Autonomisen hermoston haasteita

Autonominen hermostoni on viime aikoina käynyt kierroksilla. En vaan tiedä miksi. Toki tämä korona-aika on muuttanut rutiinejani ja teen töitä kotona. Liikun yleensä pidempiä pätkiä kerralla, mutta olen kuitenkin ulkoillut säännöllisesti ja nauttinut kevätsäästä.

Vaikka elämä on ollut vähän erilaista, en ole huomannut stressanneeni asioista normaalia enempää. Nyt kuitenkin kevään aikana on pariin kertaan sydän mennyt ihan sekaisin ja pulssi noussut yhtäkkiä pilviin.

Tänään istuin rauhallisesti koneella kuuntelemassa luentoa ja yhtäkkiä sydän alkoi pamppailla. Alkoi tuntua jo aika pahalta ja päädyin kaivamaan esille verenpainemittarini. Pulssi oli noussut yli 160bpm:ään. Aivan yhtäkkiä, arvaamatta ja ilman mitään erityistä syytä.

Onneksi pystyin luennolla sohvalle kuuntelemaan luentoa, hengitellä rauhassa ja yrittää laskea pulssiani. Se ei kuitenkaan suostunut puolessatoista tunnissakaan laskemaan kuin sataan. Minun oli pakko luovuttaa ja kaivaa kaapista beetasalpaajat. 

Niistä on apua ja pulssi laski hyvin. En vaan oikeastaan tykkää ottaa niitä, jos ei ole pakko. Minulla on myös Raynaudin ilmiö, johon syön kalsiumkanavan salpaajaa. Beetasalpaajat supistavat verisuonia, joita taas kalsiumkanavan salpaajalla yritetään laajentaa. Ei siis ole järkevää syödä niitä jatkuvalla syötöllä samanaikaisesti.

Täytyy kyllä sanoa, että pulssi, joka on yli 160 tuntuu fyysisesti jo aika ikävältä. Totta kai pulssi nousee liikkuessa helposti ja sen on tarkoituskin tehdä niin. Mutta kun istut rauhallisesti paikallasi ja sydän alkaa yhtäkkiä sekoilla, ei se tunnu mukavalta.

Itse tiedän, että nämä sydämentykytykset johtuvat autonomisen hermoston ongelmistani. Sydäntäni on ultrattu ja siitä on otettu ekg:tä. Jotain pieniä löydöksiä ekg näytti ja verenpainemittari näyttää välillä rytmihäiriöitä, mutta sinällään sydämeni on rakenteellisesti kunnossa. Sydämen tykyttelyt johtuvat herkästä autonomisesta hermostostani. Se vaan lääkärien mukaan kuulemma on herkkä reagoimaan ja se välillä tapahtuu ylilyöntejä. Kirjaimellisesti.

Olen itse asiassa iloinen, että minulla on tämä tieto ja osaan suhtautua tähän tykyttelyyni rauhallisesti. Tiedän, että saan sen lääkkeillä rauhoittumaan. Tiedän, että elimistöni vaan syystä tai toisesta sekoaa hetkeksi ja toimii epänormaalisti. 

Tietysti nyt hieman ihmetyttää, miksi tämä tykyttely on alkanut näin parin vuoden jälkeen taas uudestaan. Tilanne on ollut pitkään hyvä eikä tykyttelyjä ole tällaisenaan tapahtunut aikoihin. Kuitenkin kehoni toimii näin ja tämän kanssa on ollut pakko oppia elämään. Nuorempana tilanne oli pahempi, kun en ymmärtänyt mistä asiat johtuivat ja miksi minulle tuli välillä niin huono olo. Autonomisen hermoston herkkyys liittyy myös hypermobiliteettioireyhtymääni.

Hms on aina osa jokapäiväistä elämääni eli sen kanssa on opittava elämään. Sydämentykytykset ovat myös osa minua, mutta oireiden hallinta on tärkeää. Minun pitääkin taas muistaa keskittyä rentoutumiseen ja rauhoittumiseen, josko sen avulla saisin sydänoireitani taas hallintaan.