet sitä nostaa. Toinen loistava idea. Mutta selittä nyt innokkaalle 6-vuotiaalle, että en viitsisi sinua autella. Sillä hetkellä vaan ajattelee, että jospa minä nyt tämän kerran... Kuuluisat viimeiset sanat. Eihän siinä muuta kuin etten meinannut jaksaa nostaa laatikkoa enää pois, kun olin saanut lehdet siitä kumottua säkkiin.

Kun vihdoin oli aika levätä, en uskaltanut istua, kun en uskonut pääseväni siitä enää ylös. Seisoin vähän aikaa grillin edessä ja tulin kotiin. Nyt tässä sitten koomaillaan tietokoneen edessä, ja kohta varmaan tv:n edessä, kunhan saan aikaiseksi kaivaa jonkun leffan näkyville. Siihen voi sitten kaivaa piikkimaton ja nukahtaa tv:n eteen. Jäsenten särky on tässä kivasti tuloillaan.Sormet jäykistyvät parhaillaan ja jaloissa sekä alaselässä on vaimea särky. Näin se käy kun liian rehkimisen jälkeen rentoutuu paikalleen. Onneksi otin särkylääkkeen ennen talkoita.

Kävin eilen hierojan pakeilla. Pyysin, että jos katsoisi tuon jumittavan oikean puolen ja hartiat sekä käsivarret. Hartioista ja selästä lähtikin lihasjumeja auki jonkin verran. Oikea puoli on edelleen jäykempi kuin vasen ja alimmissa kylkiluissa on sellainen paineen tunne. Oletan, että joku lihas on siellä jumissa. Käsien ihakset olivat niin kireällä, että itku meinasi päästä, kun niitä hieroskeli varovasti. Ilmankos ovat olleet vähän kipeät ja sähköttelevät. Ei varmasti tehnyt haravointi kovin hyvää.

Kesällä luulin, että osaan jo jotenkin tasapainottaa tekemisiäni ja levätä tarpeeksi. Nyt syksyn tullen huomaan, etten osaa. Ulkopuolelta tulee aikataulupaineita ja on vaan niin helppo sanoa kyllä, jos jotain mukavaa on tiedossa. Sillä hetkellä ei jotenkin muista, millainen olo on, kun tekee liikaa ja tulee luvanneeksi liikoja.

Nyt sinne tv:n pariin ja unten maille. Seuraavan kerran toivottavasti vähän virkeämmillä aivoilla tänne tekstien pariin.