Kello on vähän vaille kuusi aamulla. Ulkoa kuuluu sateen ropina ja alaselkää särkee. Kävin illalla vuoteeseen kymmenen jälkeen, kun tänään olisi hyvä olla virkeänä töissä erään tapahtuman takia. Puolen yön jälkeen makasin vielä valveilla stressin - tai kropan kierrosten tai mitä nyt olivatkaan - takia. Pulssi oli 92 vaikka olin maannut paikallani kaksi tuntia. Kyllä, lopulta mittasin. Oli pakko katsoa, onko kropassa jotain fyysisiä merkkejä.
Jossain vaiheessa yötä olin kuitenkin nukahtanut, onneksi. Alaselän ja lonkan insertiitin kivut herättivät noin viideltä. Se niistä hyvistä yöunista.
Mä en ihan tajua, missä välissä tästä elämästä on tullut tällaista. Kroppa ja kivut ohjaavat mun elämää, tekemisiänja nukkumista. Ei varmaan yllätä ketään, että olen iltaisin ihan zombie, joka ei kykene minkäänlaiseen ajatteluun tai järkevään toimintaan. Miten tästä pääsee eroon? Vinkkejä otetaan vastaan. Julkisesti tai viestillä. Ainoat pitkät unet olen kuukausiin saanut, kun söin antihistamiineja viikon tai yksittäisinä iltoina, jos olen ottanut lasillisen viiniä. Kumpikaan ei kuitenkaan ole mikään oikea ratkaisu asiaan.
Betasalpaajaa sain siis testiin ja päivällä olen pari kertaa käyttänytkin. Yöksi en ole ottanut. Jotenkin ei tunnu hyvältä käydä nukkumaan lääkkeiden avulla.
Tässä aamun mietteitä. Taitaa olla aika aloittaa tämä päivä ja toivoa parempaa ensi yötä.
