Siirry pääsisältöön

Omituinen kroppani

Tänään tuli taas opittua uutta omasta kropasta. Fysioterapeutin luona otin puheeksi oikean olkapään, joka tuntuu nousevan korviin ihan joka asiassa: kahvikuppia kantaessa, kynällä kirjoittaessa ja jopa nyt, kun kirjoitan tietokoneella. Olen oikeastaan huomannut tämänkin vasta viime aikoina.

Oikeaa kylkeäni sekä hartiaani on korjailtu elokuusta lähtien, mutta ne vaan menevät jumiin uudestaan ja uudestaan. Yhtäkkiä tajusin, että nostelen olkapäätäni korviin, ja mietin josko näillä asioilla olisi yhteys. Tällä kertaa ei ollut muita akuutteja ongelmia, ja kerroin fysioterapeutille korviin nousevasta olkapäästäni. Hän laittoi minut testaamaan käden nostamista suorana etukautta ylöspäin. No, olkapää nousee korviin. Sitten ihan tahallaan yritin pitää sitä alhaalla eikä käsi enää noussut ylös juuri ollenkaan. Hetken asiaa treenattuamme, alkoi se jo onnistua vähän paremmin. Käsi jo nousi ylös eikä enää lähtenyt sivusuuntaan tai juuttunut keskelle liikettä. 

Fyssari oli sitä mieltä, että myös elokuusta asti kramppaillut kylkeni voisi myös rentoutua, kun käden liikerata saadaan oikeaksi ja käteni lihakset saavat harjoitusta.

Nyt sitten harjoittelen käden nostamista suoraan ylös ja olkapään nostamista sekä tiputtamista taas alas. Se on todella hankalaa. Kädessäni on osa lihaksista käyttämättömiä ja vaatii paljon treeniä. Ensin tehdään harjoitusta tyhjällä kädellä ja kun se onnistuu, otetaan avuksi 0,5 litran pullo, jonne laitetaan täytteeksi vettä. Vesimäärää lisätään pikkuhiljaa.

Kuvassa oikealla on käsi nostettu, kuten minun pitäisi se nostaa. Vasemmalla nosto menee, kuten olen tottunut sen nostamaan, olkapää korvassa.

Lisäksi ehdimme kurkata yläselkääni. T7-8 nikamaväli oli jälleen subluksoitunut. Nikamat painuivat sisäänpäin kuopalle, ja jumittivat samalla T4-6 nikamat. Jännää on, että nuo T4-6 nikamat olivat itseasiassa ahdistavammat kuin itse subluksaatio, jota en edes tuntenut. Tähänkin sain nyt pilatesrullan avulla tehtävän liikkeen, jonka avulla minun pitäisi saada subluksaationi takaisin paikoilleen.

Koko illan olen kotona kiinnittänyt huomiota korviin nousevaan olkapäähäni ja samalla tajunnut kuinka monta asiaa teen väärin. En saa maitotölkkiä ulos jääkaapista tai juomaan vichy-pullosta enkä ottamaan mukia kaapista nostamatta olkapäätäni korvaan.

En vaan lakkaa hämmästymästä, kuinka sitä voi olla näin ymmärtämätön oman kehonsa suhteen. Toisaalta olen viimeisen puolentoista vuoden aikana oppinut todella paljon, ja ymmärrän kehoani paljon paremmin kuin ennen. Vaikka asentotuntoni on edelleen todella huono osassa kehoani, tiedän silti, että olen päässyt jo todella pitkälle. Opin koko ajan lisää ja opin myös huomaamaan asioita, joiden avulla fysioterapeuttini pystyy taas auttamaan minua pidemmälle.

Mitenköhän normaalit ihmiset elävät kehojensa kanssa? Siis ne, kenellä ei ole ongelmia ja kremppoja. Ainakaan jatkuvasti. Heidän ei tarvitse miettiä, missä asennossa he nostavat mukin pöydältä tai istuvat tuolilla. Ohjautuvatko heidän kroppansa tekemään asiat automaattisesti oikein vai pitääkö heidän taistella asian kanssa päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen? Jos ei, kuinka heille selittää tätä? Ihmiset ovat ihan kauhuissaan, kun kuulevat, että nikamani subluksaavat tai että kylkiluuni on pois paikoiltaan. Tai sitten he eivät usko koko asiaa. Yritän olla mitenkään mainostamatta asiaa, sillä tunnen itseni huomionhakuiseksi teiniksi, jos mainitsen asian. Toisaalta on kuitenkin kiva kertoa kavereille, mitä minulle kuuluu ja miksi teen asioita, mitä teen. Kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...