Siirry pääsisältöön

Loistavia harjoitteita hypermobiileille

Kuuntelin taas erittäin hyvän luennon, joka on pidetty vuonna 2015 fysioterapeuttisista harjoitteista hypermobiilisyndrooman tai EDS:n hypermobililin muodon kanssa eläville. Olen keräillyt tähän jotain pääpointteja, tai ainakin itselleni tärkeitä asioita. Suosittelen myös kuuntelemaan koko luennon, jos vaan jaksat. Luento on linkitetty alle. Se on englanniksi ja kestää tunti seitsemän minuuttia.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että liikunta ja liikkuminen on lääkettä keholle. Samoin siitä, että olemme kaikki yksilöitä ja oikeanlainen liikunta ja oikeanlaiset harjoitteet ovat meille kaikille erilaisia. Ideaalista olisi, jos meillä kaikilla olisi hyvä fysioterapeutti tai vastaava, jonka kanssa voisimme tehdä töitä. Itse olen sellaisen löytänyt, ja olen edennyt hänen kanssaan paljon (terkkuja, jos satut lukemaan!).

Kathryn Lister painottaa luennossaan, että harjoitteiden tulee olla hienovaraisia ja helliä keholle/nivelille. Kun puhutaan voiman lisäämisestä kehoon, harjoitteiden tulisi olla tukilihaksia harjoittavia. Mitä parempia tukilihaksemme ovat, sitä paremmaksi asentotuntomme muuttuu.

Esimerkiksi niskaharjoitteita tehdessä harjoituksen tulee olla hyvin varovainen. Ainoastaan 20-25 % tukilihaksen voimasta tulisi olla käytössä, jotta isommat lihakset eivät hyppää tukilihasten avuksi. Olen tähän kuvakaapannut videosta yhden kalvon, jossa hän näyttää tukilihasten harjoituksia niskalle. Videolla hän selittää kuinka oikeanpuoleisessa kuvasarjassa henkilö tekee harjoituksen liian kovaa, sillä pinnalliset lihakset tulevat näkyviin. Näin ei saisi käydä, sillä silloin harjoite kohdistuu vääriin lihaksiin eikä auta tukilihasten vahvistumisessa.



Harjoitteiden tulee olla isometrisiä harjoitteita, mikä tarkoittaa että lihas on aktivoitu, mutta ei liikuta niveltä. Käytännössä siis ulospäin ei näytä tapahtuvan paljon mitään. Kathryn Lister sanoo, että jos tuntuu, ettet juurikaan työnnä kättäsi vasten etkä tee paljonmitään, teet harjoituksen oikein. Less is more, hän jatkaa, eli vähemmän on enemmän.

Fysioterapeuttini kanssa olemme käyneet läpi niskani vahvistamiseen juuri näitä harjoitteita, mitä videolla näytetään. Videolla näytetään myös mahdollisia harjoitteita keskivartalon, olkapäiden sekä lantion hallintaan, jos olet kiinnostuneempi niistä. Ne alkavat noin 28 minuutin kohdalta.

Hypermobiileiden ihmisten harjoitusten pitäisi ensisijaisesti olla suljetussa kineettisessä liikeketjussa tehtäviä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi kehon yksi osa on maata tai seinää tms. vasten eikä heilu ilmassa vapaana. Esimerkiksi harjoitusta tehdessä seistään jalat maassa ja paino on jalkojen päällä eikä niin, että istutaan tuolilla ja jalat heiluvat vapaina. Tai maataan kyljellään tai nojataan käsillä seinää vasten. Suljetun kineettisen liikeketjun etu hypermobiileille ihmisille on se, että se auttaa niveliä liikkumaan oikealla tavalla sekä hallitusti ja samalla kehon asentotunto paranee.

Kathryn Lister suosittelee liikkumaan viitenä päivänä viikossa. Hän kehoittaa opettelemaan oman kehosi omat matalat ja korkeat sykkeet, jotta tiedät, millä sykealueella liikut. Etene hitaasti, myös hyvinä päivänä, vaikka silloin tuntuukin, että pystyt tekemään enemmän.

Hyvä vinkki videolla on myös kirjan pitäminen harjoituksistasi ja liikkumisestasi. Silloin huomaat oman edistymisesi vaikka kävelykertojen määrässä tai kävelymatkan pituudessa. Minunkin pitää ehdottomasti alkaa pitää harjoituspäiväkirjaa. Siinä tosiaan itsekin huomaisin edistymiseni paremmin. Nyt vaikka huomaan edistyneeni, ei minulla ole ylhäällä selkeitä faktoja, joihin edistymistä verrata.



Luento hypermobiliteetistä ja fysioterapiasta. "Intelligent Exercise – How You Can Take Control With EDS" Kathryn Lister, Associate Clinic Director with Physiotherapy Associates. The Ehlers-Danlos National Foundation live webinar. October 28, 2015. Lainattu: 19.6.2016

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...