Siirry pääsisältöön

Tarinoita sairasvuoteelta

Olen perinteisessä flunssassa. On lämpöä, yskin keuhkoja pihalle, aivastelen ja nenä vuotaa. Tuntuu kuin olisi ämpäri päässä enkä kuule kunnolla. En siis ole tänään töissä, vaan otan rennosti ja makailen aukivedetyllä sohvalla ja tuijotan aamupäivän tv-tarjontaa. Se ei muuten ole kovin kummoista. Kun on tuijottanut kaltoinkohdeltujen eläinten pelastusta ja kadonneita amerikkalaisia, harkitsee jo katsovansa hiihtokilpailuiden uusintalähetystä.

Ei auta valittaa, kun en kovin usein sairasta. Työpaikan kirjanpidon mukaan olen viimeksi ollut sairaana joulukuussa 2014. Työterveydessä ei näkynyt tuotakaan kertaa, kun silloinkaan ei tarvinnut lääkäriin asti lähteä. Kai se tauti kaikkiin joskus iskee.

Tuon työterveyden tiedon tiedän itseasiassa, koska hain työpaikan kautta Tyk-kuntoutukseen. Kävin siis työterveydessä täyttämässä erinäisiä papereita kuntoutusta varten. Nyt pitää vain odotella, pääsenkö kuntoutukseen. Itseäni mietityttää, olenko tarpeeksi huonossa kunnossa sitä varten. Asia tuli puheeksi eräänä päivänä lounaalla työkavereiden kanssa. Kun mietin, että olenko tarpeeksi p*skana kuntoutusta varten, ensimmäinen spontaani vastaus kahdelta työkaverilta oli "Kyllä olet!". Nyt odotellaan ovatko Kelassa samaa mieltä. Olisihan se mukava päästä keskustelemaan omasta terveydentilasta ja toivottavasti saada apuja kuntoutuksesta.

Tietoa Tyk-kuntoutuksesta >

Saatatte ihmetellä kuinka vähän olen ollut sairaana töistä. En ole koskaan ollut pois töistä kipujen takia. No, kerran puoli päivää, kun selkänikama subluksoitui kesken päivän ja kipu oli todella kova. Seuraavana päivänä olin taas takaisin töissä, vaikka olihan se kipeä vielä silloinkin.

Tämä ei ole tarkoitettu kehuskeluksi tai muutenkaan minkäänlaiseksi asiaksi, mitä pitäisi arvottaa. Yritän lähinnä selittää, että koska minulla on jatkuvasti kipuja, on todella vaikeaa sanoa, milloin kipuja on liian paljon. Yleensä siis lähden liikkeelle joka tapauksessa ja teen asioitani. Yleensä vasta kesken päivän tajuaa, että tänään on oikeasti todella huono päivä. Joskus aamulla on kipuja, mutta ne vähenevät päivän aikana. Koskaan ei voi tietää etukäteen, mihin suuntaan päivä menee.

Nyt on aika keitellä lämmintä juotavaa ja uppoutua ankeiden tv-sarjojen maailmaan ja käydä päiväunille.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...