Rentoutumisen opettelu auttaa yliliikkuvan jäykkiä lihaksia
Osallistuin The Ehlers-Danlos Societyn järjestämään HSD-webinaariin huhtikuun alussa. Alkuillasta yöhön Suomen aikaa kestäneessä webinaarissa oli paljon erilaisia puheenvuoroja. Ensimmäinen, josta kirjoitan on Jeannie DiBonin luento hypermobiilin ihmisen liikunnasta ja kuinka lihaksia tulisi harjoittaa rentoutumaan.
Hän kertoi, kuinka aluksi tärkeintä on se, että jännittyneet lihakset pitää oppia rentouttamaan ennen kuin niitä voi edes yrittää vahvistaa. Omaan kehoon pitää tutustua ja opetella hengittämään palleahengitystä ja sitä kautta opetella tunnistamaan, milloin lihakset ovat jännittyneessä tilassa.
Yliliikkuvuusoireyhtytymiä sairastavat ovat monesti jännittyneessä tilassa, vaikka siihen ei olisi mitään tarvettakaan. "Normaalista" lihasjännityksestä kannattaa opetella pois, silloin kun lihasten jännittämiseen ei ole tarvetta. Tottakai lihasten jännittämistä tarvitaan niitä käytettäessä ja omiin liikeratoihin sekä asentotuntoon tulee kiinnittää huomiota. Seistessä kannattaa hakea tasapainoa ja katsoa, että paino jakautuu tasaisesti molemmille jaloille sekä jalkapohjille. Ei esimerkiksik kannata roikkua toisen lonkan varassa.
Monella on ongelmia olkapäiden hallinnan kanssa. Löysät olkapäät lössähtävät eteenpäin ja ajan kanssa tämä voi johtaa myös kireään rintarankaan. Yksi teoria on myös se, että rintarangan lihakset suojelevat yliliikkuvaa selkärankaa ja tämän takia lihakset jumivat helposti.
Oli myös hienoa kuulla hänen sanovan, että HSD ei ole mitenkään vähemmän tai vähempiarvoinen kuin hEDS. Yliliikkuvuuden spektrille mahtuu erilaisia muotoja paikallisesta HSD:stä yleistyneeseen, mutta kaikki tuottavat sairastajalleen ongelmia ja ongelmia tulee hoitaa. Fysioterapeuteille ja lääkäreille hän vinkkasi, että asiakasta tulee kuunnella. Kuulluksi tuleminen vahvistaa hoitosuhdetta ja luo luottamusta. Myös, kun asiakas tuntee tulleensa kuulluksi, hän myös on avoimempi kokeilemaan asioita ja hoitoa saadaan eteenpäin.
Hän myös muistutti, että harjoitteissa tulee edetä hitaasti eikä voi olettaa, että yhtäkkiä hypätään takaisin raskaisiin harjoitteisiin, vaikka potilas olisi näihin ennen romahtamistaan pystynytkin. Ensin pitää opetella rentouttamaan lihakset sekä jännittyneisyys ja vasta tämän jälkeen edetään pienin askelin eteenpäin.
Häneltä kysyttiin venyttelystä ja siitä onko HSD:tä sairastavan ok venytellä. Hän vastasi, että venytellä saa, muttei staattisesti. Venytystä ei saa siis pitää pitkiä aikoja vaan venyttely kannattaa tehdä liikkeen avulla. Tällöin venytys myös kohdistuu paremmin lihakseen eivätkä hypermobiilit ala venyttää nivelestä. Aktiiviinen venyttely liikkeen avulla myös parantaa lihaskalvojen elastisuutta, mikä monesti auttaa henkilön jumeihin.
Niveliä ei siis saa venyttää, mutta tiukkoja lihaksia voi venyttää. Staattinen venytys monesti venyttää paikkaa, josta jo valmiiksi ollaan kaikkein venyvimpiä. Hän myös muistutti, että aina tulisi miettiä myös alkuperäistä ongelmaa ja sen ratkaisua. Ei siis ainoastaan venytellä tai avata tiukkoja lihaksia, vaan samalla mietitään, miten rankaa voisi tukea harjoittamalla.
