Tarinoita sairasvuoteelta
Ei auta valittaa, kun en kovin usein sairasta. Työpaikan kirjanpidon mukaan olen viimeksi ollut sairaana joulukuussa 2014. Työterveydessä ei näkynyt tuotakaan kertaa, kun silloinkaan ei tarvinnut lääkäriin asti lähteä. Kai se tauti kaikkiin joskus iskee.
Tuon työterveyden tiedon tiedän itseasiassa, koska hain työpaikan kautta Tyk-kuntoutukseen. Kävin siis työterveydessä täyttämässä erinäisiä papereita kuntoutusta varten. Nyt pitää vain odotella, pääsenkö kuntoutukseen. Itseäni mietityttää, olenko tarpeeksi huonossa kunnossa sitä varten. Asia tuli puheeksi eräänä päivänä lounaalla työkavereiden kanssa. Kun mietin, että olenko tarpeeksi p*skana kuntoutusta varten, ensimmäinen spontaani vastaus kahdelta työkaverilta oli "Kyllä olet!". Nyt odotellaan ovatko Kelassa samaa mieltä. Olisihan se mukava päästä keskustelemaan omasta terveydentilasta ja toivottavasti saada apuja kuntoutuksesta.
Tietoa Tyk-kuntoutuksesta >
Saatatte ihmetellä kuinka vähän olen ollut sairaana töistä. En ole koskaan ollut pois töistä kipujen takia. No, kerran puoli päivää, kun selkänikama subluksoitui kesken päivän ja kipu oli todella kova. Seuraavana päivänä olin taas takaisin töissä, vaikka olihan se kipeä vielä silloinkin.
Tämä ei ole tarkoitettu kehuskeluksi tai muutenkaan minkäänlaiseksi asiaksi, mitä pitäisi arvottaa. Yritän lähinnä selittää, että koska minulla on jatkuvasti kipuja, on todella vaikeaa sanoa, milloin kipuja on liian paljon. Yleensä siis lähden liikkeelle joka tapauksessa ja teen asioitani. Yleensä vasta kesken päivän tajuaa, että tänään on oikeasti todella huono päivä. Joskus aamulla on kipuja, mutta ne vähenevät päivän aikana. Koskaan ei voi tietää etukäteen, mihin suuntaan päivä menee.
Nyt on aika keitellä lämmintä juotavaa ja uppoutua ankeiden tv-sarjojen maailmaan ja käydä päiväunille.
