Kävelin tänään kotimatkalla markettiin, ja näin suomalaisia mansikoita myynnissä. Vaikka en edes kauheasti pidä mansikoista, päätin perjantain kunniaksi napata matkaan puoli litraa. Tässä on mun "perjantaipullo". Niin ihanan makeita etteivät tarvitse sokeria ja maistuvat kesälle.
Oikeastaan meinasin kirjoitella tämän päivän fyssarikäynnistä. Olen ollut viimeviikkoisen kuntoutusreissun jäljiltä enemmän ja vähemmän kipeä enkä kovin hyvällä tuulella koko kuntoutusasiasta. Sen lisäksi - tai jopa osittain siitä johtuen - selkään on tuikkinut, kylki puutuu/kramppaa ja ties mitä muuta. Onneksi oli fyssarin aika varattu tälle viikolle. Fyssarille juoksin pää kolmantena jalkana suoraan töistä, joten en ehtinyt yhtään miettiä, mitä tällä kertaa tehtäisiin. Olin etukäteen kirjoittanut vihkooni asioita muistiin tässä pikkuhiljaa, niin oli jotain asioita sentään ylhäällä.
Olin hösäyspäivän jäljiltä ihan kierroksilla vastaanotolle päästyäni, ja yritin pakottaa itseäni vaan rauhoittumaan ja keskittymään hetkeen. Aloitin "valittamiseni" oikean puolen puutumisesta. Mulla ei oikeastaan ole sille tunteelle kunnollista sanaa, kuten kerroin fyssarillekin. Ikään kuin joku kohta tai alue kropan sisältä puutuisi ja melkein kramppaisi. Kerroin samalla siitä, kuinka selkään tuikkii yhteen kohtaan kuin isolla neulalla joku puukottaisi ja jatkoin kertomaan, kuinka ranteeni ovat arat ja jumissa. Lisäksi alaselässä on jotain "epäkunnossa". Kerroin kuinka lattialla istuessani en pysty pitämään selkää suorana, jos suoristan jalkani suoraan eteen. Alaselkä alkaa väkisin pyöristyä, vaikka reisien takaosat eivät tunnu kireiltä. Ymmärrän, että perusjäykälle suomalaiselle tämä ei ehkä onnistu muutenkaan, mutta minun kohdallani se kertoo oudoista lihasjumeista.
Aloitettiin alaselän ja jalkojen kanssa. Kävi ilmi, että SI-nivelen ympäriltä lihakset olivat aivan törkeän jumissa. Fyssari joutui oikein tekemään töitä, että sai manipuloitua ne rentoutumaan. Avattiin lihasjumeja sekä lannerangan alueelta että jostain jaloista - luulen, että jostain polvitaipeen kohdalta paineli nostaessaan jalkaani. Todella jännä tunne levisi jalkoihin. Niistä tuli ikään kuin makaronia, kevyitä ja löysiä lötköjä. Ne tuntuivat todella erilaisilta kuin aiemmin. Naureskelin, että onneksi oli päällä kireät farkut, jotka tukivat jalkojani.
Myös rannekanavat olivat ihan jumit, ja ranteet osittain melkein kosketusarat. Niiden jumien aukominen oli kivuliasta, mutta lopputulos tuntui ihanalta, kun varsinkin oikea käsi alkoi liikkumaan ihan eri tavalla kyynärpäästä alaspäin.
Seuraavaksi käsiteltiin selkärangan vierustaa yläselästä. TH8-nikaman vierestä oikealta avattiin lihasjumeja, jotka vetivät nikamaa vinoon ja ilmeisesti kramppasivat/puuduttivat koko kylkeä. Tunto palasi koko oikealla puolella paremmaksi - ihan kuin olisin tuntenut enemmän. Veri alkoi kiertää ja keho liikkua eri tavalla.
Tässä illan aikana on kyllä alkanut kolottaa. Kipulääkkeen vaikutus lakannut ja sen tuntee. Samanaikaisesti on kuitenkin hyvä olo hoidetuissa kehon osissa. Pitää vielä tehdä kevyt verryttely lihaksille, jotten ole ihan pökkylä aamulla, ja napata tuo kipulääke yöksi. Alaselkä ja molemmat lonkat on aika pahoina, mutta ei siis hellästä käsittelystä, vaan enemmän siitä, että nyt siellä jälleen kulkevat nesteet ja käskyt. Lihakset ovat rennompia eikä ole isoja jumeja. Kropalla kestää taas hetki sopeutua muutokseen.